Mies, joka hengittää lentopalloa

Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä.

– ”Köpi” oli sellainen kämppäkaveri, joka viikkasi kamppeensa aina siistiin järjestykseen joka paikassa. Minä olin täysin päinvastainen, ja olen edelleen. Olimme hyvä pari, täydensimme toisiamme, Antti Siltala toteaa

Tuomas ”Köpi” Sammelvuo on omiensa joukossa arvostettu ja pidetty mies. Maajoukkueaikojen kämppäkavereiden mukaan Sammelvuo osaa murtaa jään oikeaan aikaan.

Hän on kaikkea muuta kuin joojoomies. Sen sijaan Sammelvuo on suoraselkäinen, aina muita ihmisiä ajatteleva ja ennen kaikkea hurttia huumoria viljelevä ylpeä suomalainen – ja nämä miehet sen tietävätkin.

Suomen lentopallomaajoukkueessa peräti 288 ottelua pelannut yleispelaaja Siltala oli Sammelvuon kämppäkaverina niin monta vuotta, että vaimokin jäi pitkään kakkoseksi.

Parivaljakko pelasi maajoukkueessa yhtä aikaa seitsemän vuotta, ja Siltala seurasi Sammelvuota kapteeniksi, kun tästä tuli Suomen päävalmentaja.

225 maaottelua pelannut Konstantin Shumov oli Sammelvuon kanssa maajoukkueessa niin pelaajana kuin valmennettavanakin. Tämän lisäksi hän pelasi Sammelvuon kanssa Italian A1-liigassa Vibo Valentian joukkueessa ja asui hänen naapurissaan.

Timo Tolvasen ja Sammelvuon ystävyys taasen on alkanut juniorivuosista, ja kaksikko kolusi yhdessä läpi nuorten maajoukkueet ja A-maajoukkueen sekä sivusivat toisiaan Kuopion lentopallopiireissä. Tolvanen on myös Sammelvuon tyttären kummi ja Sammelvuo Tolvasen tyttären kummi.

Alastonjuoksulla jäätä särkemään

Pedantti, määrätietoinen, kunnianhimoinen, intohimoinen, sitoutunut, suoraselkäinen… Tuomas Sammelvuosta piirtyy helposti kuva todella ammattimaisena lentopalloilijana ja valmentajana. Hän on mies, joka elää ja hengittää lentopalloa.

– Pelaajana tuntui, että hän mietti koko ajan lentopalloa, puhui muista pelaajista tai joukkueista, Tolvanen muistelee.

– Kämppäkaverina hän kyseli minulta kaikennäköisiä lentopallojuttuja. Minun olisi pitänyt tietää, mikä on Valko-Venäjän kolmospassarin etunimi ja sukunimi.

Kentällä 193-senttisenä yleispelaajana Sammelvuo oli fyysinen ja korvasi puuttuvat sentit armottomalla työnteolla, tahdonvoimalla ja periksiantamattomuudella sekä muilla osa-alueilla, kuten hyvällä vastaanotolla ja puolustuksella.

Kilpailuvietti oli vahva pienestä pitäen, oli kyse sitten kivien heitosta kaverien kesken tai maajoukkueen ottelusta. Sammelvuo tunnettiin siitä, että hän on tarkka pienissäkin asioissa. Tällä hän osoitti muille, miten asiat kannattaa hoitaa, jos haluaa huipulle.

Sammelvuossa oli luontaista kapteeniutta, sillä hän johti esimerkillään ja oli aina valmis tekemään kaikkensa joukkueen eteen. Hän oli – ja on yhä – valmis aina auttamaan ja kuuntelemaan.

Mutta samalla Sammelvuossa oli pelaajana ja kapteenina toinenkin puoli, joka harvemmin näyttäytyi muille kuin joukkuekavereille. Hän oli tunnettu huumorimies ja veijari, joka oli valmis särkemään jään omintakeisilla tempuillaan.

– Hän saattoi yhtäkkiä juosta alasti – ei tietenkään missään julkisella paikalla – ja keventää tunnelmaa sillä tavalla. Hänen bravuurinsa on ollut aina myös se, että hän vähän venyttää takareittään ja sitten vetää spagaatin tanssilattialla, Tolvanen paljastaa.

Maailmankansalaisen kamat varastossa

Sammelvuo pelasi usean vuoden kansainvälisillä kentillä Ranskassa, Italiassa, Japanissa ja Venäjällä.

Konstantin Shumov myöntää, että hänelle oli suuri apu, että sai pelata Sammelvuon kanssa samaan aikaan Vibo Valentiassa. Jo maajoukkueaikoina hän oli päässyt kyselemään Sammelvuolta neuvoja ammattilaisuudesta ja ulkomailla pelaamisesta.

