Suomen olympiajoukkueen lääkäri Maarit Valtonen sai viime vuonna mielenkiintoisen yhteydenoton. Englannin miesten jalkapallomaajoukkueen lääkäri halusi keskustella Valtosen kanssa virustautien torjumisesta.
Kun Valtonen kuunteli videotapaamisessa Englannin maajoukkuelääkäriä, hän tajusi nopeasti, että englantilaisilla jalkapallomiljonääreillä on käytössään aivan eri tason resurssit kuin esimerkiksi Suomen maastohiihtomaajoukkueella, jonka lääkärinä Valtonen on pitkään toiminut.
– Yksi isoimmista asioista on varmasti se, että he kulkevat yksityiskoneella ja pystyvät olemaan joukkueena enemmän erillään, eikä heidän tarvitse kohdata niin paljon tavallista kansaa. Siksi yhteiskunnasta tuleva viruspaine ei välttämättä kosketa joukkuetta yhtä paljon. On myös resursseja testata tarvittaessa vaikka koko joukkuetta säännöllisemmin, Valtonen avaa.
Jalkapallon arvoturnauksissa pelaajat joutuvat olemaan erossa perheistään jopa viikkoja, mikä tekee virustautien torjumisesta helpompaa, mutta voi koetella pelaajien henkistä hyvinvointia. Monessa maajoukkueessa pelaajille on annettu mahdollisuus tavata läheisiään turnauksen aikana.
– Tiedetään, että alle viisivuotiaat lapset kantavat puolet ajasta hengitystievirusta limakalvoillaan. Siinä joudutaan pohtimaan, halutaanko se riski ottaa, kun samaan aikaan pelaajille on erittäin tärkeää tavata perhettään. Ymmärrän hyvin, jos joukkue yhdessä päättää, että tämä tartuntariski otetaan.
– Joukkueen suorituskyky rakentuu erilailla kuin yksilöurheilijan, jolla yksittäisen lievän flunssan vaikutus kokonaisuuteen merkittävä. Toisaalta joukkueessa tartunnat voivat levitä pelaajasta toiselle, jolloin niiden merkitys joukkueen suorituskyvylle voi lisääntyä, Valtonen sanoo.
Valtonen kuvaa keskustelua mielenkiintoiseksi ja molemminpuolisesti antoisaksi.
– He toimivat virusten ennaltaehkäisyssä hyvin samankaltaisesti kuin mekin. Vaikka yksityiskoneella matkustetaan, varmistaisin, että sinne koneeseen ei mitään virusta mukaan lähde. Varmasti puolin ja toisin saimme vahvistusta siitä, että samoilla linjoilla ollaan.
Hengitystieinfektiot yleinen riesa urheilijoilla
Yhteydenotto Englannista on kuvaava esimerkki siitä, että sana Valtosen osaamisesta on kiirinyt huippu-urheilun parissa työskentelevien lääkärien keskuudessa. Hengitystieinfektioiden torjumisesta kiinnostunut Valtonen onkin työntänyt testitikkuja urheilijoiden nenänieluihin jo paljon ennen kuin koronavirus lähti jylläämään ympäri maailmaa keväällä 2020.
Valtonen oli uransa aikana huomannut, että urheilulääketiede oli hyvin korkealaatuista esimerkiksi traumatologian ja ortopedian osalta, mutta hengitystieinfektioiden tutkiminen oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Valtonen ihmetteli, miksi asiasta, joka vaikuttaa jokaisen urheilijan harjoitteluun ja menestykseen, ei pyritä hankkimaan mahdollisimman laadukasta tutkittua tietoa.
– Hengitystieinfektiot ovat urheilijan yleisimpiä sairauksia niin isoissa kilpailuissa kuin muutenkin arjessa. Niillä on potentiaali viedä harjoituspäiviä, laskea suorituskykyä, aiheuttaa siten tulonmenetyksiä ja kaikkea muuta ikävää. Meille on tärkeää suhtautua niihin vakavasti, Valtonen sanoo.
Valtonen pani jo vuosia sitten merkille, että urheilijoiden sairastumiset isojen kisojen yhteydessä nousivat mediassa toistuvasti otsikoihin. Todellisuus ei ollut juurikaan ruusuisempi.
– Mediasta saa helposti kuvan, että urheilijat sairastavat tosi paljon. Kun aloin tehdä töitä maastohiihtäjien kanssa, joukkueessa oli paljon infektioita. Se oli aika turhauttavakin tilanne, sillä vaikka asialle yritettiin tehdä jotain, silti niitä sairauksia vain tuli.
