Syystä tai toisesta kotiinsa linnoittautuneita ihmisiä on koko ajan enemmän.
Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta Setlementti Tampereen hankekoordinaattorilla Ville Mannisella on veikkaus.
– Joka toisessa tamperelaisessa kerrostalossa asuu yksi komeroitunut.
Tällä hän tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen vetäytyy sosiaalisista tilanteista ja elää arkeaan mahdollisimman pienessä piirissä tai jopa verkkoon täysin kadonneena.
Nyt Setlementti Tampereen on tarkoitus tavoittaa heidät, kotiinsa eristäytyneet.
Keskustelufoorumit työmaana
Aluksi kolmevuotisessa Verkkoon kadonneet -hankkeessa kartoitetaan, minkälaista apua sosiaalisesti erakoituneet ihmiset kaipaavat ja kuinka heitä parhaiten pystyttäisiin auttamaan.
– Yhteyksiä pitää luoda todella avoimesti ja kunnioittavasti. Ketään ei ole tarkoitus muuttaa tai pakottaa mihinkään, Ville Manninen sanoo.
Ensimmäiseksi tavoite on päästä mukaan keskustelufoorumeille, kuten Jodeliin, Redditiin ja Ylilaudalle, sekä pelaajayhteisöihin Discordissa.
Moni voi käydä töissä tai opiskella, mutta viettää vapaa-aikansa verkossa ilman sosiaalisia kontakteja. Eristäytyneen ihmisen taustalta löytyy useita syitä.
– Usein on jonkinlaista kiusaamista taustalla. Ei uskota olevansa riittävän hyvä, sosiaaliset tilanteet ja muut ihmiset ahdistavat. On vain helpompi jättäytyä sosiaalisista tilanteista pois, Manninen listaa.
Osa sosiaalisesti erakoituneista ihmisistä kokee tilanteensa epätoivoiseksi. Mannisen mukaan ajatellaan, että kaikki on jo kokeiltu, eikä kukaan pysty auttamaan.
– Herkästi ajatellaan, että tämä on omasta itsestä kiinni, ei vaan yksinkertaisesti kelvata, on synnytty vääränlaisena ja tämä on tätä kuolemaan saakka. Se on todella ravisteleva ajatus.
Manninen uskoo, että ilmiö on lisääntymään päin.
– Luulen nykymaailman kilpailun ja kaaoksen ja yhä kiihtyvän sekoilun kiihdyttävän myös kotiin linnouttautuneiden määrää.
Miksi ei anneta olla rauhassa
Ville Mannisen mukaan ensimmäiset tiedot hankkeen käynnistymisestä otettiin tylysti vastaan.
– Kohtasin keskustelupalstalla voimakasta epäluuloa siitä, että miksi heidän ei anneta olla rauhassa, vaan tyrkytetään jotain työpajatoimintaa.
Ketään ei Ville Mannisen mukaan pakoteta mihinkään.
Tarkoitus on yhdessä pohtia, voisiko esimerkiksi työvoimatoimiston kanssa kehittää erilaisia työkaluja työn hakemisen helpottamiseen.
Manninen muistelee lukeneensa, että jos puoli vuotta tai yli on kulunut kotona, se on tosi kauan. Keskustelufoorumeilla saattaa olla Mannisen mukaan ihmisiä, jotka ovat olleet eristyksissä yli kymmenen vuotta.
– Vuorovaikutus toisten kanssa ei ole aktiivista tai helppoa. Matalalla kynnyksellä tällaista voisi ryhmässä harjoitella.
Monet ajattelevat verkkokeskustelujen perusteella, että heillä on puutteellisia taitoja tai hävetään tapaa, jolla toisten seurassa ollaan. Nepsy-piirteitä on paljon.
Ville Mannisen ja hänen työparinsa Johannes Raittisen huolena on, että kun projekti kolmen vuoden päästä loppuu, myös mahdollinen syntynyt yhteisö lakkaa olemasta.
– Jos kerran pääsee yksinäisyydestä pois ja sitten ryhmä loppuu, voi pudota vielä syvemmälle. Toisaalta ehkä kokemus auttaa, kun kerran on löytänyt tien pois yksinäisyydestä.
