Näin etätyöläiset salaavat sijaintinsa pomoilta ja huijaavat viranomaisia – Kaisu Koskela kertoo, miten

Kaisu Koskela vuokrasi lentolipun Thaimaasta Suomeen maaliskuulle 2024. Hän teki sen huijatakseen viranomaisia.

Voimassa olevan lentolipun lainaaminen 48 tunniksi maksoi kymmenen dollaria. Ennen tätä hän oli jo varannut majapaikan netin kautta ja liittänyt tulosteen viisumihakemukseensa.

Kun viisumi oli hyväksytty, Koskela perui majoitusvarauksen.

Hän toimii näin, koska Thaimaahan tulijoiden on osoitettava, etteivät he ole jäämässä maahan määräämättömäksi ajaksi. Pelkkä lennon varausnumero ei riitä, sillä rajaviranomainen saattaa tarkistaa, onko lippu todella voimassa.

Koskela ei vielä tullessaan tiedä, kauanko hän maassa viipyy. Hän ei myöskään tiedä, mihin suuntaan tai millä kulkuvälineellä hän lähtee seuraavaksi.

Jos Koskela toimisi täysin avoimesti ja rehellisesti, hän ei pääsisi maahan. Hän liikkuu lain harmaalla alueella.

Koskela ei ole aito turisti, vaan on tulossa maahan etätöihin.

Työpäivästä palmun varjossa haaveilee moni, mutta Koskela myös toteuttaa unelmaansa. Suomessa hän työskentelee tuskin koskaan, sillä räntäsateen sijaan häntä houkuttelee etelän lämpö.

Koskelan tavoin tietokone kainalossa työnsä eri maailmankolkkiin mukanaan kuljettavia, vailla pysyvää kotia eläviä diginomadeja on maailmassa jo varovaisesti arvioituna yli 30 miljoonaa.

Etätyöläisen luvatonta kaksoiselämää tropiikissa

Koskela on tottunut vastaamaan rajaviranomaisten kysymyksiin maahantulon syystä vain tulleensa ihastelemaan kaunista maata.

Hän on tulossa maahan turistiviisumilla. Viisumissa lukee selkeästi: Työnteko kielletty. Jos hän livauttaisi suustaan jotain työnteosta, vaikka se olisikin etänä ja ulkomaalaiselle työnantajalle, hän löytäisi saman tien itsensä takahuoneesta kuulusteluista. On parempi puurtaa salaa.

Jos hän olisi puhunut totta passintarkastajalle, hän olisi kertonut olevansa tutkijatohtori hollantilaisessa Radboudin yliopistossa.

Työkseen hän tutkii maiden rajakäytäntöjä ja sitä, miten ne huomioivat diginomadit. Hän kiertää maailman konferenssilavoja puhumassa puutteista kansainvälisessä viisumi- ja maahantulomenettelyissä ja pyrkii vaikuttamaan niiden parantamiseen.

Kaisu Koskelalla on työnantajan lupa etätyöhön ulkomailla, mutta hän on nähnyt toisenlaisiakin tilanteita.

Osa diginomaideista on liikkeellä työnantajan tietämättä.

Näin etätyöskentelyä salaillaan pomolta

Työnantajaltaan salaa matkailevat ratkaisevat ristiriidan Kaisu Koskelan kuuleman mukaan toisinaan asenteella don’t ask — don’t tell. Lupa on olla etätöissä, mutta ei maan rajojen ulkopuolella.

Tietokone auki ja VPN-yhteys päälle, niin pomo luulee koneen sijaitsevan kotimaassa. Diginomadit tietävät, kuinka etätyöpisteen sijainti salataan.

Jos kalenterissa on esimerkiksi etäkokouksia, katukahvilassa työskentely on poissuljettu vaihtoehto. On hakeuduttava hiljaiseen ympäristöön, ettei majapaikan ikkunan ohi pyyhältävien skootterien pörinä kulkeudu läppärin mikrofoniin. Kameraa varten selän taakse kannattaa valita valkoinen seinä, joka yhtä hyvin voisi sijaita kotona eikä tropiikissa.

Jotkut varovat jopa ruskettumista, sillä esihenkilö saattaisi ihmetellä kollegoiden kalpeudesta erottuvaa päivetystä.

Turisti ei saisi avata työsähköpostia

Koskela on harvoin missään kahta kuukautta pidempään.

Koskela tietää tapauksen, jossa thaimaalaiset poliisit ratsasivat diginomadien yhteisen työskentelytilan. Tilanne laukesi, kun selvisi, että kaikki tekevät töitä ulkomaisille työnantajille. Diginomadeja ei haluta sekoittamaan paikallisia työmarkkinoita.

Jos ihan tarkkoja ollaan, satunnainen lomanviettäjäkään ei saisi edes tarkistaa työsähköpostejaan, koska matkustaa turistiviisumilla.

Kuutisenkymmentä maata, joukossa monia Euroopan maita sekä muun muassa Japani, Korea, Etelä-Afrikka ja maita Karibialta, on vastikään lanseerannut diginomadiviisumin. Tavoitteena on houkutella etätyöläisiä ja kaventaa harmaata aluetta. Suomella ei sellaista ainakaan vielä ole.

Etätyö EU-alueella suomalaiselle sujuvaa

Koskelan kaltaiset diginomadit ovat väliinputoajia. Lait, säädökset ja eri maiden rajamuodollisuudet perustuvat ajatukseen, että kaikki liikkuvuus maailmalla on joko turismia tai maahanmuuttoa.

Lainsäädäntö on Koskelan havaintojen mukaan vanhentunut.

Suomalainen ja ylipäänsä EU-passi on vahva. Yhdessä turistiviisumin kanssa se avaa ovia aivan toisella lailla kuin vaikkapa Jemenin tai jonkin afrikkalaisen valtion passi.

– Jos olet eurooppalainen, sen kun menet toiseen EU-maahan ja teet sieltä töitä. 95 prosenttia ihmisistä ei edes tiedä, että se ei vielä riitä, Koskela toteaa.

Jos suomalainen haluaa tehdä etätöitä ulkomailla, hänen pitää anoa Eläketurvakeskukselta A1-todistusta. Se todentaa, että henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin.

Polku sääntöviidakossa on niin mutkainen, että moni suomalaisturistikin harhautuu huomaamattaan lain harmaalle alueelle.

Etätyö kaipaa säädösten tarkistamista

Kansainvälinen etätyö on juridisesti hyvin hankala järjestää. Työnantajien vastuut ovat niin kovat, että ne eivät usein salli etätöitä ulkomailta käsin.

Työnantajan pitää esimerkiksi tarjota työterveyshuolto. Koskelan hollantilaisen työnantajan pitää lain mukaan huolehtia ergonomisesta työympäristöstä. Se ei ulkomaille työtuolia lähetä, vaikka Hollannin osoitteeseen sellainen tulee.

Sopimuksessa ei tosin mainita, tarkoittaako se Hollannin, vai kulloinkin paikallista, kuten vaikka Kolumbian tai Vietnamin aikaa.

Koskelan mielestä vuosikymmenten kamppailu työntekijöiden oikeuksien puolesta haittaa nyt etätyön edistymistä. Työn sitominen tiettyyn paikkaan on hänen elämäntavassaan auttamattoman vanhanaikaista.

Lisätty lähdelinkki 18.11.2024 kello 17.32 lauseeseen, joka kertoo diginomadeja olevan yli 30 miljoonaa. Lauseeseen lisätty sanat ”varovaisesti arvioituna”.