– Kaikesta näki, miten arvostettu pelaaja Köpi oli Italiassa. Hänellä riitti huumoria, hän toi joukkueeseen tarvittavaa kokemusta ja oli opetellut kielenkin, Shumov arvioi silloista naapuriaan.

– Vain kerran saimme kämpillä huomautuksen liiallisesta melusta. Ja sekin tuli Tuomaksen puolisolta alakerrasta.

Sammelvuon kielipää on hämmentänyt pelikavereita usein, sillä hän opetteli ranskan kielen siirryttyään ensimmäistä kertaa ulkomaille pelaamaan. Tämän jälkeen hän opetteli niin italian, japanin, puolan kuin venäjänkin kielen.

– Hän ymmärsi hyvissä ajoin sen, että sillä hän helpottaa omaa tekemistään ja elämistään. Japanista hän tosin sanoi, että oli vähän haasteita kirjaimien kanssa, mutta että kyllä hän jotain osaa. Se on varmaan ainoa särö hänen täydellisyydessään, Tolvanen naurahtaa.

Kovat pelivuodet vaativat Sammelvuosta veronsa, mutta polvivaivat eivät kuitenkaan estäneet häntä pelaamasta. Ei, vaikka hänet jouduttiin taluttamaan pukukoppiin tai vaikka hänet pantiin pelaamaan liberona.

– Hän oli varmasti ensimmäinen kaveri, joka laittoi aina Suomen paidan päälle. Hän ei kieltäytynyt maajoukkuetehtävistä, ellei ollut pakko, Siltala sanoo.

Siltala tietää omasta kokemuksestaankin, että menestyäkseen kovempia pelikenttiä täytyy etsiä ulkomailta. Vaikka Sammelvuo on maailmankansalainen, on hän samalla ylpeä suomalainen – jonka tavaroita sattuu myös olemaan siellä täällä.

Siltalan mukaan hänen varastossaan on monta Sammelvuon reppua ja kassia muun muassa täynnä vanhoja pelipaitoja.

– Ne hän voisi hakea pois, kun käy ensi kerralla Suomessa. Myyn ne kohta jollekin, sillä ne ovat arvokkaita. Katsotaan sitten, miten suu pannaan, Siltala naurahtaa.

Hölmöilyyn ei enää varaa

Sammelvuosta näki jo pelivuosien aikana, että hänellä riittää paloa valmentamiseenkin. Aikalisillä hän oli usein neuvomassa nuorempia pelaajia niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessa.

Kun huhut siitä, että Sammelvuo olisi uusi Suomen maajoukkueen päävalmentaja, alkoivat levitä syksyllä 2012, Sammelvuo pysyi hiljaa. Edes Tolvanen ei saanut hänestä revittyä tietoa irti etukäteen, vaikka yritti.

– Jos Köpillä oli ollut ihan käsittämätön tietopankki lajista siihen mennessä, niin päävalmentajana hän löysi laariin vielä lisää. Se oli ihan käsittämätöntä, miten hän paneutui asioihin, Tolvanen hämmästelee.

Vaikka ajatus maajoukkueen entisestä kapteenista maajoukkueen päävalmentajana kuulostaa unelmaliitolta, moni kyseenalaisti Sammelvuon valinnan. Häntä pidettiin liian kokemattomana tehtävään ja hänen auktoriteettiaan epäiltiin.

Sammelvuo otti etäisyyttä pelaajiin, mutta keskusteluyhteys pysyi hyvänä. Valmentajana Sammelvuon työpäivät olivat paljon pidempiä kuin pelaajien, joten porukan kanssa ei enää lähdetty illalliselle.

– Se oli Köpille kasvun paikka. Hän joutui elämään tiukempien sääntöjen kanssa kuin pelaajana, hölmöilyyn ei ollut enää varaa. Siinä joutui miettimään 12–14 erilaista persoonaa, Shumov muistuttaa.

Ensimmäinen kausi ei ollut Sammelvuolle helppo. Menestys oli heikkoa, eivätkä uudet metodit uponneet, vaikka ne eivät paljoa poikenneet edeltäjän, Mauro Berruton toimintatavoista. Sammelvuon kokemattomuus heijastui ensimmäisinä vuosina etenkin tiukoissa tilanteissa.

– Se oli joukkueelle kuitenkin uudestisyntyminen, ja sitä muutoksen tarvetta ja piristysruisketta kaivattiinkin. Se meni ihan oikeaan suuntaan, Siltala sanoo.

Sammelvuon särmiä hioutui paljon pois jo ensimmäisenä valmentajavuotena. Myös pelaajat omaksuivat uuden pelitavan ja Sammelvuon tyylin valmentaa.

Sammelvuo taas onnistui valitsemaan joukkueeseen ne pelaajat, jotka halusivat pelata joukkueelle, ei vain itselleen. Se toi maajoukkueelle paikan sekä MM-kisoihin että EM-kisoihin, menestystä näissä arvokisoissa.

