Jos käännytyslaki otetaan käyttöön ja Suomeen pääsee turvapaikanhakija, seuraa uudenlainen viranomaisprosessi: tapauskohtainen arviointi.
Käytännössä se tarkoittaa rajavartijan tekemää lyhytkestoista haastattelua.
”Täysin kohtuuton tilanne rajavartijalle”
Tapauskohtaisessa arvioinnissa rajavartijan tehtävä on selvittää, onko turvapaikanhakija niin sanottu poikkeustapaus. Jos on, henkilö saa jättää turvapaikkahakemuksen. Muut käännytetään välittömästi takaisin Venäjälle.
Näin laissa säädetään poikkeuksista:
Käännytyslain eduskuntakäsittelyn aikana huomiota sai se, että ”huoli rajavartijan virkarikokseen syyllistymisestä poistettiin”, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.) totesi tiedotustilaisuudessa perustuslakivaliokunnan mietinnön valmistuttua.
Rajavartijat huojentuivat mietinnöstä.
Rikosoikeuden asiantuntijat ovat kuitenkin yhä huolissaan rajavartioiden oikeusturvasta.
Rikosoikeudet professorit Kimmo Nuotio ja Sakari Melander sanovat, että perustuslakivaliokunnan lausumalla ei ole vaikutusta siihen, miten asiaa mahdollisessa rikosprosessissa arvioitaisiin.
He arvioivat, että tehtävän haastavuuden vuoksi on mahdollista, että rajavartijoita joutuu rikosprosessiin.
– Voi olla, että riski syytteeseen joutumisesta ei käytännössä ole erityisen suuri, mutta todellinen se kuitenkin on. Tätä riskiä ei voi eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon sisältämällä maininnalla poistaa, Melander toteaa sähköpostitse.
Nuotion mukaan riski rajavartijan henkilökohtaisesta rikosvastuusta muodostuu ennen kaikkea inhimillisen virheen kautta. Hänen mielestään laki on kansallisena sääntelynä epäonnistunut.
– Laki asettaa lähes mahdottoman tehtävän viranomaiselle, joka tässä tapauksessa ei ole kirjoituspöytäoppinut juristi, vaan käytännön rajamies.
Kuten missä tahansa virkavelvollisuuden nojalla tehtävässä työssä, virkarikokseen syyllistyy, jos rikkoo lain asettamia virkavelvollisuuksia.
Käännytyslain kohdalla rajavartijan virkavelvollisuus voisi olla esimerkiksi se, että hän ei käännytä henkilöä, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa. Normaalisti arviointia tekevät maahanmuuttoviranomaiset ja tarvittaessa hallintotuomioistuimet. Arviossa voi kestää kuukausia tai jopa vuosia.
– On selvää, että tällaista monimutkaista oikeudellista arviointia ei voida tehdä lyhyessä vuorovaikutustilanteessa rajalla. Tilanne on rajavartiomiehen kannalta täysin kohtuuton, Melander sanoo.
Riski virkavelvollisuuden rikkomiselle voi siis nousta korkealle, vaikka rajavartija tekisi parhaansa. Virkarikos voi olla myös tuottamuksellinen.
Nuotion ja Melanderin mielestä rajavartijan on myös mahdoton ennakoida, miten suomalainen tuomioistuin tulkitsisi EU-oikeutta. Näin siksi, että suomalaisen viranomaisen virkavelvollisuudet voivat määrittyä myös EU-oikeuden tai Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kautta.
Miten rikosasia voisi tulla vireille?
Mahdollisesta rikoksesta pitäisi tehdä rikosilmoitus, jotta tapaus voisi edetä tutkintaan.
Teoriassa rikosilmoituksen voi tehdä kuka tahansa.
– Käännytetyksi tullut voi itse tehdä asiassa rikosilmoituksen. Rikosilmoituksen voi tehdä myös esimerkiksi käännytetyksi tulleen omaiset, jotka voivat esimerkiksi olla jo Suomessa, Melander sanoo.
Sekä Melander että Nuotio nostavat esiin myös laillisuuvalvojat, joille voidaan kannella tapauksista. Nuotion arvioi, että myös medialla ja kansalaisjärjestöillä voi olla tärkeä merkitys tuoda esiin tapauksia.
Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tarkasteltaisiin sitä, onko rajavartija riittävän huolellisesti toteuttanut vuorovaikutustilannetta turvapaikanhakijan kanssa.
Oikeus voi punnita esimerkiksi sitä, olisiko turvapaikanhakijan ikä pitänyt pystyä arvioimaan oikein, jos käännytetty henkilö on myöhemmin paljastunut alaikäiseksi.
Mitä sanoo rajavartiolaitos?
Rajavartiolaitoksen apulaisosastopäällikkö Marko Turunen ei pidä rajavartijoiden asemaa lainkaan kohtuuttomana. Hän näkee, ettei rajavartijoiden oikeusturvassa ole ”mitään ongelmaa”.
– Tämä on selvä kuvio. Aiheesta on käyty paljon julkista keskustelua, ja tiedämme hyvin tarkkaan, mitä meidän pitää tehdä ja mikä on lain tavoitetila.
Turusen mukaan Rajavartiolaitos voi keskittyä nyt täysillä lain toimeenpanoon.
– Meidän ei viranomaiskentässä tarvitse huolehtia siitä, mitä keskustelua tai debattia laista käydään suhteessa EU-oikeuteen ja niin pois päin.
Turunen viittaa siihen, että käännytyslakia on kritisoitu, koska sitä soveltamalla rajavartija rikkoisi EU-oikeutta.
Turunen haluaa nostaa esiin, että rajavartija ei jää yksin, eikä päätöksiä tehdä ”kammiossa”. Koska laissa puhutaan rajavartiomiehestä yksikkömuodossa, mielikuva voi olla se, että yksittäinen ihminen tekee arvion ”jossain kammiossa”, Turunen toteaa. Tarvittaessa arvioitsija saa tukea esimerkiksi muilta arvioitsijoilta.
– Henkilöstöllä on selkeä tieto, miten lakia tulee soveltaa. Tämä on keskeistä myös rajavartijoiden oikeusturvan kannalta.
– Mutta varmasti on haasteellisia tilanteita esimerkiksi siinä, onko henkilö yli 18 vuotta vai ei.
Etenkin juuri iän arvioimisen vaikeus nousi esiin lain eduskuntakäsittelyn aikana.
Esimerkiksi hallintovaliokunnan mietinnön vastalauseessa todetaan, että ”alaikäisten tunnistaminen ja heidän oikeuksiensa turvaaminen olisivat lain soveltamistilanteissa käytännössä mahdottomia toteuttaa nykyisillä resursseilla ja menetelmillä”.
Alla olevalla videolla Turunen kertoo siitä, miten rajavartiolaitos arvioi henkilöiden ikää.
Mistä rikosnimikkeistä olisi kyse?
Molemmat Ylen haastattelemat professorit pitävät todennäköisenä rikosnimikkeenä mahdollisessa rikosprosessissa virkavelvollisuuden rikkomista tai tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista.
Nuotio nostaa esiin myös syytteen kuolemantuottamuksesta esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa Suomen rajalta käännytetty henkilö olisi tapettu kotimaassaan.
Melanderin mukaan syyte kuolemantuottamuksesta on teoriassa mahdollinen, mutta käytännössä varsin epätodennäköinen.
– Rajavartijan tulisi tavalla tai toisella pitää mahdollisena kuoleman aiheutumista ja suhtautua siihen välinpitämättömästi, hän sanoo.
Melander nostaa esiin heitteillepano-rikosnimikkeen. Se voisi hänen mukaansa todennäköisemmin tulla kysymykseen käännytyslain soveltamistilanteessa kuin syyte kuolemantuottamuksesta.
Heitteillepanosta voidaan tuomita henkilö, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan. Siten hän aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.
Kysyttäessä rikosoikeuden professorien esiin nostamista rikosnimikkeistä, Turunen vastaa, että ”huolenaiheita ei tämän suhteen ole”.
– Tietenkin, jos tällaisia asioita tulisi esille… Meitä on Suomessa aika laaja joukko, jotka ovat päätyneet tähän ratkaisuun, että tällainen laki tarvitaan Suomen kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi.
– Huolet ovat hälventyneet, ja uskoisin, että kenttäväen kanta on, että toteutetaan asioita ja luotetaan.
