– Se on kuin tappelua. Sinun täytyy lyödä tai tulla lyödyksi.
27-vuotias Iris Nihti ei kuvaa itseään raa'aksi ihmiseksi, vaikka laji sinänsä sitä on. Hän on värikäs persoona, jota ei voi olla huomaamatta tai kuulematta miesvaltaisessa ympäristössä.
Kun muut Espoon harjoitussalilla ovat pukeutuneet tuttuihin kamppailuvaatteisiin, Nihti erottuu joukosta kukkaisissa trikoissaan ja pinkissä topissaan. Muut eivät turhia puhu, kun taas Nihtin suu käy koko ajan.
Mutta kun harjoitus alkaa, kaikki muuttuu. Nihti on sataprosenttisen keskittynyt ja suorittaa kaikki harjoitukset viimeisen päälle huolellisesti. Vaikka muut ovat huomattavasti isompia, heillä on täysi työ pysyä tämän nopean ja väsymättömän energianipun perässä.
Mutta miten hän on oikein päätynyt vapaaottelusaliin?
Hermoitkut mopoautossa
Nuorempana Iris Nihti pelasi salibandya kotikaupungissaan Hyvinkäällä. Hänellä ei ollut ajatustakaan kamppailulajin aloittamisesta, vaikka hänen thainyrkkeilyä harrastava isoveljensä yrittikin opettaa hänelle lyöntitekniikkaa.
Teini-iässä salibandymotivaatio alkoi hiipua. Isoveli onnistui lopulta houkuttelemaan Iriksen mukaansa kamppailusaliin. Samalla salilla harjoitteli myös joukko vapaaotteluharrastajia. Kun Nihti näki heidät, hän innostui.
Se oli vaan niin siistiä. Ajattelin, että he olivat tosi kovia jätkiä. Halusin itse olla samanlainen.
Iris Nihti
Alku vapaaottelun parissa oli hermostunut. Teini-ikäinen tyttö joutui useaan kertaan keräämään rohkeutta parkkipaikalla uskaltaakseen osallistua harjoituksiin.
– Olen istunut mopoautossani ja itkenyt ennen kuin olen uskaltanut mennä sisään. Mutta jotain siinä oli, mikä kiehtoi minua. Vaikka minua jännitti ihan hirveästi, niin silti minä menin harkkoihin.
Siihen aikaan hän oli ainoa tyttö ryhmässä. Hänen oli aina taisteltava selvästi vahvempia ja suurempia harjoittelukumppaneita vastaan.
– En ollut mikään fyysinen ilmestys salilla, vaan selvästi heikoin kaikista. He eivät päästäneet minua helpolla, vaan minun oli todella taisteltava pysyäkseni mukana.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, hän on huolellisen ja määrätietoisen työn tuloksena lajin maailmanmestari.
En ole saanu mitään ilmaiseksi sen takia, että olen nainen.
Iris Nihti
Haluaa murtaa machokulttuurin
Vuosien ja menestyksen myötä Iris Nihti on löytänyt oman paikkansa vapaaottelupiireistä. Nuorempana hän halusi olla kuin kaikki muut. Machokulttuuri oli vahva, ja Nihti seurasi salin vallitsevaa henkeä.
– Halusin olla maskuliininen ja oikea kovis sopiakseni joukkoon. Mutta sitten tajusin, etten ole sellainen. Aloin olla oma itseni ajattelematta maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä.
Nihti tajusi, ettei hänen tarvitse olla teeskennellyn maskuliininen tullakseen otetuksi vakavasti.
Nihtille on myös tärkeää saada ilmaista naisellisuuttaan. Usein harjoituksen jälkeen hän istahtaa salin peilin eteen ja poimii meikkilaukun treenikassistaan. Meikkaaminen on hänelle tapa ilmaista itseään.
– Se on osa minua, ja haluan näyttää hyvältä myös maskuliinisissa ympäristöissä. Mutta samaan aikaan se on myös kapinointia vallitsevia käsityksiä vastaan. Jos joku ei ota minua vakavasti tämän takia, niin ihan sama.
Hämmennyksen luominen on Nihtille jonkinlainen tavaramerkki – ja siinä hän on onnistunut täydellisesti harjoitussalilla.
Outolintu insinööriopinnoissa
Jos Nihti on omalaatuinen ilmestys harjoitussalilla, hän erottuu joukosta myös opinnoissaan.
Nihti on vapaaottelija, joka opiskelee energiatekniikkaa, jossa pääpaino on modulaarisissa reaktoreissa ja ydinvoimassa. Se ei taida olla kaikkein yleisin yhdistelmä insinööriopiskelijoiden keskuudessa.
