Ajoin ajokortin luonteikkaalla autolla. Se oli perheen hillittömän kokoinen maastoauto, Land Rover 110 Defender.
Kuten ensiautot aina, se oli suurenmoinen auto. Ja aivan kammottava talviauto. Pakkasen kipakoituessa yli kymmenen, piti sitä käydä öisin käydä tasatunnein käynnistelemässä, jos halusi varmistaa aamulähdön. Naapurilla oli Lada. Se käynnistyi säässä kuin säässä.
Moni suomalainen onkin unohtanut, kuinka vähän aikaa sitten eri autojen talviominaisuudet vaihtelivat merkittävästi. Aivan kuten nykyään on sähköautojen kanssa.
Sähköllä kulkevat autot herättävät paljon tunteita. Se on oikein. Autot ovat aivan liian ihana asia suhtauduttavaksi tyynesti.
Erityisesti tunteet heräävät puhuttaessa yhdistelmästä sähköautot ja talvi. Keskustelu tosin sutii ikävästi paikallaan. Syy on se, ettei sähköautoista voi puhua yhtenä ryhmänä. Niissä kun on huomattavat yksilölliset erot. Aivan kuten 1990-luvulla oli meidän Lantikkamme ja naapurin punaisen Ladan välillä.
Pakkasessa pärjäämisessä keskeisintä on akun koko ja auton kyky lämmittää sitä. Lämmin akku ottaa sähköä sisään merkittävästi joutuisammin kuin kylmä. Isoakkuinen auto, joka osaa esilämmittää akun ennen lataamista, on tyystin eri kategoriassa kuin pikkuakkuinen kiesi ilman lämmitysominaisuutta.
Olen muutaman kerran saanut uudehkon sähköauton lainaan talvisille mökkireissuilleni. Matkaa kertyy 350 kilometriä suuntaansa.
Jyrkistä ennakkoluuloistani huolimatta minkäänlaisia ongelmia tai yllätyksiä ei ole esiintynyt.
Autot ovat menneet mukisematta päälle kireässäkin pakkasessa ja ohjaamo on lämmennyt hetkessä. Kahvikupin mittainen välilataus on piisannut, eikä kaapelin kanssa pulaaminen ole perinteistä tankkaamista haastavampaa.
Kokemuksieni perusteella väitänkin, että akun lämmitysominaisuudella varustetut sähköautot ovat paljon valmiimpia Suomen talveen kuin moni ennakkoluulojensa jäykistämä suomalainen autoilija.
Sähköautoilu on maalla kätevämpää kuin isolla kirkolla.
Toinen murtamistaan odottava sähköautomyytti on niiden soveltuvuus maaseudulle. Kovin usein kuulemani väite on, että kyllähän niillä suurempien kaupunkien keskustoissa pärjää, mutta pitkien etäisyyksien Suomessa tilanne olisi tyystin toinen.
Olen asiasta täysin eri mieltä. Asia on pikemminkin päinvastoin: sähköautoilu on maalla kätevämpää kuin isolla kirkolla.
Kaupungeissa kun ei autoa oman piuhan päähän saa. Taloyhtiöiden on vaikea rakentaa yhteiskäyttöisiä latureita, koska umpikortteleissa ne eivät omista senttiäkään katua.
Kehä kolmosen pohjoispuolisessa Suomessa tuota haastetta ei ole. Monessa kunnassa ja kaupungissa on tilaa yllin kyllin. Viimeistään lähikaupan pihaan mahtuu tuhdimpikin laturi.
Arkiset ajoetäisyydet eivät nekään ole ongelma. Normaalilla sähköautolla etenee useamman sata kilometriä per lataus. Rohkenen väittää sen piisaavan monen perheen tapauksessa niin lasten harrastuksiin kuin omalle metsästysreissullekin pääsemiseen.
Suurin este sähköön siirtymisessä onkin raha. Harvalla meistä – minut mukaan lukien – on mahdollisuutta laittaa autoon 40 000 euroa.
Autoilun sähköistymisen suurin kysymys onkin, kuka osaa tehdä halpoja sähköautoja. Vai osaako kukaan?
Vaikeus on siinä, että sähköauton hinnasta jopa 80 prosenttia voi olla akussa. Halpismallin rakentaminen on haastavaa, koska ratin lämmittimistä, kaistavahdista, tai muista lisäherkuista luopuminen ei juuri laske hintaa.
Keskihintaisia sähköautoja on tulossa lähivuosina markkinoille merkittäviä määriä. Mutta kymppitonnilla ei Suomen talveen soveltuvaa uutta sähköautoa saa vielä hyvään toviin.
Autoilun tulevaisuus on sähköinen.
Sähköön siirtyneiden autoilijoiden puheessa on usein perin ärsyttävä ylimielinen ja näsäviisaan opettavainen sävy. Mutta yhdessä asiassa he ovat oikeassa.
Autoilun tulevaisuus on sähköinen. Se kun on helpoin tapa laskea liikkumisen hiilipäästöjä. Ja se vastaavasti on keskeinen osa ihmiskunnan taistelua itsellemme tuhoisaa ilmastonmuutosta vastaan.
Jani Halme
Kirjoittaja asuu sekä itärajalla että pääkaupunkiseudulla. Hän ei omista sähköautoa.
