DUBLIN / CASTLEBLAYNEY Hieman nahistunut hymynaamainen ilmapallo leijuu paritalon ulko-oven vieressä. Se on muisto tupaantuliaisista kuukauden takaa.
Oven avaa 23-vuotias Sarah McGuinness, joka työskentelee apulaisuutispäällikkönä irlantilaisessa talouslehdessä. Työ on vakituinen, ja hänellä on hyvä palkka ikäisekseen.
Silti hän muutti ensimmäistä kertaa elämässään omilleen vasta tänä keväänä – ja pitää mahdollisuutta siihen onnenpotkuna.
– Kaikki Dublinista kotoisin olevat ystäväni asuvat vanhempiensa kanssa. Minä olen poikkeus. On aika omituista, että 23-vuotias, joka ei asu kotona, on poikkeus, McGuinness sanoo.
Irlannissa enemmistö kutakuinkin McGuinnessin ikäluokasta asuu vanhempiensa luona. Vuoden 2022 väestölaskennan mukaan 61 prosenttia 20–24-vuotiaista asui vanhempiensa kanssa. 25–29-vuotiaista vanhempiensa luona asui noin kolmasosa. Osuudet ovat kasvaneet selvästi vuodesta 2011.
Ero Suomeen on selvä. Suomessa vanhempiensa kanssa asui Tilastokeskuksen mukaan 21,3 prosenttia 20–24-vuotiaista vuonna 2022. Hieman vanhemmista, 25–29-vuotiaista, vanhempien hoteissa asui 7,4 prosenttia.
McGuinness vuokraa nyt huonetta paritaloasunnosta. Yksi kämppiksistä on hänen hyvä ystävänsä. He muuttivat taloon yhtä aikaa kuultuaan vapaista huoneista tutultaan.
McGuinness ei etsinyt aktiivisesti kotia, koska vähäinen tarjonta oli hänestä niin masentavaa. Hän kuitenkin säästi rahaa omilleen muuttoa varten, etenkin takuuvuokraan.
Vuokrat ovat Dublinissa kovia. Tuoreen selvityksen mukaan uudet vuokralaiset maksavat Dublinissa keskimäärän liki 2 100 euron vuokraa. Moni voikin asua vanhempiensa luona säästääkseen rahaa oman asunnon ostamiseen.
McGuinnessin mukaan on mahtavaa, kun pärjää omillaan ja on omaa tilaa. Vanhempien luona asuessa taantui välillä kakaramaiseksi versioksi itsestään, hän kertoo. Sellaiseksi, joka valittaa, että joku on taas vallannut suihkun. Asiaa ei helpottanut, että isoveli asui saman katon alla.
Kuuntele videolta McGuinnesin ajatuksia omilleen muuttamisesta:
McGuinness toivoo saavansa vuokrasopimustaan jatkettua syksyllä. Jos se ei onnistu, hän yrittää löytää uuden oman kodin. Tai sitten hän lähtee ulkomaille, minne useampi ystävistä on muuttamassa.
2008 alkanut talouskriisi riivaa vieläkin
Irlannin talous kriisiytyi pahasti vuonna 2008. Talouskriisi järisytti pahasti asuntomarkkinoita, eikä rakentaminen ole vieläkään päässyt riittävään vauhtiin kysyntään nähden.
– Edellisen kymmenen vuoden aikana vuokrat ovat yli kaksinkertaistuneet ja asuntojen hinnat miltei tuplaantuneet, kertoo taloustieteen apulaisprofessori Ronan Lyons Trinity Collegesta Dublinista.
Lyons arvioi, että Irlantiin pitäisi rakentaa vuosittain noin 60 000 asuntoa. Maassa on kuitenkin ollut vaikeuksia päästä 30 000 asuntoon vuodessa edellisen vuosikymmenen ajan.
Tuoreehko pääministeri Simon Harris on lupaillut rakennuttavansa 250 000 uutta kotia viiden vuoden aikana. Tänä vuonna pitäisi hänen mukaansa valmistua lähemmäs 40 000 uutta asuntoa.