Energiatekniikassa häntä kiinnostaa erityisesti modulaaristen pienvoimaloiden kehitys ja kuinka niitä saisi yhdistettyä uusiutuvien energiamuotojen kanssa.
Opiskellessaan Nihti saa uppoutua matemaattisiin kaavoihin ja insinöörityön monimutkaisiin haasteisiin. Hän kokee, että tämä tarjoaa hyvän vastapainon urheilijan elämälle, jossa ratkaisut voivat olla välillä epäselviä ja tilanteet vaativat nopeaa päätöksentekoa.
– Matematiikan maailmassa saan aivoillani ratkaista ongelmia, joilla on selkeä ratkaisu. Vapaaottelussa kaikki on kaoottisempaa.
Harjoitussalilla tilanteet vaihtuvat nopeasti, eikä yhtä selkeää kaavaa ongelmien ratkaisemiseksi ole. Kamppailutilanteessa ratkaisujen on oltava välittömiä ja intuitiivisia.
Tämä aiheuttaa Nihtille välillä ongelmia, koska aivot eivät aina pysty löytämään loogista ratkaisua.
– Olen vähän outo, missä tahansa liikunkin, Nihti naurahtaa.
Häviämisen pelko
Sparritreeni alkaa. Iris Nihti nousee kehään, koska salilla ei ole tuttua kuusikulmaista vapaaotteluhäkkiä.
Potkuja ja iskuja satelee kahden minuutin ajan, jonka jälkeen vastustaja vaihdetaan toiseen. Seuraava miesvastustaja on selvästi häntä suurempi ja vahvempi, mutta Nihti heittää hänet nopeasti maahan ja hakkaa häntä hetken, kunnes hän pystyy irrottautumaan vauhtikoneen otteesta.
Nihti saa itse osuman kasvoihin. Tällä kertaa osuma ei kuitenkaan pääty verenvuodatukseen.
Nihti ei pelkää loukkaantumista tai lyödyksi tulemista. Mutta hän pelkää häviämistä.
Häviäminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Se on se häpeän tunne, jota pelkään. Sitä että tulee tavallaan nöyryytetyksi kaikkien edessä, kun saa turpiinsa.
Iris Nihti
Kun Nihti astuu häkkiin, ovi sulkeutuu ja hän ja vastustaja seisovat vastakkain, adrenaliinipiikki on koukuttava. Tunne on vielä paljon voimakkaampi kuin häviämisen pelko.
Hormonicocktail, jonka keho silloin erittää... Siinä hetkessä on jotain villiä. Siihen tulee riippuvaiseksi.
Iris Nihti
Jos vielä onnistut voittamaan ottelun, seuraa seuraava tunteiden aalto. Nämä ovat hetkiä, joita harva saa kokea.
Iris Nihti
Valmis vahingoittamaan vastustajaansa
Vapaaottelussa vammoja on vaikea välttää, erityisesti ottelutilanteissa. Voittaaksesi sinun on saatettava vastustajasi kanveesiin tai asetettava hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi jatkaa.
Jos molemmat selviävät ottelun loppuun asti, voittaa se, joka on saanut enemmän onnistuneita osumia.
Tämä kuulostaa rajulta, mutta voittaaksesi sinun täytyy olla valmis vahingoittamaan vastustajaasi. Ja se on ok. Se kuuluu lajiin.
Iris Nihti
Lähtökohtana on kuitenkin, ettei kumpikaan halua pahaa toiselle, ja molemmat astuvat häkkiin tietoisina siitä, mitä he ovat siellä tekemässä ja mitkä riskit ovat.
– Emme tee sitä siksi, että vihaamme toisiamme. Tietysti se sattuu ja tuntuu epämiellyttävältä tulla lyödyksi, mutta vaikka satuttaisin vastustajaa, niin en tunne siitä morkkista.
Nihti lisää toivovansa, ettei kukaan saa pysyviä vammoja ja näkevänsä vakavan loukkaantumisen riskin minimaalisena.
– Yhtä suuri riski on loukkaantua esimerkiksi liikenteessä. En pidä todennäköisenä, että saisin vakavan aivovamman vapaaottelun vuoksi.
Muutaman sparrauskierroksen jälkeen aamuharjoitukset ovat ohi. Myöhemmin illalla ovat vuorossa toiset treenit.
Tällä hetkellä vapaaottelu tulee ensimmäisenä, opinnot toisena. Kaikki tehdään urheilun ehdoilla. Tavoitteena on voittaa toinen MM-kulta ja sen jälkeen astua ammattilaismaailmaan.
– Toivon voivani elättää itseni vapaaottelulla. Se vaatisi sopimuksen jonkin suuren organisaation kanssa.
