Hiihtokausi jatkuu viikonloppuna Jällivaaran maailmancupissa Ruotsissa. Yle näyttää kilpailut kanavillaan. Katso suorat lähetykset tästä linkistä.
Heikoin kilpailu 25 vuoteen.
Tämä tuskin välähti ensimmäisenä mieleen, kun naisten 20 kilometrin yhteislähtökilpailu oli paketoitu Rukalla sunnuntaina. Kaikkien yllätykseksi Vilma Ryytty oli parhaana suomalaisena 28:s ennen maajoukkueen kärkihiihtäjiä Krista Pärmäkoskea ja Kerttu Niskasta. He päätyivät sijoille 31 ja 32.
Kun tarkastellaan vapaalla hiihtotavalla käytyjä väliaika- ja massalähtöjä maailmancupissa ja arvokisoissa, edellisen kerran paras suomalaishiihtäjä on löytynyt tuloslistalta alempaa kuin Ryytty 5. helmikuuta 2010. Tuolloin ampumahiihdosta lainassa ollut Kaisa Mäkäräinen oli 38. sijallaan Suomen kaksihenkisen joukkueen keihäänkärki Canmoren maailmancupissa Kanadassa.
Tosin Suomen parhaat maastohiihtäjät eivät vaivautuneet Canmoreen. Kymmenen päivää myöhemmin Riitta-Liisa Roponen ylsi kuudenneksi Vancouverin olympialaisten 10 kilometrin väliaikalähdössä.
Kun naisten hiihtomaajoukkueen kärkihiihtäjistä vähintään yksi on ollut mukana, huonompaa joukkuetulosta kuin nyt sunnuntaina Rukalla saa hakea yli neljännesvuosisadan takaa. Kyseinen kisa käytiin Falunissa 11. maaliskuuta vuonna 1998: Satu Salonen oli 5 kilometrillä parhaana suomalaisena 29:s ennen Milla Jauhoa (nyk. Saari) ja Piia Tarvaista sijoilla 33 ja 47.
”Realismina top 10”
Vapaa hiihtotapa on ollut suomalaisessa maastohiihdossa aina lilliputin asemassa verrattuna perinteiseen hiihtotapaan.
Ajoittain vapaalla on tullut tulostakin. Kerttu Niskanen saavutti olympiapronssia 30 kilometrillä Pekingissä vuonna 2022 ja Matti Heikkinen MM-pronssia 50 kilometrillä Lahdessa 2017. Vuotta myöhemmin Pyeongchangin olympiakisoissa Pärmäkoski jakoi 10 kilometrin väliaikalähtökilpailun pronssin Marit Björgenin kanssa.
Naisten hiihdossa vapaa hiihtotapa on yhdistetty eritoten Riitta-Liisa Roposeen, jolle nopeampi etenemistekniikka on ollut selvästi perinteistä vahvempi.
Kun tarkastellaan kymmenen viime kauden tuloksia käyttämällä edelleen kriteerinä vapaalla käytyjä väliaika- ja massalähtöjä, Pärmäkoski, Niskanen ja Roponen ovat tuoneet maailmancupissa ja arvokisoissa 88 prosenttia suomalaisten naisten kaikista sijoituksista kymmenen parhaan joukkoon.
Pärmäkoski on ollut top 10:ssä 28 kertaa, Niskanen 21 kertaa ja Roponen seitsemästi.
Alla olevasta grafiikasta voi klikkailla suomalaisnaisten sijoituksia viime vuosilta.
Kuten yltä löytyvä grafiikka kertoo, Pärmäkosken, Niskasen ja Roposen takana vapaan hiihtotavan kisat eivät ole aiheuttaneet kotisohvilla merkittäviä riemunkiljahduksia. Kymmenen viime kauden aikana vain Laura Mononen, Anne Kyllönen, Aino-Kaisa Saarinen ja lainaurheilija Mäkäräinen ovat yltäneet vapaalla käydyissä väliaika- ja massalähdöissä kymmenen parhaan joukkoon – ja yhteensä kahdeksan kertaa.
Edellinen top 10 -sijoitus maailmancupissa, joka ei ole Pärmäkosken, Niskasen tai Roposen käsialaa, on tammikuulta 2017. Tuolloin Mononen sijoittui kymmenenneksi.
Edellä mainittuihin tilastoihin ei ole kelpuutettu Tour de Skin loppunousua, takaa-ajoja eikä viime maaliskuussa hiihdettyä naisten historiallista 50 kilometrin massalähtöä Oslossa, jossa Eveliina Piippo sijoittui kymmenenneksi. Tulos ei ole kuitenkaan vertailukelpoinen, sillä viivalta puuttui kaksi viikkoa aiemmin käydyn vapaan hiihtotavan MM-väliaikalähdön 11 parhaasta peräti kahdeksan.
Maajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen myönsi keskiviikkona, että uudet top 10 -menijät ovat kiven alla lähikuukausina maailmancupissa.
– Vapaalla on reilusti enemmän kilpailua kuin perinteisellä, joten huippusijat ovat tiukemmassa. Vapaalla meillä ei ole naisissa odotettavissa hirveästi top kymppiä parempia tuloksia. Kerttu ja Krista ovat varmasti sitä luokkaa normaalissa kisassa, Pasanen sanoi.
