Suomi suojelee jäljellä olevat vanhat metsät tiukoilla kriteereillä, jotka tarkoittavat käytännössä, että Etelä-Suomen metsistä ei löydy juuri lainkaan lisää suojeltavaa.
Kriteerit vaativat suojeltavilta metsiltä 100–140 vuoden ikää sekä huomattavaa määrää, enimmillään jopa 50 kuutiota kuollutta puuta hehtaarilla Etelä-Suomessa.
Etelä-Suomella tarkoitetaan niin sanottua hemi- ja eteläboreaalista vyöhykettä, jonka raja yltää pohjoisimmillaan Kuopion korkeudelle.
Asiasta kertoivat ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.), maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) ja Metsähallituksen pääjohtaja Juha Niemelä tiedotustilaisuudessa tiistaina.
Ministerit vahvistivat valinneensa vanhojen metsien tunnistamiseen maa- ja metsätalousministeriön esittämät kriteerit. Myös ympäristöministeriö teki ehdotuksen kriteereiksi. Niissä ikä- ja lahopuuvaatimukset olivat matalammat.
Yle kertoi kriteereistä aiemmin.
Taustalla on EU:n biodiversiteettistrategia, joka velvoittaa jäsenmaita suojelemaan kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät. Petteri Orpon (kok.) hallitus on luvannut myös omassa ohjelmassaan suojella kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät.
Asiantuntijat ovat arvioineet, että tiukat kriteerit täyttävää metsää ei löydy edes kaikista Etelä-Suomen kansallispuistoista. Pohjoisessa kriteerein suojeltavan metsän ikä on 140–200 vuotta ja vaadittava lahopuun määrä hehtaarilla 10–30 kuutiota.
Ministeri Mykkänen sanoi, että kriteereitä sovelletaan valtion omistamien metsien lisäksi myös yksityisomistuksessa oleviin metsiin.
– Kriteerit koskevat 600 000 metsänomistajaa. Kyse on omaisuuden suojasta, Mykkänen perusteli tiukkojen kriteerien valintaa.
Ministeri Essayah taas mainitsi pelon harmaasta suojelusta, joka tarkoittaa, ettei kriteerit mahdollisesti täyttävää, yksityisessä omistuksessa olevaa metsää saisi enää myytyä. Hän ei osannut arvioida, paljonko yksityismailla olisi sellaista metsää. Arviota ei hänen mukaansa ole tehty.
– Ei tietenkään ole tehty vaikutustenarviota, kun ei ole ollut kriteereitäkään. Siksihän tätä inventointityötä nyt tehdään.
Essayah viittasi Metsähallitukseen, joka käy valtion metsiä parhaillaan läpi, vaikka kriteerit vasta julkistettiin.
Mykkänen vetosi myös siihen, että asiantuntijat eivät esittäneet poliittisen päätöksenteon pohjaksi vain yksiä, selviä kriteerejä. Hän viittasi maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön keskenään erimielisiin esityksiin kriteereiksi sekä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden raporttiin.
Lisäsuojeluun 31 000 hehtaaria valtion metsää
Kriteerein määritellyn metsän lisäksi ministerit kertoivat suojelevansa erillisellä päätöksellä 31 000 hehtaaria valtion vanhaa metsää.
Käynnissä on kartoitustyö, jonka seurauksena suojeltavaa voi ministeri Essayahin mukaan löytyä lisää. Yhteensä suojeltava määrä voi nousta 80 000 – 90 000 hehtaariin.
– Tämä on merkittävin suojelupäätös aikoihin, jos vertaa edellisen tai sitä edelleen hallituksen tekemiin suojelupäätöksiin, ministeri sanoi.
Sanna Marinin (sd) hallitus suojeli yhteensä 30 000 hehtaaria valtion metsää.
Valtaosa lisäsuojelupakettiin kuuluvista metsistä sijaitsee Lapissa, noin 25 000 hehtaaria, ja Kainuun alueella, vajaat 6 500 hehtaaria.
Vain kaksi kohdetta, Juha Niemelän mukaan yhteensä muutama kymmenen hehtaaria sijaitsee Etelä-Suomessa. Ylä-Lapista eli saamelaisten kotiseutalueelta ei ole paketissa metsiä.
Suojeltavista kohteista 20 000 hehtaaria on metsämaata ja loput 10 000 hehtaaria jouto- ja kitumaata.
Suojeluun siirrettävät valtion metsät kuuluvat Niemelän mukaan pääosin Metsähallituksen niin sanottuun alue-ekologiseen verkostoon. Ne ovat siis toisin sanoen jo nyt talouskäytön ulkopuolella.
Niemelä sanoi, että suojeltavat metsät on valikoitu siten, että ne ovat lakisääteisten suojelukohteiden lähellä tai rajautuvat niihin. Suurin osa kohteista on hänen mukaansa jo tiedossa.
– On pyritty rakentamaan laaja-alaisia kokonaisuuksia. Näitä alueita ei inventoida ja näin säästetään aikaa ja rahaa, Niemelä sanoi.
Muun muassa Luontopaneeli on vedonnut aiemmin, että suojeluun siirrettäisiin sellaista valtion metsää, joka ei olisi jo valmiiksi talouskäytön ulkopuolella eli osa alue-ekologista verkostoa.
Nyt suojeltava määrä on myös vain murto-osa alue-ekologisen verkoston tunnetuista, vanhoista aarniometsistä, joita on esimerkiksi Syke on arvioinut olevan 259 000 hehtaaria. Yhteensä alue-ekologiseen verkostoon kuuluu arvioiden mukaan lähes 400 000 hehtaaria vanhaa ja luonnontilaista metsää.
– Etelä- ja hemiboreaalisella alueelta löytyy suojelematonta, yli 120-vuotiasta valtion metsää vain noin 590 hehtaaria. Valtion metsät on monissa prosessissa kartoitettu, ja sellaisia löytöjä, jotka eivät olisi kenenkään tiedossa on vähän, Niemelä perusteli tiedotustilaisuudessa Etelä-Suomen metsien vähäistä suojelua.
Ympäristöministeriö esitti omassa luonnoksessaan vanhojen metsien kriteereiksi, että valtion mailla suojeltaisiin yhteensä 100 000 hehtaaria Ylä-Lapin eteläpuolella.
Ministerit kertoivat myös, että METSO-ohjelmaan on tavoitteena perustaa yhteensä 96 000 hehtaaria uusia suojelualueita vuoteen 2025 mennessä. METSO on yksityisille metsänomistajille ja Etelä-Suomen metsille suunnattu suojeluohjelma.
Vanhojen metsien kriteereistä järjestetään vielä lausuntokierros, joka päättyy syksyyn mennessä.
Korjattu 12.6. kello 13.10: Metsähallituksen pääjohtajan nimi on Juha Niemelä, ei Juhani.
