”Älä perkele juntti huura siä! Tää on nykyään city, nääs”, naureskeltiin tamperelaisille räppiyhtye Raptorin tahdittamana 90-luvun alussa. Ei naureta enää. Helsingin suunnasta saavuttaessa Tampereen silhuetti kohoaa taivaanrannassa kuin oikea metropoli.
Pyynikillä Tampereen Pyrinnön koripallojoukkue saa kuitenkin vielä vain haaveilla keskustan moderneista areenoista. Pelkistetty 1970-lukulainen Palloiluhalli isännöi Pyrinnön kauden viimeistä peliä Kouvoja vastaan. Sinne on matkalla myös yksi suomalaisen urheilun suurimmista toivoista, seitsenottelija Saga Vanninen.
Saga Vanninen on valittu kolme kertaa putkeen ”vuoden nuoreksi urheilijaksi”. Juniorimenestys sai jatkoa alkuvuodesta aikuisten sarjoissa, kun 21-vuotias Vanninen otti sisäratojen MM-kisoissa viisiottelun hopeaa.
Edessä on kaksien arvokisojen kesä. Sen vuoksi Vannisen lähipiiri on pyrkinyt rauhoittamaan mediahuomiota harjoituskaudella, mutta tähän haastatteluun Vanninen on halunnut suostua, sillä Pyrintö seurana on hänelle tärkeä.
Vanninen on saapunut Pyynikille hyvissä ajoin ennen pelin alkua. Meidän on määrä tavata vain Vanninen, mutta hänellä on seuraa. Tämä ei ole yllätys, sillä Pyrinnön toiminnanjohtaja Elisa Hakanen vihjasi etukäteen, että Sagan kanssa samaan pakettiin kuuluu aina saman seuran pituushyppääjä Nea Lento.
– Jos haluaa tavata Sagan, niin mukana tulee Nea. Jos haluaa tavata Nean, mukana tulee Saga, kertoo Hakanen, joka on tuntenut Vannisen kymmenen vuotta.
Seitsenottelijan vapaa-aika on kortilla. Korispelit ovat yksi harvoista asioista, joista Vanninen ehtii nauttia treenamisen ohella.
Vannisen saattaa nähdä myös auttamassa nuoria urheilijoita Pyrinnön järjestämissä yleisurheilukilpailuissa. Hän on toimitsija, joka kirjaa tulokset sähköiseen järjestelmään. Koripallopeleissä Sagalla ei ole toimitsijantöitä, vaan hän on seuraamassa pelejä.
Mikä sai Vannisen pari vuotta sitten innostumaan lajista?
– No, kerronko totuuden? sanoo Vanninen, katsoo Lentoa ja räjähtää nauruun.
– Täällä sai ruokaa ennen peliä, joten sitä kautta aloimme täällä käymään. Ruokaa oli tarjolla, se houkutteli, jatkaa Vanninen eikä naurusta ole tulla loppua.
Vanninen kertoo myös käyneensä Pyrinnön ulkomaalaispelaajien Luther Muhammadin ja Jordan Ngtain kanssa avannossa. Sitä kautta laji on tullut enemmän tutuksi.
Mitään virallista ilmaista ruokailua ei Pyrinnön yleisurheilijoille ole koripallopeleissä tarjolla, vaan kaksikko on ilmeisesti aina puhunut itsensä sisään VIP-ruokailuun.
Ovet avautuvat ja yleisöä alkaa virrata sisään. Moni tunnistaa heti Vannisen, käy onnittelemassa ja ottamassa kuvan. Faneja on vauvasta vaariin. Omat onnittelunsa Vanniselle antaa esimerkiksi kolminkertainen olympiamoukaristi Harri Huhtala.
Peliin saapuu muitakin Pyrinnön yleisurheilijoita: aituri Reetta Hurske ja korkeushyppääjä Ella Junnila. Heistä kolmesta kukin saa vuoron perään toimia kuvaajana, kun yhdestä otetaan kaverikuva.
Paikalle saapuu myös Pyrinnön pitkäaikainen toiminnanjohtaja, liikuntaneuvos Jarmo Hakanen, jonka tehtävä siirtyi pari vuotta sitten hänen tyttärelleen Elisalle.