Urheilugaalassa joukkue palkittiin Vuoden joukkue -valinnalla ja Sammelvuo Vuoden valmentaja -tittelillä.

Kyse oli sittenkin unelmaliitosta.

Oikeiden narujen vetäjä

Sammelvuo on valmentajaurallaan joutunut monenlaiseen prässiin, mutta yksi kovimmista tilanteista oli, kun Venäjän hyökkäsi Ukrainaan keväällä 2022. Sammelvuo asui tuolloin Venäjällä ukrainalaisen puolisonsa Alinan kanssa, ja heille tärkeintä oli päästä turvallisesti maasta pois, mutta muun muassa paperitöissä kesti pitkään.

Tuona aikana Sammelvuon tilanne kiinnosti monia, mutta hän valitsi hiljaisuuden.

– Itsekin mietin, että miksi hän ei vain avaudu. Taisin hänelle viestissä sanoa, että pitäisikö jotain sanoa julkisesti, kun niin paljon asiasta huudetaan, Tolvanen kertoo.

– Mutta kuten Tuomas itse sanoi, oli pakko ja viisaampaa olla hiljaa. Siinä oli niin monta asiaa, joita ihmiset eivät välttämättä tiedä, mikä vaikuttaa mihinkin. Vaikka kuinka on henkisesti vahva, niin siellä oli varmasti asioita, jotka satuttivat.

Sammelvuon tapa kohdata vaikeuksia tai paineita on entisten kämppisten mukaan ollut ottaa ne haasteena.

Kentän laidalla hänestä ei välttämättä näy päällepäin, miten sisällä kuohuu, ellei sitten osaa katsoa hänen tapaansa purra hampaita yhteen. Tuuletuksista tai onnenkyyneleistä pystyy kuitenkin lukemaan, miten paljon latausta Sammelvuon sisällä on ollut.

Sammelvuon tapa valmentaa on hyvin ihmislähtöinen. Vaikka voitot ovat huippu-urheilussa tärkeintä, Sammelvuota kiinnostaa aina myös ihminen, pelaaja.

Hän osaa lukea pelaajiaan ja löytää sen tiedon, miten pelaajaa pystyy parhaiten auttamaan. Myös silloin, jos hän ei ole pelaajan kanssa samalla aaltopituudella.

– Hän osaa etsiä niitä naruja, joita pystyy vetämään. Aikoinaan esimerkiksi Kermisen Laurille eivät meinanneet säännöt istua. Tuomas keksi, että NBA-koris on Laurille tärkeä ja pystyi juttelemaan siitä. He saivat sitä kautta rakennettua sillan välilleen, Tolvanen kertoo.

Sammelvuon tapa lukea ihmisiä saattaisi olla hyvä valttikortti politiikassa, josta hän on myös kiinnostunut. Tolvasen mukaan Sammelvuolla olikin aikoinaan vahva ajatus, että hänestä tulee kansanedustaja.

Sammelvuolla oli myös suunnitelma siitä, miten hän lähtee liikkeelle: ensimmäisenä hänen pitää päästä taloyhtiön hallitukseen. Nämä askeleet jäivät kuitenkin ottamatta.

Vain taivas rajana

Tolvanen ja Sammelvuo puhuivat nuorempana usein olympialaisista. Se oli molemmille suuri haave, mutta Sammelvuolle hinku olympialaisiin oli huomattavasti suurempi.

Tämän tavoitteen hän pääsi toteuttamaan Tokion kisoissa Venäjän olympiajoukkueen päävalmentajana, vaikka kisat päättyivätkin hopeaan ja isoon pettymykseen.

Toistamiseen Sammelvuo pääsee nauttimaan olympiahuumasta Pariisissa, kun hän valmensi kaikkien yllätykseksi Kanadan maajoukkueen altavastaajan asemasta kisoihin.

Se oli hyvä osoitus Sammelvuon taidoista kasata ympärilleen joukkue, jonka pelaajat sekä muu henkilöstö antavat tavoitteen eteen aina kaikkensa.

Shumovin mielestä Sammelvuosta on aina paistanut, ettei hän vain tyydy asioihin. Kun Sammelvuo on jotain saavuttanut, hän ottaa itselleen seuraavan haasteen, jota kohti etenee. Tolvasen mukaan Sammelvuolle onkin vain taivas rajana.

– Eihän Tuomas enää tarvitse mitään meriittejä, mutta tuollaiset Kanadan maajoukkueen tapaiset suoritukset ovat hienoja tarinoita. Ei tarvitse enää epäillä, etteikö kaveri pärjäisi. On ollut suorastaan jäätävää tekemistä. Minä saankin ”copypastettaa” hänelle aina samaa viestiä: onnea vaan taas, saatana, Tolvanen nauraa.