Vartijana toimiva opinto-ohjaaja tuo tavallisen näköisen, verkkatakkiin ja farkkuihin pukeutuneen naisen luokkahuoneeseen.
Pöydällä odottaa Lycka till -niminen ruotsinkirja, ruutuvihko ja opon läppäri.
– Vähän jännittää, jos en oppisikaan asioita, enkä pääsisi kokeista läpi, hän sanoo.
Väkivaltarikoksista tuomittu 38-vuotias Emmi rohkaistuu vihdoin kokeilemaan, miltä tuntuu istua uudelleen peruskoulun penkille yli 20 vuoden tauon jälkeen ja onnistuuko hän tällä kertaa.
Hän esiintyy jutussa etunimellään asian arkaluonteisuuden vuoksi.
– Keskittyminen ja lukeminen mietityttävät eniten, Emmi sanoo.
Hän selaa kirjaa, mutta ei halua kokeilla lukea sitä haastattelutilanteessa kokeeksi.
Jalka vipattaa luokkahuoneen pöydän alla hermostuneesti.
– En osaa sanaakaan ruotsia, hän sanoo ja naurahtaa.
Paluu peruskouluun
Suljetussa vankilassa Emmi on istunut kaksi vuotta.
Ruotsin tunnit järjestetään etänä, ja silloin hän istuu sellinsä koneella.
Hämeenlinnan lyseon opettaja opettaa etänä ruotsia eri puolilla Suomen vankiloissa istuvia vankeja.
Oppitunnit kestävät puolitoista tuntia. Se on pitkä aika keskittyä, varsinkin jos ihmisellä on pulmia tarkkaavaisuudessa.
– Kokeet teen vartijan valvonnassa, Emmi kertoo.
Koulukodin keittiössä
Peruskoulu jäi Emmiltä kesken yhdeksännellä luokalla.
– Jouduin sinne 12-vuotiaana, koska en ollut käynyt koulua ja olin todella villi lapsi, hän kertoo.
Emmi muistaa vieläkin Kyröskartanon koulukodin keittiön – ja sen, että tuntuu, ettei aikaa ollut paljoa koulunkäynnille.
– Minua pidettiin siellä keittiössä paljon töissä, ja lisäksi minulla oli oppimisvaikeuksia.
Emmi muistaa koulukotiajoilta myös sen, että kukaan ei auttanut häntä koulujutuissa.
Sitten hän karkasi – ja on sillä tiellä edelleen.
– Olisin varmaan saanut peruskoulun suoritettua, jos olisin saanut apua.
Peruskoulun yhdeksänneltä luokalta luokalle jää nykyään vuosittain vain noin parisataa oppilasta, kun vuosituhannen alussa heitä oli noin 700.
– Kantasuomalaisilta opiskelijoilta on jäänyt peruskoulu kesken esimerkiksi työn takia, erilaisten oppimisvaikeuksien tai hankalan elämäntilanteen takia, kertoo opetusneuvos Teijo Koljonen Opetushallituksesta.
Itsetunto on kunnossa
Peruskoulun kesken jääminen ei ole saanut Emmiä tuntemaan itseään huonommaksi kuin muut.
– Itsetunto on kohdillaan, hän sanoo ja naurahtaa.
Koulun keskeyttäminen ei varsinaisesti ole syy myöskään siihen, että hän on joutunut vankilaan.
– En tiedä, olisiko elämäni ollut mitenkään erilainen. Olen ollut vähän sellaista lentävää sorttia lapsesta asti.
Vankilassa apua kouluun
Vasta vankilassa Emmi on saanut apua koulunkäyntiin.
Hän kertoo, että lukemisen ymmärtämisessä on ollut jo lapsena vaikeuksia.
Vankilassa Emmi on onnistunut tekemään tulevaan puutarha-alan tutkintoon kuuluvia yhteisiä opintoja, koska hän on saanut yksilöllistä apua.
– Meillä on niin hyvä opo, että se on onnistunut, hän kertoo ja hymyilee valvomassa olevalle opinto-ohjaajalle.
Emmi toivoo pääsevänsä puutarhaopintojen jälkeen jatko-opintoihin.
Vankilassa Emmi on päässyt myös ADHD-tutkimuksiin. Ne ovat vielä kesken.
ADHD-piirteitä on havaittu olevan jopa yli 40 prosentilla vangeista, kun aikuisväestössä esiintyvyys on pari–kolme prosenttia.
Naisvangeista vähintään viidesosalla on vaikea-asteinen lukivaikeus, ja lievempiä lukemiseen tai kirjoittamiseen liittyviä hankaluuksia on havaittu ilmenevän jopa 70 prosentilla vangeista.
Takaisin yhteiskuntaan
Emmi ei vielä tiedä, koska vapautuu vankilasta.
Hän on kuitenkin anonut pääsyä vankilan päihteettömälle osastolle, jossa hän toivoo myös neuropsykiatrista valmennusta.
– Toivottavasti saan tuomion aikana luettua itselleni ammatin ja pääsisin palaamaan yhteiskuntaan normikansalaisena ja viettämään normaalia perhe-elämää.
Emmi haluaa vankilan jälkeen elää rikoksetonta elämää.
Väkivaltaisesta käytöksestä irti pääsemiseen hän kertoo saaneensa jonkin verran apua vankeuden aikana.
– Vankilan ulkopuolella minua odottaa kaksi poikaa ja mieheni, hän kertoo.
Kello on 11, ja Suomen ainoassa suljetussa naisvankilassa on ruoka-aika. Opinto-ohjaaja lähtee viemään Emmiä osastolle.
