– Haittaako, jos mä punnerran näin alkuun vähän, kysyy Onni Saltevo.
30-vuotias jyväskyläläislähtöinen skeittaaja kertoo tekevänsä päivittäin kuusikymmentä punnerrusta pienissä erissä.
Hän nousee ylös tehtyään sarjan punnerruksia ja istuu alas Kontulan skeittihallin vanhaan toimistohuoneeseen, joka on täynnä skeittauksen historiaa kuvaavia merkkiesineitä, kuten tarroja ja lehtileikkeitä.
Saltevo muutti Jyväskylästä vuonna 2015, ja aloitti Helsingin yhteislyseon koulunkäyntiavustajana. Hiljalleen hän eteni muihin tehtäviin.
– Vähän niin kuin Uuno armeijassa, olen ylentynyt siellä pala palalta eteen päin, Saltevo kertoo.
Nyt Saltevon työrepertuaariin kuuluu sijaisopettaminen Helsingin eri kouluissa, mentorointi NMKY:llä ja työ HYL:issä skeittiopettajana ja skeittilinjan opetuksen koordinaattorina.
Helsingin yhteislyseon lukiossa käynnistyi tämän vuoden alussa skeittilinja. Opetukseen kuuluu viikoittaisen skeittauksen ja normaalien oppiaineiden lisäksi kaupunkisuunnittelua, tapahtumatuotantoa ja kuvausta.
Saltevo sanoo kuitenkin olevansa ennen kaikkea skeittari. Hänellä on useita sponsoreita, kultamitali vuoden 2019 skeittauksen SM-kisoista ja hän oli osa Suomen edustusjoukkuetta Tokion kesäolympialaisissa.
Menestyksestä huolimatta Saltevo ei elätä itseään pelkästään skeittaamalla. Kilpailuista saa rahapalkintoja, mutta yksin niillä ei elä. Saltevo huomauttaa, että sponsoroidut skeittaajat määrittelevät heitä sponsoroivan firman imagoa. Hän pohtii, ovatko korvaukset alalla riittäviä.
– Jos katsotaan sitä määrää, jota me hypitään kymmenen portaan yli kyljelleen kahden sekunnin klipin takia, niin en pistäisi pahitteeksi, jos korvaukset olisivat suurempia, Saltevo sanoo.
Skeittaus on perinteisesti laji, jota harva tekee ulkoisten motivaattorien takia. Onni Saltevo ei tee tässä poikkeusta. Vaikka palkkaus voisi olla toivottavaa, se ei ole kynnyskysymys skeittaamiselle.
– Ei me tehdä tätä rahan takia. Sitä vaan tekee sitä mistä tykkää, Saltevo sanoo.
Skeittauksessa ei voi aina mennä fitness edellä, silti siihen voi pyrkiä
Saltevo haluaa puhua skeittaajille kehonhuollon tärkeydestä. Kartoittaakseen oppejaan hän kävi Urheilijasta Valmentajaksi (URVA) -koulutuksen. Koulutuksessa keskusteltiin esimerkiksi ravintoaineiden varastoitumisesta, palautumisesta ja suoritusten optimoimisesta.
Muille kurssilaisille skeittauksen erityispiirteet olivat vieraita. Lajissa suoritusta kun ei aina voi tehdä täysin ihanteellisella tavalla.
Saltevo kuvailee skeittaukselle tyypillistä tilannetta: ruuhka-aikana keskellä kaupunkia kuvaamassa materiaalia tulevaan videoon. Deadlinet hiillostavat ja temppu on saatava päälle.
– Kaksi kaveria katsoo, ettei lauta lennä ohikulkijoiden päälle tai liikenteen sekaan. Kun matsku on saatava, niin sä et paljon odottele, että sun atp- ja kp-varastot täyttyy, hän kertoo huvittuneena.
Skeittauksessa ei aina voi mennä fitness edellä ja riskit ovat osana lajin ydintä, mutta Saltevo silti haluaa välittää viestiä sen tärkeydestä.
– Mä haluan aina korostaa sitä, että lämmittely ja lihaskunnon treenaaminen vaikuttaa ennaltaehkäisevästi vammoihin. Iso osa havereista sattuu ensimmäisen neljänkymmenenviiden minuutin aikana, hän sanoo.
Muissa lajeissa lämmittely on itsestäänselvyys, mutta skeittaus on kulkenut koko olemassaoloaikansa liikunnan ja alakulttuurin rajamaastossa.
Saltevon mukaan skeittajien asenteisiin terveyttä kohtaan on kuitenkin tullut muutosta hyvään suuntaan ”kilometrikaupalla”.