Jarmo Hakanen ja Vanninen alkavat muistella erästä kilpailua, jonne Vanninen sai Hakaselta kyydin sillä ehdolla, että muutama mainos pitäisi kerätä pois. Muutaman mainoksen jälkeen tuli aina uusi mainos, ja pikkuhiljaa paljastui, että kaikki kentän mainokset piti kerätä pois. Siihen meni muutama tunti.
Lopuksi vielä Sagan piti itse ajaa pois pakettiauto, jollaista hän ei ollut aiemmin ajanut. Tarina saa kaikki nauramaan.
Luottoihmisten ympäröimänä Vannisesta piirtyy hyvin erilainen kuva kuin mitä julkisuudessa on totuttu näkemään. Kun Vanninen voitti Suomelle historiallisen ensimmäisen sisäratojen MM-mitalin sitten vuoden 1995, olivat häntä vastassa hotellilla vastaanottokomitea ja kamerat. Siitä hetkestä, kun Vanninen astui hotellin aulaan, kesti 20 sekuntia, kun hän oli painamassa hissin nappia.
Juhlaillan jatkumista hän kuvaili vannismaisesti ”mä menin nukkumaan”. Historiallista saavutustaan hän kuvaili haastattelussa ”ihan kivana juttuna”.
Olisi hauskaa olla kärpäsenä katossa, kun Vanninen viettää aikaa ystäviensä kanssa. Tähän avautuu yllättäen mahdollisuus.
Vannisen on tarkoitus antaa haastattelu heti pelin jälkeen.
Kysymme, jos voimme asentaa langattoman mikrofonin jo etukäteen? Ilman muuta.
Saammeko kuvata ja äänittää Vannista ja Lentoa pelin ajan? Sekin passaa. Mainiota.
Haastattelussa kirkkaat valot paistavat silmiin ja keski-ikäinen haastattelija kyselee outoja. Pääsemme varmasti lähemmäs aitoa Sagaa, kun vieressä on paras ystävä ja ympäristö luonnollinen.
Myös itse pelissä Vannista odottaa pari pikku hommaa. Mainoksia ei tarvitse tällä kertaa korjata, mutta nyt on järjestetty tapaaminen alle kouluikäisten Pyrinnön koristyttöjen kanssa, mikä vaikuttaa tehtävänä mieluisalta. Vanninen kertookin, että tuntuu hyvältä, jos hän kuulee inspiroivansa lapsia.
Tapaamisen perään hänet ohjataan pimeälle pelikentälle, jossa valokeila pysähtyy Vanniseen. Luetellaan Vannisen meriitit, annetaan aplodit ja pyydetään Vannista palkitsemaan Pyrinnön paras juniori. Ilmeisesti kuvio menee jollain muulla tavalla kuin Vanniselle on kerrottu, sillä hän hämmentyy.
Näissä hetkissä tulee esille Vannisen ristiriita. Hän voi asettaa askeleensa lankulle juoksuvauhdista, johon tavallinen tallaaja ei koskaan yllä, aitoa sata metriä nopeudella, jolla otettaisiin mitali monissa kansallisissa mestaruuskisoissa, urheilla täyden stadionin ja miljoonien TV-katselijoiden edessä ja olla tilanteessa täysin kotonaan.
Mutta koripalloparketilla 490 katsojan edessä Vanninen näyttää siltä kuin haluaisi taas karata painamaan hissin nappia.
– Kentällä kyllä, mutta muuten ei ihan lempparijuttu, vastaa Vanninen kysyttäessä, että pitääkö hän huomiosta.
Vanninen ei kuitenkaan aio paeta julkisuutta tai tehdä itsestään kimiräikkösmäistä yhden sanan hahmoa, vaan ymmärtää onnistumisten mukana tulevan lisääntyvän huomion ja haluaa opetella toimimaan sen vaatimalla tavalla.
On kuitenkin yksi asia, mikä hänestä on julkisuudessa ymmärretty väärin ja jonka hän haluaa korjata: suhde sosiaaliseen mediaan.
Vannisesta on saanut kuvan, että hän jopa välttelee somea, mutta tämä ei Sagan mukaan pidä paikkaansa. Hän kertoo käyttävänsä sosiaalisen media eri alustoja ”samalla tavalla kuin muutkin hänen ikäisensä”, mutta ei niin ammattimaisesti kuin jotkut muut urheilijat.