Päävalmentaja totesi, että iso osa Rukan poikkeuksellisen heikosta tuloksesta menee suksivalintojen ja -hiontojen piikkiin. Nämä kaksi tekijää korostuvat Pasasen mukaan vapaalla etenkin nyt, kun fluorivoiteet ovat kiellettyjä maailmancupissa.
– Vilma (Ryytty) hiihti omaan tasoonsa nähden tosi hyvin. Niin naisissa kuin miehissä nähtiin hirveitä eroja joukkueiden sisällä; meidän huoltomme ei todellakaan ollut ainoa (osin epäonnistunut). Emme onnistuneet Rukalla välineissä lähellekään niin kuin olisimme toivoneet.
– Kertun ja Kristan tilanne ei siis ole ihan niin huono kuin sunnuntain kisa osoitti. Realismia on kuitenkin, että top 10 -sija on hyvä myös heille. Meillä on muutama muu, joka voi pystyä sinne todella hyvänä päivänä. Palkintokorokesijat eivät silti ole nyt realismia, Pasanen sanoi.
”Parhaat hiihtävät”
Suomen naisten maajoukkue saa paluumuuttajan Jällivaaran maailmancupiin tulevana viikonloppuna, kun 45-vuotias Roponen palaa vahvuuteen.
Konkari säväytti jo ennen Rukaa sijoittumalla Oloksen kansainvälisissä kisoissa kuudenneksi ja pesemällä sekä Pärmäkosken että Niskasen.
Pasasen mukaan maajoukkueella ei ole aihetta häpeään, mikäli Roponen on paras suomalainen lauantaina 10 kilometrin väliaikalähdössä.
– Pitää muistaa, että Riitta-Liisa ei ole tullut kisoihin mitenkään harjoittelematta, vaan on treenannut edelleen aktiivisesti. Hän osoitti Oloksella, että vauhti riittää edelleenkin.
Roposen puoliso, valmentaja Toni Roponen arveli Yle Urheilulle vaimonsa treenanneen vuoden aikana noin 850 tuntia, mikä on todella kovaa kansainvälistä tasoa.
– Tulokset kertovat, ja parhaat hiihtävät. Riippuu tietenkin vähän siitä, mistä sijoista puhutaan. Ne kertovat tason. Katsotaan nyt, ketkä ruotsalaiset pääsevät viivalle, Pasanen sanoi ja viittasi Ruotsin joukkueessa ilmi tulleisiin useisiin sairastumisiin ja poisjäänteihin.
Jättiyllätykset mahdollisia myöhemmin
Nykyinen maailmancupin järjestelmä suosii paljon kilpailevia. Jatkuva matkustaminen ja kisaaminen altistavat sairastumisille.
Viime kaudella maailmancupin kokonaiskilpailun voittanut Norjan Tiril Udnes Weng ei päässyt Rukalle eikä hiihdä vielä Jällivaarassakaan. Neljän henkilökohtaisen kilpailun (3 Rukalla ja 1 Jällivaarassa) väliin jääminen tarkoittaa lähes varmasti, ettei Weng pysty uusimaan kokonaisvoittoaan.
Pasanen totesi, että sairasteluriskin lisäksi tuloslistat elävät varmasti, kun tullaan kosteampiin oloihin, eritoten keväällä. Tuolloin vettä ja likaa hylkivien fluorivoiteiden poissaolo tuo maastohiihtoon uuden, merkittävän muuttujan. Muuttuja on lajille yhtä historiallinen kuin aikanaan lasikuitusuksien ja myöhemmin fluorivoiteiden tulo markkinoille.
– Kaikki saavat sopeutua siihen, että kauden aikana saatetaan nähdä aika jänniä tuloslistoja. Kun vapaalle saadaan ensimmäinen kunnon vesikeli, oikein kunnon mätökeli, sitten tulokset vasta voivatkin olla mielenkiintoisia, kun erot kalustossa ovat niin hurjia.
– Luulen, että perinteisessä tilanne pysyy ns. normaalimpana, koska pitovoitelu on niin ratkaiseva, Pasanen sanoi.
Poikkeustekijät mahdollistavat siis, että yksittäiset huipputulokset ovat aiempaa todennäköisempiä. Ne eivät silti muuta kokonaiskuvaa suomalaisten ongelmista vapaalla hiihtotavalla.
Pasanen alleviivasikin toivovansa, että Suomessa nuoret ja tulevat hiihtosukupolvet panostaisivat aiempia enemmän kumpaankin hiihtotapaan. Hiihtotavat eriytettiin toisistaan jo kaudeksi 1985–1986, ja ensimmäisen kerran arvokisoissa hiihdettiin kerrallaan jompaakumpaa Oberstdorfin MM-kisoissa 1987. Opetteluaikaa on siis ollut nyt lähes 40 vuotta.
– Se on fakta, että vapaa on ollut meille hankalampi tekniikka koko sen olemassaoloajan. Siihen on yritetty vaikuttaa, ja monenlaista vapaan projektia on ollutkin. Mutta meillä urheilijat tahtovat monesti optimoida perinteistä hiihtotapaa, koska he pärjäävät sillä paremmin, Pasanen kertoi.
