Yleisurheilun EM-kisat 7.6.–12.6. Ylen kanavilla. Katso kisojen aikataulu ja lähetystiedot tästä linkistä.
Rooman EM-kisojen järjestelytoimikunnan vetäjä, Italian yleisurheiluliiton puheenjohtaja Stefano Mei nousi perjantaina illansuussa lavalle Stadio Olimpicon kupeessa.
Naama oli kuin Hangon keksi, ja suu kävi kuin miehen jalat Stuttgartin EM-kisojen kymppitonnin kultaisella loppusuoralla 1986.
Samaan aikaan kisojen markkinointi on epäonnistunut täydellisesti, ja liput ovat tehneet surkeasti kauppansa, vaikka niitä tyrkytetään puoli-ilmaiseksi. Stadion oli vielä avajaispäivänä osin törkyisessä kunnossa, liikennelogistiikka piiputtaa eikä urheilijoille ollut saatu treenikentälle sellaisia pikku välttämättömyyksiä kuin vesipulloja tai aitoja.
Ei huolen häivää
Siinä missä Stefano Mein kasvoilla ei tällaisista bagatelleista yksityiskohdista näkynyt huolen häivää, ligurialaisen kisapomon suomalainen kollega rasvaisi jo avajaispäivänä köyttä.
Mennään ajassa taaksepäin 12 vuotta ja Helsingin EM-kisojen – ensimmäisten olympiavuonna järjestettyjen vanhan mantereen mestaruusmittelöiden – alustunnelmiin. Urheiluliiton silloinen johto oli kutsunut avainmediaa särpimään kuohuvaa upean tapahtuman alkamisen kunniaksi.
Herrojen harmailta kasvoilta näkyi heti, että hieman tiukempikin neste olisi kelvannut. Kisojen myynti oli epäonnistunut täydellisesti; miljoonien eurojen murskatappio oli realisoitunut jo ennen ensimmäistäkään kisasuoritusta.
Pelastus konkurssilta
Tulos oli lopulta 15 miljoonan liikevaihdolla noin 3,6 miljoonan euron miinus. Vain opetus- ja kulttuuriministeriön erittäin vastentahtoisesti myöntämä miljoonan euron ylimääräinen valtionapu pelasti lajijärjestö SUL:n konkurssilta.
Valtion kiristi mukaan talkoisiin EM-kisabrändin omistava Euroopan yleisurheiluliitto, joka ei olisi maksanut SUL:lle jälkikäteistä 1,2 miljoonan euron hengenpelastusrahaa ilman suomalaisen yhteiskunnan osallistumista talkoisiin.
Palataan ylempänä mainittuun ex-suurjuoksija Stefano Meihin. Euroopan yleisurheiluliiton hallituksessa istuva Antti Pihlakoski selittää miehen zeniläistä mielenrauhaa tilanteessa, jossa Titanicin kansibaarissa soi jo illan viimeinen hidas.
– Italian valtion, Lazion maakunnan ja Rooman kaupungin kisoille antama järjestelyavustus oli yhteensä 14 miljoonaa euroa. Euroopan yleisurheiluliitto vastaa palkintorahoista eli miljoonasta eurosta.
Raha tulee takaisin
Jokainen instanssi tietää, että investoitu raha tulee vähintään samansuuruisena, todennäköisesti suurempana takaisin erilaisia välillisiä reittejä pitkin. Tämän takia esimerkiksi Amsterdam avusti omia olympiavuoden EM-kisojaan 2016 kymmenellä miljoonalla eurolla.
Suomen hiihtoliiton pyörittämät urheilumuodot eivät Rooman pätsissä ole ensimmäisinä kielen päällä, mutta niistä voi hakea perspektiiviä ylle kirjoitettuun.
Hiihtoliitto teki omista MM-kisoistaan 2017 saman suuruusluokan tappion, 2,8 miljoonaa euroa, kuin Urheiluliitto 2012.
Muut rikastuvat
Rooman olympiastadionin tyhjät lehterit paljastavatkin Suomen arvokisajatkumon – jääkiekon MM-kisoja lukuun ottamatta – kohtalonkysymyksen.
Suomalainen malli, jossa vastuullinen kisajärjestäjä rikastuttaa kaikki muut tahot ravintoloitsijoista ja majoittajista taksikuskeihin ja niin edelleen, mutta kokee itse perikadon, on loppuun kuljettu.
Helsinki hakee vuoden 2030 EM-kisoja. Vastustajakaupunkien enemmistö sijaitsee maissa, joissa kisojen talous on yhteiskunnan panoksen ansiosta kuivilla jo myöntämishetkellä.
Suomi on aika yksinäinen poikkeus, vaikka itseään jonkinlaisena urheilumaana pitääkin.
Sieraimet vedenpinnan yläpuolella
Tämän takia Hiihtoliitto ei tällä kertaa suostu allekirjoittamaan sopimusta MM-kisojen järjestämisestä ennen kuin se varmasti jättää myös latuveikkojen sieraimet vedenpinnan yläpuolelle niin sanotulla viimeisellä viivalla.
Jos Suomeen jatkossa edelleen halutaan järjestää isolla lajikirjolla arvokisoja, niihin on saatava yhteiskunnalta rahaa etu-, ei jälkikäteen.
Lajiliitot eivät voi enää ottaa hulluja riskejä ydintoimintansa kustannuksella.
Toinen harkinnan arvoinen vaihtoehto on unohtaa koko juttu.