Ottelu alkaa. Pyrinnön yleisurheilijat jalkautuvat kukin omille lempipaikoilleen ympäri katsomoa. Vanninen ja Lento seuraavat peliä kentän laidalta. Kaksikkoa voi hyvällä omatunnolla kutsua sydänystäviksi, jonka he myös itse vahvistavat. Lento, jos kuka, osaa piirtää kuvan todellisesta Sagasta.
– Se, mikä ei välttämättä muulle maailmalle tule ilmi, on se, että Saga on tosi huumorintajuinen ja rento, kertoo Lento.
– Äärimmäisen sydämellinen. Elämän perusarvot ovat hänellä todella hyvin hallussa. Tosi ystävällinen ja kohtelias kaikenlaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä kohtaan, komppaa Elisa Hakanen.
Saga ja Nea aloittavat pelin seuraamisen. Vanninen unohtaa muutaman kerran olevansa mikitetty, mistä Lento huomauttaa. Ulkopuoliseen korvaan ei keskusteluista kuitenkaan tallennu mitään kiusallista.
Mistä Vanninen ja Lento pelin aikana juttelevat?
Tulevien päivien treeniohjelma olisi hyvä saada synkronoitua. Mitä timeout tarkoittaa suomeksi? Kissavideo naurattaa. Tulevalle etelänleirille pitäisi löytää pienempi shampoopullo ja muistaa ottaa mukaan elektrolyyttejä. Timeout on aikalisä!
Kuinka monta hyökkäystä ehtii tehdä kahdessa minuutissa? Lennon mukaan Vanninen taputtaa aika aggressiivisesti. Nauretaan paljon. Ylivoimaisesti eniten kaksikko puhuu kengistä. Kenellä pelaajalla on hienoimmat kengät? Pastillinväriset kengät ovat hienot. Eikun se olikin pastelli! Kuinka monet kengät pitää leirille ottaa mukaan?
Viimeisten minuuttien aikalisät alkavat jo tuskastuttamaan. Aika kuluu hitaasti. Pyrintö häviää 1,6 sekuntia ennen loppua. Kausi loppuu ja avannosta tuttu Luther Muhammad käy antamassa Vanniselle pussillisen suklaata. Työministeri Arto Satonen jakaa ottelun parhaille palkinnot. Hän on tilanteessa kuin kotonaan.
On taas aika sytyttää kirkas valo. Haastatteluhuoneessa Vanninen katsoo vuoroin Lentoa, vuoroin kameran kylmää linssiä ja vuoroin haastattelijaa. Tilanne on teennäinen ja se näkyy Vannisen tavassa kommunikoida. Haastattelijan kysymykset julkisuuden tuomista haasteista ovat ehkä jo vähän ärsyttäviä, ja vastauksien sanat voi laskea yhden käden sormilla.
– Toi sun äskeinen kysymys oli niin pitkä, etten enää muista edes, mitä kysyit, nauraa Vanninen.
On aika kääntää Vannisen ajatukset takaisin sinne, missä hän on omimmillaan: yleisurheilukentälle. Hän on tutulla maaperällä, kun hän saa kuvailla sitä, mistä hänen palonsa seitsenotteluun kumpuaa.
– Minulla on tosi iso halu menestyä. Ehkä kuitenkin tulos on se, joka vie eteenpäin. Se, että pystyisi joskus mahdollisimman kovat pisteet ottelemaan.
Onko jokin tietty pistemäärä mielessä?
– Joskus tulevaisuudessa 7 000 pistettä on se aika kova rajapyykki, jonka haluaisin ylittää.
Yleisurheilun historiassa yli 7 000 pistettä on otellut vain neljä naista. Siihen ei ole pystynyt esimerkiksi kaksinkertainen hallitseva maailmanmestari Katarina Johnson-Thompson.
Rajapyykin kovuudesta saa osviittaa, kun käyttää vertailussa Kansainvälisen yleisurheiluliiton pistetaulukkoa, jossa kunkin lajin tulos on pisteytetty vastaamaan tiettyä tasoa. Saga Vanninen ei ehkä koskaan jaa koripallopelin palkintoja poliitikon itsevarmuudella, mutta haluaa otella tuloksen, joka vastaa yli 92 metrin keihäskaarta.
Tulevaisuudessa Vannisen tuskin tarvitsee jännittää palkinnonjakajan tehtäviä. Hän on se, joka palkitaan.