Valtonen halusi tehdä asialle jotain, joten vuonna 2017 hän aloitti yhteistyöhankkeen Huippu-urheiluinstituutti KIHUn, Paavo Nurmi -keskuksen sekä Turun yliopiston infektiotautien ja virologian asiantuntijoiden kanssa. Virusdiagnostiikkahanke oli täydessä vauhdissa vuonna 2018 Pyeongchangin talviolympialaisissa. Valtosella oli kisoissa käytössään PCR-diagnostiikkalaite, jolla pystyttiin selvittämään, kuinka paljon ja mitä viruksia Suomen joukkueessa liikkui.
Ajoitus oli täydellinen. Kun koronapandemia muutama vuosi myöhemmin aiheutti sekasortoa myös urheilumaailmassa, Valtosella oli jo yhteistyö käynnissä Suomen johtavien infektioasiantuntijoiden kanssa sekä siihen mennessä kerättyä tärkeää tietoa virustaudeista.
– Olimme saaneet näkyvyyttä kansainvälisesti, koska olimme julkaisseet tutkimuksiamme. Meihin luotettiin ja pääsimme nopeasti mukaan kansainvälisiin yhteistöihin esimerkiksi Tokion ja Pekingin olympialaisten aikana. Tietynlainen onni onnettomuudessa, että olimme pari vuotta aikaisemmin aloittaneet tutkimusprojektin, niin oli etumatka näihin asioihin jo olemassa, Valtonen kertoo.
Testejä tehdään Pariisin kisakylässä
Olympialaiset tarjoavat tartuntatautien nopealle leviämiselle otolliset olosuhteet, sillä väkijoukot saapuvat megatapahtumaan maailman joka kolkasta. Valtonen jakaa mielellään tietoa muiden maiden joukkuelääkäreiden kanssa. Kun useammassa joukkueessa kiinnitetään huomiota virusten leviämistä ennaltaehkäiseviin toimiin, kisakylän olosuhteet ovat turvallisemmat kaikille.
Virusdiagnostiikkadataa kerätään vielä Pariisin olympiakisoissa. Valtonen tiimeineen testaa PCR-diagnostiikkalaitteella jokaisen Suomen joukkueen jäsenen, joka ilmoittaa kisojen aikana hengitystieinfektion oireista. 45 minuutin kuluttua näytteenotosta Valtosella on tieto siitä, mistä taudinaiheuttajasta on kyse. Yleisin flunssan aiheuttaja on rinovirus, ja myös koronatartunnat ovat viime viikkoina lisääntyneet Suomessa ja maailmalla.
– On tärkeää, ettei urheilija pelkää kertoa esimerkiksi kurkkukivusta tai sitä, että jos virus löytyy, me laittaisimme hänet saman tien eristyksiin ja estäisimme pääsyn omaan suoritukseen. Päinvastoin, meidän tehtävämme on mahdollistaa urheilijalle oma suoritus. Kun me tiedämme, mistä taudinaiheuttajasta on kyse, osaamme paremmin ohjeistaa urheilijaa ja hallita riskejä. Kun pystymme kertomaan tarkemmin, mikä virus oireet aiheuttaa, on myös helpompi ymmärtää, miksi emme antibioottihoitoa aloita.
Valtonen työryhmineen tekee kansainvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen, Kanadan, Ison-Britannian, Australia, Hollannin ja Irlannin olympiajoukkueiden kanssa. Myös näillä mailla on kisakylässä omat PCR-virusdiagnostiikkalaitteensa.
– Näiden kilpailujen jälkeen tuomme datan yhteen ja kirjoitamme tuloksia yhdessä julkaisuksi. Pohdimme yhdessä, mitä tuloksista voidaan oppia ja miten sillä tiedolla voidaan suojata urheilijoiden terveyttä ja tietysti myös suorituskykyä.
Valtosen tulevaisuuden suunnitelmissa on selvittää tarkemmin erilaisten taudinaiheuttajien yhteyttä suorituskykyyn. Tutkimus on vielä alussa, mutta Valtosen tavoitteena on, että jatkossa urheilijoille pystyttäisiin antamaan tutkimustietoon perustuvia ohjeita harjoitteluun ja kilpailuihin palaamiseen.
– Esimerkiksi koronavirus on ärhäkämmin sydänlihakseen hakeutuva virus, kun taas rinovirus ei sitä ole. Meidänkin kokemus on se, että urheilijat esimerkiksi rinoviruksen kanssa ovat suoriutuneet erittäin hyvinkin kisapäivistään.