– Keskusteluja on tullut käytyä muun muassa NMKY:n mentoroitavien kanssa siitä, miten vammojen paranemista nopeuttaa vaikka se, ettei polta röökiä tai nuuskaa, koska ne nostavat tulehdusarvoja. Jengi on oikeasti kuunnellut, kun tajuavat, että pääsevät nopeammin takaisin laudan päälle noudattamalla näitä ohjeita, Saltevo sanoo.
Muutoksen tuulet ovat alkaneet Saltevon mukaan puhaltaa siksi, että kertomukset nopeasta kuntoutumisesta ovat alkaneet kiertää skeittiyhteisön sisällä.
Juhlia saa, kunhan tasapaino säilyy
Moni skeittikulttuuria tunteva tunnistaa näyn, jossa kymmenpäinen porukka kolistelee laudoillaan skeittipuistossa oluttöltkit kädessään. Kavereiden onnistumisille hurrataan ja yläfemmoja lentelee. Tämän kaltainen juhlatunnelma on mukaansatempaavaa, mutta liittyy siihen myös nurja puoli. Vaikka päihteet eivät koske kaikkia lajin harrastajia, ne ovat havaittava lieveilmiö skeittikulttuurissa.
Myös Saltevo näkee kolikon kummatkin puolet. Hän ei halua tuomita hauskanpitoa ja nauttii siitä itsekin, mutta ongelmista avoimesti puhuminen on paikallaan.
– Sieltä löytyy ongelmallisia näkökulmia ja tilanteita, mutta täytyy myös muistaa, että skeittaus on pohjimmiltaan hauskanpitoa, Saltevo sanoo.
Onni Saltevo pohtii ongelmatapauksia ja kertoo, että on keskustellut skeittaajien kanssa, joilla juhlat ovat venyneet liian pitkiksi.
– On tullut käytyä niitä keskusteluja: ”Äijä, sä olet päihdeputkessa torstaista sunnuntaihin. Miksi me ei ikinä hengata muulloin kuin viikonloppuisin?”, Saltevo kertoo.
Saltevo kertoo olevansa ylpeä niistä skeittaajista, jotka ovat juhlineet liikaa, sitten raitistuneet ja nyt puhuvat raittudesta avoimesti.
Olympialaiset pilaavat skeittauksen?
Saltevo osallistui vuoden 2020 Tokion kesäolympialaisten karsintoihin. Huikeaa kisamenestystä ei olympialaisista tullut ja matka karsinnoista eteen päin tyssäsi vammoihin. Hän kuitenkin kuvaili kokemusta positiiviseksi ja yhteisölliseksi.
Olympialaisten alla skeittiyhteisössä kritisoitiin runsaasti lajin lisäämistä olympialajiksi. Aiheesta äläköivät perustelivat, että olympialaiset eivät ole ”aitoa” skeittaamista.
Aitouskäsitykset skeittikulttuurin sisällä muuttuvat jatkuvasti. Olympialaisissa epäaitona nähtiin steriili kisaympäristö, yleensä subjektiivisesti arvioitavien temppujen pisteyttäminen ja käsitys kilpaurheilusta, joka saattaisi vaikuttaa tapaan harrastaa lajia.
– Alussa tuli kuultua sitä kritiikkiä, mutta ei ikinä kovin henkilökohtaisesti. Huutelijat huutelee aina, Saltevo sanoo.
Hän kertoo, että keskustelee mielellään aiheesta. Loppujen lopuksi harva kuitenkaan jatkoi kritisoimista Saltevon esittäessä oma kantansa.
Skeittaus on monelle harrastajalle pakopaikka joukkueurheilusta, jossa eivät ole tiukkojen sääntöjen ja kovien kilpailuasetelmien takia viihtyneet.
Olympialaisiin osallistuminen nosti huolen siitä, että skeittaus etääntyy vapaista juuristaan.
Pahimmissa kauhukuvissa isät ja äidit painostavat rampin reunalla jälkikasvuaan hurjiin temppuihin kisamenestyksen toivossa. Saltevo pitää kauhukuvaa relevanttina, mutta kaukaisena. Hän ei toivo voimakkaampaa kilpailukulttuuria lajiin.
Hän arvioikin, että jos olympialaiset ovat tuoneet lajin pariin tavoitteellisia kisaskeittaajia jonkin verran, niin enemmän lajin pariin on silti tullut niitä nuoria, jotka nauttivat lajiin kuuluvasta vapauden tunteesta.
– Mulla on tuossa seitsemän hengen ryhmä lukion skeittilinjalaisia, joista kukaan ei mieti asiaa niin, että olisi syntynyt kisaskeittaajaksi.
Juttua muokattu to 16.11. Pävitetty otsikkoa ja lisätty Puoli seitsemän -lähetys.
