Uutisista on voinut lukea teknologiajättien valtavista sijoituksista tekoäly-yhtiöihin. Viime vuonna Microsoftin kerrottiin sijoittaneen Chat GPT:n kehittäneeseen Open AI:hin noin kymmenen miljardia dollaria. Amazon puolestaan laittoi keväällä neljä miljardia dollaria Anthropic-nimiseen tekoälyfirmaan. Samaan yhtiöön satoja miljoonia dollareita on pumpannut myös Google.
Nämä eivät ole kuitenkaan perinteisiä sijoituksia. Rahan sijaan tekoäly-yhtiöt ovat saaneet isoilta teknologiayhtiöiltä käyttöönsä laskentatehoa. Microsoft, Amazon ja Google hallitsevat merkittävää osaa globaalista laskentatehosta, jonka kysyntä on tekoälyhuuman myötä räjähtänyt käsiin.
Pelkästään Microsoft on toukokuun aikana ilmoittanut investoivansa yli kymmenen miljardia dollaria erilaisiin tekoälyhankkeisiin, joista suurin osa liittyy suoraan palvelinkeskusten rakentamiseen. Amazon on arvioinut sijoittavansa seuraavan 15 vuoden aikana 150 miljardia dollaria datakeskusten rakentamiseen.
Laskentatehon lisäksi yksityiset yritykset hallitsevat enenevissä määrin myös reittejä, joita pitkin data kulkee. Huhtikuussa Reuters uutisoi, että Google aikoo investoida miljardi dollaria merenalaisten tietolinjakaapeleiden rakentamiseen Yhdysvalloista Japaniin. Viime viikolla yhtiö kertoi vetävänsä ensimmäisen valokuitukaapelin Afrikasta Australiaan. Tällä hetkellä Google, Microsoft, Meta ja Amazon hallinnoivat noin 70 prosenttia merenpohjassa kulkevista internet-putkista.
Liiketaloudellisen näkökulman lisäksi tällä kehityksellä on voimakas geopoliittinen vire. Tekoäly-yhtiöt eivät ole ainoita, jotka ovat riippuvaisia pilvilaskennasta ja merikaapeleista. Nyky-yhteiskunta on käytännössä rakennettu datakeskusten varaan.
– Digitaalisista infrastruktuureista on tullut tavallaan geopoliittisen kilpailun ja globaalin vaikutusvallan väline, sanoo Oxfordin yliopiston taloussosiologian ja digitaalisen yhteiskuntatutkimuksen professori Vili Lehdonvirta.
Hän huomauttaa, että Yhdysvallat ja toinen julkista pilvilaskentaa hallitseva maa, Kiina, käyttävät hyvin tietoisesti pilvilaskennan infrastruktuuria osana ulko- ja teollisuuspolitiikkaansa. Datakeskukset ja kaapelit ovat sekä pehmeän vallankäytön välineitä että työkaluja tiedustelussa ja kauppasaarroissa.
Tietokone demokratisoi laskennan, datakeskukset keskittävät vallan
Lehdonvirta sai keväällä Euroopan tutkimusneuvostolta merkittävän tutkimusrahoituksen digitaalisten infrastruktuurien geopolitiikan tutkimiseen. Helmikuun alussa hän aloitti teknologiapolitiikan professorina Aalto-yliopistossa, missä internetin maantiedettä kartoittava hanke toteutetaan. Työt Oxfordissa jatkuvat puolipäiväisesti.
Lehdonvirran mukaan käynnissä on laskennan ja tietojenkäsittelyn teollistuminen. Mikroprosessorin synnyttämä laskentatehon hajautuminen ensin tietokoneisiin ja sitten mobiililaitteisiin on nyt kääntynyt toiseen suuntaan.
– On ikään kuin siirrytty kotitaloustuotannosta yhä suurempiin teollisen skaalan tuotantolaitoksiin, eli hyperskaalan datakeskuksiin, Lehdonvirta toteaa viitaten samaan kehityskulkuun, jonka moni muu teollisuuden ala on ajan saatossa käynyt läpi.
Siinä missä jokaisen työpöydälle ilmestynyt henkilökohtainen tietokone eli PC (personal computer) demokratisoi automaattisen tietojenkäsittelyn, laskennan keskittymisellä saattaa olla päinvastaisia vaikutuksia.