Yksi syy asuntopulaan on, että Irlannin väestö kasvaa. Asukasluku oli vuoden 2022 väestölaskennassa 5,1 miljoonaa. Se oli kasvanut lähes 390 000 ihmisellä vuodesta 2016. Tästä valtaosa syntyi maahanmuutosta.
Asuntopula kiusaa jo yrityksiä
Nuorten aikuisten lisäksi asuntokriisi kiusaa vähävaraisia. Asunnottomuus on pahentunut ennätystasolle. Helmikuussa asunnottomia oli jo yli 13 500, joista yli 4 000 on lapsia. Suomessa asunnottomia on vajaat 3 500.
Apulaisprofessori Ronan Lyonsin mukaan asuntopula on alkanut näkyä ihmisten asenteissa maahanmuuttoa kohtaan.
– Se on muuttunut hieman vuoden, puolentoista aikana. Suurin osa ihmisistä on yhä avoimia maahanmuutolle, mutta kasvava, kovaääninen vähemmistö valittaa, että maahanmuutto pahentaa asuntokriisiä, hän sanoo.
Irlannin talous porskuttaa tukevasti eteenpäin, mutta asuntokriisi on alkanut jo haitata talouskehitystäkin.
Tuoreessa kyselytutkimuksessa miltei kaksi kolmesta siihen vastanneesta dublinilaisesta yrityksestä kertoi menettäneensä työntekijöitä tai potentiaalisia työntekijöitä asuntopulan takia.
Vuokrakoti maaseudulla äidin kanssa
Asuntopula ei ole vain isojen kaupunkien ongelma.
28-vuotias kotitalouden ja uskonnon opettaja Aisling Hughes jakaa vuokratalon äitinsä kanssa maaseudulla lähellä Pohjois-Irlantia. Matkaa Dublinista on reilut sata kilometriä.
Hughes on asunut äitinsä luona siitä lähtien, kun erosi poikaystävästään muutama vuosi sitten.
Katso videolta, miltä tilanne hänestä tuntuu:
Hughesin mukaan Irlannin maaseudulla on tapana, että perheiden kotitalot siirtyvät lapsille, ja siksi maaseudulla on vähän vuokrattavia asuntoja. Kun jotain on, vuokrat ovat kovia, hän sanoo.
– Voisin vuokrata yksin asunnon ja käyttää puolet tai kolme neljäsosaa palkastani, hän kuvaa.
Ystävät taas asuvat puolisoidensa ja lastensa kanssa, joten kimppakoti ei tunnu vaihtoehdolta.
Asuntolainaa Hughes ei ole yrittänyt hakea, sillä hänestä tuntuu, että pankit suosivat pariskuntia. Hän on myös kuullut epämiellyttävistä kokemuksista lainaa hakiessa. Hän pohtii, että voisi varmaankin saada lainan vaatimattomaan asuntoon, mutta kokonaisuutena vaihtoehto ei tunnu järkevältä.
– Kyseenalaistan elämääni toisinaan. Minulla on hyvä työ, jota rakastan. Säästän rahaa ja olen hyvä raha-asioissa. Miksi minua ei palkita siitä, Hughes pohtii.
Hän haaveilee siitä, että voisi jonain päivänä rakentaa oman talon.
Nyt hän kuitenkin asuu äitinsä ja koiran kanssa. Heillä kävi asunnon kanssa tuuri: talon vuokra on 850 euroa.
Vielä viime syksynä talossa asui Aisling Hughesin pari vuotta vanhempi sisko. Hän muutti Amsterdamiin kokeilemaan, miltä elämä tuntuu irlantilaisen maalaiskylän ulkopuolella.
Äiti Dympna Hughesille yhteisasuminen sopii. Hän kertoo puhuneensa äskettäin naisen kanssa, jonka aikuinen poika muutti takaisin äidin luo vaimonsa ja kahden lapsen kanssa säästääkseen rahaa.
Dympna Hughes tietysti toivoo, että tytär saisi oman kodin, koska tämä sitä kaipaa.
Hän kertoo lisää mietteistään videolla:
