Leenan suuhun istutettiin viime lokakuussa pala italialaisen hevosen luuta.
Lakritsi halkaisi narskuttelun heikentämän poskihampaan, jonka juuret osoittautuivat kuolleiksi.
– Yhden yön istuin nojatuolissa. Hammasta särki niin paljon, että olisin itse voinut nyhtää sen pois, Leena kertoo.
Hammas poistettiin ja implanttihoito aloitettiin. Hevosen luusta tehdyn luusiirteen on tarkoitus vahvistaa Leenan leukaluuta, jotta siihen voidaan myöhemmin kiinnittää keinojuuri. Sen päälle tulee kruunu eli näkyvä hammas.
Leena esiintyy jutussa etunimellään, koska kyse on hänen terveystiedoistaan. Leenan henkilöllisyys on Ylen tiedossa.
Suomessa hammasimplantteja tehdään enemmän kuin koskaan aiemmin. Implantti eli keinojuuri on yleensä titaania ja kruunu eli hammas keramiikkaa.
Leenan tapaus on mennyt hyvin, mutta implanttimarkkinoilla eteneminen vaatii yhä enemmän perehtymistä, sillä ala on laajentunut ja vaihtoehtoja on lukemattomia.
”Hevonen on hieno elementti”
Materiaalit ja tekniikka kehittyvät vauhdilla. Se mahdollistaa myös yhä vaikeampien tapausten hoitamisen.
Kuopion yliopistosairaalan ylihammaslääkäri, suu- ja leukakirurgian professori Jari Kellokoski pitää porsaan ja hevosen luusta tehdyistä materiaaleista, koska ne muodostavat nopeasti uutta luuta potilaan leukaan.
Leukaluun vahvistamiseen voidaan käyttää myös naudan luusta tehtyjä valmisteita tai synteettisiä materiaaleja.
Erikoishammaslääkärinä myös yksityisellä hammasklinikalla työskentelevän Kellokosken mukaan potilasta informoidaan, millaisia aineita ollaan käyttämässä.
Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin kirurgi.
– Joskus potilas ei halua eläimen luusta tehtyä valmistetta. Silloin vaihtoehtona on käyttää potilaan omaa luuta.
Leenasta hevonen on parempi kuin porsas.
– Hevonen on hieno elementti ja varsinkin kun se on italialaista hevosta, niin pidän arvossa, Leena sanoo.
Euroopan unionissa on periaate, että implanttien valmistaja vastaa tuotteestaan. Niitä koskevat unionin lääkinnällisten laitteiden asetukset, joita Suomessa valvoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.
Jos implantti on valmistettu sarjatuotantona, se edellyttää aina kolmannen osapuolen arviointia. Yksilölliseen käyttöön valmistettu tuote on arvioitava vain, kun se on korkeinta riskiluokkaa eli sisältää esimerkiksi eläinperäistä materiaalia.
Uudet mahdollisuudet
Suu- ja leukakirurgian professorin Jari Kellokosken mukaan markkinoilla on satoja erimerkkisiä implantteja, jotka eroavat toisistaan rakenteeltaan, muodoiltaan ja pintarakenteeltaan.
Kilpailu on kovaa, ja uusia tuotteita tulee koko ajan – sekä kalliita että halpoja.
Osan implanteista valmistus on tieteellisesti hyvin dokumentoitu, ja niistä on pitkäaikaista seurantatutkimusta.
Kellokosken mukaan Suomeen on tulossa koekäyttöön magnesiumista tehtyjä muovattavia kalvoja. Niiden avulla esimerkiksi hammasharjannetta pystytään leventämään ja siten palauttamaan harjanne mahdollisimman alkuperäiseen muotoon.
Uutta on myös 3D-suunnittelun ja -mallintamisen lisääntyvä käyttö implanttihoidoissa. Sen avulla voidaan varmistaa, että implantti on sopivan kokoinen ja tulee oikeaan asentoon.
Ei hätähousuille
Yksityisellä hammaslääkärillä implantin laittaminen maksaa yleensä 1000–3000 euroa. Operaatio kestää parista kuukaudesta vuoteen.
Eniten aikaa kuluu luutumiseen, joka Leenalla kesti puoli vuotta.
– Vaikeinta on ollut opettaa itselle malttia. Tämä ei todellakaan ole hätäisen ihmisen hommaa, Leena toteaa.
Implantin voi laittaa kuka tahansa laillistettu hammaslääkäri, joka kokee osaavansa työn. Valviran näkemyksen mukaan hammaslääkäri myös vastaa siitä, mitä laittaa asiakkaan suuhun.
Professori Jari Kellokoski pitää ongelmallisena sitä, että implanttiosaamista ei valvo kukaan. Valvonta tapahtuu jälkijättöisesti sitten, jos hoitoonsa tyytymättömät asiakkaat tekevät potilasvahinkoilmoituksen.
Valitusten määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa kuin implanttien määrä. Ulkomailla teetetyistä implanteista ei voi valittaa potilasvakuutuskeskukseen.
Kellokosken mukaan pääkaupunkiseudulta, Unkarista ja Turkista voi saada myös halpoja ja nopeasti tehtyjä implantteja. Niiden korjaaminen voi kuitenkin tulla kalliiksi.
Ongelmat paljastuvat yleensä muutamassa vuodessa, ja pahimmillaan koko implantti on jouduttu rakentamaan uudelleen.
– Ulkomailla tehdyistä implanteista on puuttunut luuta, kruunu on ollut muovia, se on yhdistetty naapurihampaisiin, Kellokoski varoittaa virheistä.
Hälytyskellojen tulisi soida, jos implanttihoito luvataan muutamassa viikossa tai hinta on epäilyttävän matala.
– Silloin kannattaa kysyä toista mielipidettä. Kannattaa myös varmistaa, mistä materiaalista implantti on tehty ja tarkistaa, että se on pärjännyt tutkimuksissa hyvin, sille on takuu ja varaosia.
Leena maksoi hoidostaan, koska katsoi, että se kannatti.
Menetetyn poskihampaan puuttumisesta olisi voinut myöhemmin seurata leukanivelongelmia, päänsärkyä ja purentaongelmia.
– Ajattelin, että terveys edellä. Jos tällä on loppuelämälleni vaikutusta, voin satsata, Leena toteaa.
Nyt on helppo hymyillä.
– Jos joku joskus katsoo mun takahampaita, niin saa katsoa.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla:[email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