PC:n myötä yhtäkkiä jokaisessa autotallissa pystyttiin innovoimaan ja kehittämään startuppeja. Tämä mullisti talouden. Samalla tiedon julkaiseminen ja vastaanottaminen helpottuivat, mikä mullisti yhteiskunnan.
– Poliittinen ja taloudellinen valta osin keskittyy laskennan mukana. Nyt voi syntyä uusia portinvartijoita siihen, että kuka saa tehdä tietojenkäsittelyä, millä ehdoin ja missä, Lehdonvirta pohtii.
Seuraavalla videolla tehdään selkoa kehityksestä:
Energiatehokkuus ajaa laskennan keskittymistä
Pilvilaskennan keskittymisen taustalla on useita syitä. Ensinnäkin massiiviset datakeskukset ovat operatiivisesti tehokkaampia kuin pienten palvelinkeskusten verkostot yksittäisten käyttäjien laitteista puhumattakaan. Niiden kyberturvallisuuteen on helpompi investoida kuin hajautetussa mallissa.
Hyperskaalan datakeskukset ovat myös energiatehokkaampia. Kansainvälinen energiajärjestö IEA:n laskelmien mukaan viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana palvelinkeskusten energiankulutus on kasvanut hyvin maltillisesti, kun samaan aikaan internetissä liikkuvan datan määrä on 25-kertaistunut.
– IEA:n arvion mukaan se johtuu juuri siitä, että energiatehokkuuden tavoittelun takia on siirrytty kohti yhä suurempia hyperskaalan laskentakeskuksia. Eli ilmastonmuutoksen torjunta osaltaan vaikuttaa tähän tietojenkäsittelyn maantieteen muuttumiseen, Lehdonvirta huomauttaa.
Datakeskukset ja tietoliikenneverkostot vastaavat molemmat reilusta yhdestä prosentista koko maailman sähkönkulutuksesta. Tekoälyn kehityksen ennakoidaan tuplaavan datakeskusten energiankulutuksen vuoteen 2026 mennessä.
Datakeskuksia hallitsevat yritykset ovat jo varautuneet kasvavaan energiankulutukseen. Esimerkiksi Microsoft kertoi toukokuun alussa investoivansa yli kymmenen miljardia dollaria uusiutuvan energian tuotantoon. Amazon puolestaan osti maaliskuussa Pennsylvaniassa ydinvoimalaitoksen yhteyteen rakennetun datakeskuksen aikomuksenaan laajentaa sen toimintaa.
Euroopan pitää keskittyä omiin vahvuuksiinsa
Julkinen laskentakapasiteetti on tällä hetkellä tiukasti amerikkalaisten ja kiinalaisten yritysten hallussa. Euroopassa ei ole yrityksistä huolimatta onnistuttu synnyttämään merkittävää pilvipalveluiden tai -infrastruktuurin tarjoajia.
– EU:n hankkeissa on ollut ongelmana se, että lopulta investoinnit hajautuvat kymmeniin tai satoihin pieniin hankkeisiin, kun jokainen maa ja alue yrittää vetää kotiin päin, Lehdonvirta toteaa.
Tämä on johtanut siihen, että Eurooppa on riippuvainen etenkin amerikkalaisten yhtiöiden datakeskuksista. Lehdonvirran mielestä Euroopan ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon.
– Globaalissa taloudessa kaikki ovat jossakin määrin riippuvaisia toisistaan. Se muodostuu ongelmaksi vain siinä vaiheessa, jos siitä riippuvuudesta tulee hyvin yksipuolista, hän huomauttaa.
Lehdonvirran mukaan Euroopan kannattaisi omien heikkouksien sijaan kiinnittää huomiota niihin toimialoihin, joissa on saavutettu menestystä. Esimerkiksi hän nostaa verkkolaitetoiminnan, jossa Nokia ja Ericsson ovat markkinajohtajia.
– Ylläpidetään niitä ja pidetään meidän globaalit kauppakumppanit tietoisina siitä, että tämä toimii kumpaankin suuntaan. Ollaan kavereita eikä väärinkäytetä näitä keskinäisiä riippuvuuksiamme, niin kaikilla menee hyvin ja kaikki pääsevät hyötymään niistä tehokkuuksista, joita tästä keskittymisestä syntyy.
