Yleisurheilun EM-kisat 7.6.–12.6. Ylen kanavilla. Katso kaikki lähetystiedot tästä linkistä.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics haluaa tietenkin lajilleen pohjimmiltaan vain hyvää, mutta se menee välillä uudistamisvimmassaan perinteistä, numeroista ja tilastoista elävän urheilumuodon ystävien ja urheilijoidenkin luihin ja ytimiin.
Glasgow'n MM-hallikisoissa nähtiin kevättalvella hurja pituushyppykilpailu, jossa Kreikan Miltiadis Tentoglou voitti jo toisen kerran arvokisakultaa tasatuloksella kakkosen kanssa, pidemmällä toiseksi pisimmällä hypyllä.
Jos käytössä olisi ollut pituushypyn ja kolmiloikan kovasti puhuttanut uudistus, tai sellaisen suunnitelma, eli ponnistusalue lankun sijasta, voittaja olisi ollut nuori italialainen Mattia Furlani.
Laserilla pidempi
Hänen paras hyppynsä olisi ponnistusalueelta lasermitattuna ollut pidempi kuin Skotlannissa 9. arvokisakultansa hypänneen Tentogloun – joka nyt Roomassa latasi kympin täyteen hyppäämällä kahdesti 865, sentin päähän Kreikan ennätyksestä.
Visailukysymykseksi ”kuka 10-kertainen yleisurheilun arvokisavoittaja ei ole kyseisessä lajissa maansa ennätysurheilija” on aatelissarjaa.
Vain Carl Lewis ja Robert Emmijan olivat aiemmin onnistuneet yhdessä kilpailussa hyppäämään kahdesti 865 tai enemmän. Kun näihin lisätään vaikkapa ME-mies Mike Powell ja Tokion ikimuistoinen MM-finaali 1991 ja vielä yhden hypyn ihme Bob Beamon, voidaan todeta, että jo 18-vuotiaana 819 hypännyt Tentoglou on myös yleisurheiluhistorian vähiten arvostettuja 10-kertaisia arvokisavoittajia.
Onhan hän vasta 13. sijalla kaikkien aikojen maailmantilastossa, jonka koko kärkikuusikko on tehnyt tuloksensa vuosina 1968–1994, useallakin tavalla toisenlaisena aikana kuin Tentoglou.
2020-luvun ”maailmanennätys”
Hänen Roomassa syntynyt ennätyksensä 865 on selkeä 2020-luvun ”maailmanennätys”.
Kymmenessä kulta-arvokilpailussa Tentogloun voittotuloksista syntyy keskiarvo 841. Sillä pääsisi kaikkien aikojen maailmantilastossa sijalle 62.
Palataan ylempänä mainitulle Glasgow'n MM-areenalle, jossa Tentoglou pääsi kommentoimaan World Athleticsin ajatuksia lankun korvaamisesta ponnistusalueella. Kreikkalainen ilmoitti, ettei enää sen jälkeen hyppäisi pituutta, koska mittaus satunnaisesta ponnistuskohdasta lankunkärjen sijaan veisi lajista sen kaikkein olennaisimman: taitoelementin.
Tämän myyminen sellaiselle seikalle kuin ”kilpailun nopeammalle hallinnoinnille” on loistavasti valmennetulle Tentogloulle pyhäinhäväistys.
Kymmenessä voittoisassa arvokilpailussaan hän on saanut pöytäkirjaansa yhteensä vain 16 ruksia. Määrä on niukka, kun pelataan todella pienillä toleransseilla ja haetaan vain voittoa.
Vakioitu vauhtijuoksu
Huippupituushyppääjän kilpailuhermot ja suoritustaso ovat koko lailla sama kuin täydellisesti vakioitu vauhtijuoksu.
Tämän jälkeen hyppääjä pääsee käyttämään rennosti kehoonsa pakattuja ominaisuuksia. Tentogloun toiseksi viimeisen vauhtijuoksuaskeleen painopisteen pudotus ja siitä eteenpäin työntävä voima ovat maagista luokkaa.
Tentogloun erityisesti korkeaan lajitaitoon perustuvaan ajatusmaailmaansa löytyy looginen selitys. Hänet ylipuhuttiin aikanaan kokeilemaan pituushyppyä äärimmäistä kehollista taitotasoa vaativan parkourin parista. Biomekaaninen ketju oli heti niin sanotusti kunnossa.
Kevytrakenteinen, bulgarialaisen valmentajansa Georgi Pomashkin kanssa harjoitustehoja maltillisesti käyttävä urheilija ei ole vammaherkkä samalla tavalla kuin valtavien rautojen kanssa rakennetut voimahyppääjätyypit.
Hän edustaa lajinsa taitopuolella jotain samaa kuin Armand Duplantis seiväshypyssä.
Toista pidetään syystäkin maailman parhaana yleisurheilijana. Toisen nimeä ainakin satunnaisemmat rata- ja kenttäurheilun seuraajat joutuvat vähintään tapailemaan.
