Ryoji Ikedan näyttely Amos Rexissä tarjoaa varsin erilaisen taidemuseovieraiIun: valtaisat videoteokset vyöryttävät kuvamateriaalia, joka on lähtöisin muun muassa NASAn ja CERNin eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen massiivisista data-arkistoista. Äänimaisemasta taas löytyy taajuuksia, joita museossa harvoin kuulee.
Amos Rexin johtajan Kai Kartion mukaan maailmasta ei montaa Ikedan kaltaista taiteilijaa löydy.
– Tässä genressä Ikeda on yksi kaikkein tärkeimmistä taiteilijoista, kun kyse on sävellyksen ja datapohjaisen kuvallisen ilmaisun yhdistämisestä. Hän on aika lailla omaa luokkaansa.
Tästä käy hyvänä esimerkkinä Amos Rexin suuren kupolisalin halkaiseva kahdeksan metrin korkeuteen kurottautuva videoseinä, jonka molemmilla puolilla ryöpsähtelevät ja välkehtivät Ryoji Ikedan data-verse -teoksen kaksi osaa. Vaikutelma siitä, että on päässyt koko universumin salaisuuksien äärelle, on voimakas.
– Kyse on taiteesta, joka tarjoaa hyvin fyysisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Näitä teoksia voi halutessaan tietenkin analysoida vaikka kuinka paljon ja niihin voi uppoutua, mutta tärkeintä tässä on se, ettei Ikedan taidetta tarvitse ymmärtää, Kartio jatkaa.
Samaa mieltä on myös itse taiteilija.
– Jos ajatellaan vaikkapa jotakin Pablo Picasson maalausta, sen kohdalla kyse ei ole ymmärtämisestä. Kyse on tunteesta ja kokemuksesta. Sinulla on oma vastauksesi suhteessa taiteeseen ja kysymys taas nousee kokemuksesta ja taustoistasi. Näin se minun mielestäni menee, Ryoji Ikeda toteaa.
Kun ihminen katoaa maailmankaikkeuteen
Yksityisyydestään tiukasti kiinni pitävä ja harvoin haastatteluja antava Ryoji Ikeda ei halua esiintyä valokuvissa tai videokameran edessä, joten tälläkin kerralla sallittiin vain hänen äänensä taltiointi.
Useimmiten mustiin pukeutuva Ikeda ryhtyi tekemään äänitaidetta ja elektronista musiikkia 1980-luvun lopulla, ja 2000-luvulla hänen repertoaariinsa astui myös visuaalinen taide. Sittemmin hän ryhtyi hyödyntämään yhä suurisuuntaisemmiksi kasvaneissa teoksissaan tieteelllisiä tutkimuksia ja muun muassa NASAn, CERNin sekä ihmisen geenperimää kartoittavan Human Genome -projektin massiivisia data-arkistoja.
Ikedaa on innostanut data-arkistojen saavutettavuus ja valtava koko, mutta toinenkin syy löytyy.
– Haluan hyödyntää sellaista dataa, joka liittyy luontoon. Luonto on minun kohdallani ykkössijalla. Datan avulla voimme tarkkailla luontoa, ja käännämme nämä huomiot omalle kielellemme. Data on ihmisen keksimä asia.
Ikedan teoksista tulee myös selvästi esille ihmisolennon rooli maailmankaikkeudessa.
– Ihminen on pienenpieni osanen universumia. Mitä enemmän opin ymmärtämään sitä, mitä on universumi, sitä pienemmäksi muuttuu ihminen – vielä pienemmäksi kuin pölyhiukkanen.
Samaan hengenvetoon Ikeda viittaa CERNiin, jossa on tutkittu muun muassa materiaa ja antimateriaa.
– Materia tai aine käsittää vaivaiset neljä prosenttia koko universumista. Jos otat mukaan kaikki tähdet ja mustat aukotkin ja pistät tuon kaiken yhteen, se on tuo neljä prosenttia. Ja ihminen on siellä jossakin.
Taiteilija kertoo, että CERNin tutkimuksiin perehtymisen jälkeen hän on muuttanut suhtautumistaan ihmiskuntaan.
– Tämä johtuu siitä, että kaikki kulttuurissamme on niin ihmiskeskeistä. Ja kuitenkin jopa meidän koko aurinkokuntamme on vain pieni piste universumissa. Tämä on muokannut minusta hyvin nöyrän yksilön.
Matemaattisten kuvioiden pauloissa
Ryoji Ikeda on kiinnostunut matematiikasta, mikä tulee esille muun muassa hänen sävellyksistään.
– Matematiikka, geometria, mallit ja numerot: kun sävellät kaunista musiikkia, kaikissa näissä asioissa on paljon yhteistä, ja myös luonto perustuu tietynlaisille kuvioille ja malleille.
Ikeda mainitsee tässä yhteydessä matemaattisista fuugistaan tunnetun Johann Sebastian Bachin, muttei kuitenkaan ole koskaan soittanut tämän musiikkia.
– En ole saanut lainkaan musikaalista koulutusta, mutta pystyn luottamaan korvaani ja erilaisiin matemaattisiin malleihin.
Ryoji Ikedan taustoista nousee esille sekin, että hän oli kotimaassaan Japanissa koulupudokas.
– Japanin koululaitos ei ollut 1970- tai 1980-luvuilla minulle kovinkaan kiinnostava paikka. Koin myös asiat eri tavalla ympäröivän yhteiskunnan suhteen. Minulla oli toisenlaisia näkemyksiä kuin ystävilläni, jotka työskentelivät pankissa ja joiden elämä oli säännöllistä ja tasaista. Olen kuitenkin aina ollut sinut itseni kanssa ja tyytyväinen elämääni.
