23-vuotias Miika Oikari on ollut jo noin parin vuoden ajan vapaaehtoisesti asunnoton.
Kuluneen talven aikana hän on viettänyt öitään ensin lumeen tehdyssä luolassa Espoon Leppävaarassa ja viime viikkoina vanhassa puumajassa.
Asunnottomuus ja yhteiskunnan normien välttely ovat Oikarin mukaan hänen oma valintansa, jonka tavoitteena ovat vapaus ja itsensä löytäminen. Hän itse kuvailee elämäntyyliään mieluummin kulkuriudeksi kuin asunnottomuudeksi.
– Toki nyt talven yli täällä pääkaupunkiseudulla oleminen on ollut enemmän sellainen haaste, että olen koettanut katsoa, miten Suomessa pystyy asunnottomana elämään, jos on riittävän hyvät retkeilyvarusteet.
Oikari kertoo idean syntyneen melko spontaanisti armeijassa. Hän alkoi pohtia, voisiko totaalinen irtiotto ja perinteisen elämänmallin hylkääminen antaa jotain, mitä elämä ei ollut vielä antanut.
– En ole koskaan löytänyt elämään kunnolla merkitystä, ja se on johtanut masentuneisuuteen.
Oikarin oman arvion mukaan tulosta on jo tullut: keskivaikea masennus on vaihtunut keskivaikeaan onnellisuuteen.
Somesta löytyi tärkeä yhteisö
Päivänsä Miika Oikari viettää keräämällä pulloja ja tölkkejä, joita kertyy tavallisesti sen verran, että pystyy ostamaan riittävästi ruokaa elämiseen. Tähän liittyy myös lempinimi Varis, jolla Oikari haluaa itseään kutsuttavan.
– Varis on urbaani otus, jota ei haittaa roskiksien tonkiminen. Ja onhan se myös ihan älykäs lintu, enkä itsekään mikään tyhmä ole. Koulu on sujunut hyvin, mutta motivaatio ei vain riittänyt.
Myös somettaminen on iso osa Oikarin arkea. Hän kertoo haluavansa jakaa elämäntyyliään ja ajatuksiaan muille ja olla samalla yhteydessä ihmisiin.
Hän pitää yhteisöllisyyden puuttumista aikamme suurena ongelmana. Itse hän on löytänyt ainakin jonkinlaisen yhteisön somen avulla.
– Ei minulla ole ollut tavoitteena lähteä muodostamaan mitään yhteisöä, mutta seuraajien parissa jo nyt vitsaillaan esimerkiksi Tiktokissa livettäessä, että meillä on semmoinen varislahko siellä pystyssä, että minä olen lahkojohtaja.
Kaikenlaiset kohtaamiset kiinnostavat
Enemmän kuin lahkojohtaja Oikari sanoo haluavansa olla koko Suomen kylähullu. Hän heittää määritelmän hivenen pilke silmäkulmassa, mutta taustalla on aito ajatus.
– Kylähullut ovat ihmisiä, jotka kaikki tuntevat, ja siksi niiden juttusille on helpompi jäädä. Minuakin kiinnostaa muiden ihmisten jutut, ja sitä kautta haluan antaa sellaisen kuvan, että minua voi lähestyä ja tulla juttelemaan.
Muutamia tällaisia kohtaamisia on jo syntynyt sen seurauksena, että Oikarin kasvot olivat alkuvuodesta esillä Helsingin Sanomissa ja iltapäivälehdissä. Myös muutamat someseuraajat ovat tulleet tapaamaan Oikaria kasvotusten Leppävaaraan.
Pitkälle meneviä tulevaisuudensuunnitelmia Oikarilla ei vielä ole, mutta loppukeväästä hän aikoo jättää pääkaupunkiseudun taakseen.
Ensin on tarkoitus piipahtaa vanhempien luona Kainuussa, ja kesän aikana kiertää Suomea ja kerätä lisää pulloja ja tölkkejä festivaaleilla ja tapahtumien yhteydessä.
– Sen mukaan mennään, mihin tuuli kuljettaa ja minkälaisia kohtaamisia tulee. Liftaamalla on tarkoitus kulkea ja tavata samalla paljon ihmisiä. Sitä ei vielä tiedä, mitä tulee vastaan, mutta eteenpäin mennään.
