Espoossa asuva Rana Harb, 41, on korkeasti koulutettu, asiantuntijaroolissa työskentelevä suomalainen musliminainen.
Hän on myös pienen palestiinalaisen kotikylänsä ensimmäinen naispuolinen insinööri. Se oli ennenkuulumatonta, sillä tytöistä tuli joko lääkäreitä, farmaseutteja tai opettajia.
Harb muutti Suomeen 18 vuotta sitten. Hän huomasi pian, että työelämässä korkeastikin koulutettu musliminainen on usein heikoilla.
Suomalaiseen yhteisöön sopeutumista ei helpottanut, että Harb käyttää hijabia.
Hijab on musliminaisten käyttämä hiukset ja kaulan peittävä huivi, jolla kunnioitetaan Koraaniin kirjattua ohjetta siitä, että naisen kuuluu peittää itsensä.
– Olen palestiinalainen muslimi, ja hijab on ensimmäinen asia, joka minusta huomataan. Se oikein huutaa ahdasmielisille ihmisille, että olen terroristi tai ainakin sorrettu, Harb sanoo.
Rana Harb tuntee itsensä suomalaiseksi. Palestiinalaiset vaatteet ja korut kuitenkin muistuttavat, mistä hän on kotoisin.
Huivi on kuin läheinen ystävä
Rana Harb oli seitsemännellä luokalla, kun hän halusi pukea huivin päälleen. Äiti vastusti, koska tyttö oli hänen mielestään liian nuori, mutta myöntyi lopulta.
– Hijab kuvastaa vapautta ja omaa identiteettiä. Voin katsoa peiliin ja muistan aina, kuka olen ja mistä tulen. Se on erityisen tärkeää, kun asuu ulkomailla, Harb kuvailee.
Rana Harbin huivikokoelma on mittava:
Rana Harb puhuu huiveista ystävinä, jotka tekevät hänestä kokonaisen.
Huonoina hijab-päivinä hän turvautuu suosikkeihinsa.
– Musta ja nuden väriset huivit ovat parhaimpia ystäviäni. Ne puen hätätapauksissa, kun on kiire tai tuntuu, että mikään ei sovi, Harb kuvailee.
Hijab leimaa islamin takapajuiseksi
Harbille hijab ja islam kuvastavat vapautta ja tasa-arvoa. Niin Koraanikin sanoo.
Siksi hänestä tuntuu erityisen pahalta, että esimerkiksi terroristijärjestöt rinnastetaan mediassa islamiin.
Harb uskoo, että islamia pidetään takapajuisena varsinkin hijabin käytön takia.
– Suomalainen kollegani sanoi vähän vitsillä, että hän on aina ajatellut, että musliminaiset eivät voi nauraa eikä heillä ole tunteita, vaan ne peitetään huivin alle. Hän yllättyi, kun olinkin hauska, Harb kertoo.
Rana Harb tietää, että hijabin käyttäminen vaatii naiselta rohkeutta. Hän toivoo, että siihen suhtauduttaisiin lempeydellä.
Kaikki sorretut naiset eivät kuitenkaan asu maissa, joissa islam on pääuskonto tai joissa soditaan, Harb muistuttaa.
Hänestä islamistisia valtioita on ylipäätään mahdotonta niputtaa yhteen, sillä kulttuuri vaikuttaa siihen, miten islamin oppeja eri paikoissa tulkitaan.
– En voi sanoa, että olen muslimi ja sen takia elämäni on tietynlaista. Musliminainen Palestiinassa on yleensä paljon vapaampi kuin musliminainen Afganistanissa, vaikka olemme molemmat muslimeja, Harb selventää.
Harva tietää, että musliminaisia rajoitetaan Euroopassakin. Esimerkiksi Ranskassa hijabin käyttö on kiellettyä koulussa tai töissä.
– Se on vain erilainen sorron muoto, kun kielletään tekemästä jotain, mitä haluaisi, Harb muistuttaa.
Harb toivoo, että vaatteiden sijaan keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin. Länsimaissa ja islamistisissa maissa toimiva muslimifeministiliike taistelee muun muassa seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsiavioliittoja vastaan.
– Voin ja aion taistella oikeuden puolesta, vaikka minulla onkin hijab. Meidän pitäisi tukea näitä rohkeita naisia, Harb summaa.
Rana Harbin mielestä nainen voi olla mitä haluaa, käytti tämä hijabia tai ei:
”Musliminaisen kohtalon ei tarvitse olla hoiva-alalla”
Kun Harb parikymppisenä muutti Suomeen, monet kannustivat häntä luopumaan hijabista. Elämä olisi paljon helpompaa, he sanoivat.
– Sillä tarkoitettiin, että olisi helpompaa saada töitä, Harb selventää.
Harb ei epäile sitä. Hän on huomannut, että Suomessa musliminaiset kohtaavat työelämässä valtavasti syrjintää.
– Musliminaisen aiemmalla koulutuksella ei ole täällä mitään väliä, he kelpaavat vain lähihoitajiksi tai avustajiksi. Niissä ammateissa ei ole mitään vikaa, mutta miksi naisen pitäisi vaihtaa alaa sellaiseen, jota ei halua tehdä.
Kielitaitoon vetoaminen on Harbin mielestä tekosyy. Hän on osallistunut vapaaehtoisena erilaisiin rekrytointitilaisuuksiin ja uskoo, että suomen kielen oppimisen pitäisi olla osa työntekijän oppipolkua, ei valintakriteeri.
Harb päätti pitää kiinni insinööriurastaan, vaikka ensimmäisen työn saaminen ottikin aikaa. Työnantajallekin oli kelvattava koko pakettina, hijabin kanssa. Ottakaa tai jättäkää.
– Työssäni aivoni ovat tärkeimmät. Tarvittiin yksi työpaikka, jossa uskottiin, että hijab peittää vain hiukseni, ei aivojani, Harb sanoo.
Naisella pitää olla varaa valita
Taustasta riippumatta naisen vapauteen ja itsenäisyyteen on Harbin mielestä selvä ratkaisu: taloudellinen riippumattomuus.
– Monet naiset jäävät toksisiin suhteisiin tai alistuvat, koska heillä ei ole varaa lähteä. He sietävät huonoa kohtelua, koska ainakin heillä on koti ja ruokaa.
Palestiinassa 98 prosenttia kansasta on lukutaitoisia ja käytännössä kaikki lapset käyvät rauhan aikana koulua. Yhteisöissä tuetaan Harbin mukaan naisten kouluttautumista ja työssä käymistä voimakkaasti. Yksi syy siihen on sota.
– Naisen rooli perheen elättäjänä on koko ajan luontevampi. Tytöt halutaan korkeakouluihin ja töihin, jotta he voivat tarvittaessa ottaa kokonaan vastuun perheestä.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Vaihtoehtoisesti voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
