– Pitää viedä lämmintä tavaraa, kun tulikin talvi, vaikka luultiin, että tuli kevät, Tuomas Iso-Ilomäki sanoo.
Hän pakkaa talvivaatteita ja makuupusseja suureen pakettiautoon kollegansa Vesa Timbergin kanssa. Olemme yökeskus Kalkkersin tiloissa Helsingin Pasilassa. Huhtikuuksi sää on poikkeuksellisen kylmä.
Sairaanhoitajakaksikko on aloittamassa yön työvuoroa Yökiitäjällä, asunnottomia auttavalla etsivän työn yksiköllä. Sekä Kalkers että Yökiitäjä ovat Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestämiä palveluja asunnottomille.
Ensimmäiseksi he aikovat suunnata tarkistamaan erään teltassa asuvan ”vanhemman herrasmiehen” kuntoa Itä-Helsinkiin ja viemään tälle lämmintä vaatetta.
– Ei hän välttämättä ota niitä vastaan, mutta käydään nyt kuitenkin katsomassa, Iso-Ilomäki sanoo.
Usein ensikohtaamiset tapahtuvat niin, että Timberg ja Iso-Ilomäki sattuvat huomaamaan saman ihmisen liikkumassa yöaikaan jossakin julkisessa paikassa useamman kerran. Myös kansalaisvinkeillä ja muilla asunnottomia auttavilla tahoilla on suuri merkitys apua tarvitsevien tavoittamisessa.
– Kun nähdään joku yöllä monta kertaa, niin todetaan, että nyt jotain meneillään. Käydäänpäs jututtamassa, Iso-Ilomäki kertoo.
Timberg jatkaa, etteivät heidän kohtaamansa asunnottomat ihmiset aina ensikysymällä halua mitään. Hetken juttelun jälkeen mieli usein muuttuu.
Iso-Ilomäki kertoo, että hänenkin ensireaktionsa voisi samassa tilanteessa olla vastahakoinen.
– Jos itse olisin asunnottomana tuolla Rautatieasemalla ja kaksi meidänlaista karvanaamaa tulisi kyselemään että, ”terve, oletko asunnoton?”, niin minunkin reaktioini voisi olla, että ”mene nyt helvettiin siitä!”, Iso-Ilomäki sanoo.
Kun tapaamiskertoja tulee lisää, se luo luottamusta Yökiitäjän työntekijöiden ja heidän kohtaamiensa asunnottomien välille.
Kyse onkin Timbergin ja Iso-Ilomäen mukaan siinä, etteivät he kohtaa ihmisiä virkamiehinä. He haluavat toimia lähestyttävinä henkilöinä ruohonjuuritasolla siellä, missä ihmiset oikeasti ovat.
– Me ei aleta ikinä tuputtaa mitään, että ”nyt täytyy tehdä näin”, vaan tarjoamme vaihtoehtoja ja mahdollista apua heti, Iso-Ilomäki sanoo.
”On nuoria asunnottomia, joilla on päällään merkkivaatteet”
– Jokainen meistä on varmaan nähnyt asunnottoman ihmisen, Timberg sanoo.
Hänen mukaansa siinä tilanteessa olevia ihmisiä on kuitenkin enemmän, kuin moni osaisi kuvitella.
– On nuoria asunnottomia, joilla on päällään merkkivaatteet. Heistä ei millään tavalla äkkiseltään erota, että he ovat asunnottomia, Iso-Ilomäki kertoo.
Se, ettei asunnottomuus näy päällepäin, on Iso-Ilomäen ja Timbergin mielestä todella yleistä.
Taustalta paljastuu usein päihteidenkäyttöä ja mielenterveyden ongelmia. Poikkeuksiakin on.
– On myös niitä, jotka eivät polta tupakkaa, juo viinaa, eivätkä käytä mitään muutakaan, Iso-Ilomäki kertoo.
Asunnottomissa on Yökiitäjien mukaan tapahtunut ikärakenteen muutosta.
– Kävijäkunta (yökeskus Kalkkersilla) on nuorentunut ihan todella paljon. Nykyään tuommoinen kaksvitonen ei ole mikään ihmeellisyys, Timberg jatkaa.
Yökeskus Kalkkers toimii matalan kynnyksen kriisipisteenä kaikille asunnottomille. Siellä voi levähtää, saada ensiapua ja syödä pientä purtavaa. Tiloissa on mahdollista saada tukea asunnottomuuspalveluihin hakeutumisessa.
Usein on tapauksia, jossa tullaan pääkaupunkiseudulle työnhakutarkoituksessa, mutta kun töitä ei löydy, päädytään seuraan, jossa käytetään päihteitä. Tällöin on Yökiitäjen mukaan vaarassa joutua asunnottomaksi.
Vva ry:n Tupa-tilapäismajoitusyksikössä asuva Tommi Guler kertoo, että myös hänen kokemuksensa mukaan monet päätyvät asunnottomaksi päihdeongelmien takia. Myös byrokratia on hänen mukaansa syy, miksi moni jää odottamaan asuntoa turhan pitkäksi aikaa.
Pienikin hetki lämmittelyä on onnistuminen
– Suomihan on maailman onnellisin maa, että eihän se kovin kivalta tunnu, että tämmöistä tapahtuu, Timberg sanoo.
Hän kuitenkin jatkaa kertomalla olevansa tyytyväinen siitä, että asunnottomien määrä on laskenut.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran selvityksen mukaan vuonna 2023 Suomessa oli runsaat 3 400 yksinelävää asunnotonta. Heistä noin 30 prosenttia oli pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomien määrä väheni edellisvuodesta noin 260 henkilöllä.
Timberg ja Iso-Ilomäki uskovat, ettei asunnottomuutta tulla selättämään ikinä kokonaan. Onnistumiset heidän työssään saavutetaan pienillä asioilla.
– Se, että me saadaan joku lämmitelemään hetkeksi autoon, on jo saavutus, Timberg kertoo.
Yökiitäjä kurvaa Yökeskus Kalkersin takapihalta kohti yön työvuoroa. Ehkä tuona iltana he löysivät jonkun, joka pääsi sisään lämmittelemään.
