Saamelaisilla on yhä tänä päivänä monimutkainen yhteys Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Syitä on monia, ja taustalla painavat historian tapahtumat. Tämä on todettu myös Saamelaiset kirkossa -hankkeessa, joka toteuttaa Suomen kirkon ja saamelaisten välistä sovintoprosessia.
Viime viikolla hanke järjesti tapaamisen Enontekiöllä. Varsinkin siellä kirkon saamelaisia syrjivä asenne näkyi vahvasti vielä viime vuosikymmenellä. Se vaivaa edelleen paikallisten mieltä.
– Vielä 1990-luvulla kirkko vastusti kovasti saamen kielen käyttöä kirkossa Enontekiöllä. Täällä ei saanut kuulua ainuttakaan sanaa saamen kielellä, muistelee enontekiöläinen Nils-Henrik Valkeapää.
Muisto kirkon asenteista on Valkeapäällä yhä kirkkaana mielessä. Hän oli järjestämässä Johtti sápmelaččat -yhdistyksen kanssa Davvi šuvvá -tapahtumaa Enontekiölle. Saamelaisyhteisö pyysi seurakunnalta Karesuvannon kappelia ruokailutilaksi tapahtuman aikana. Pappi kuitenkin kielsi kappelin käytön, koska uskoi, että saamelaiset käyttäisivät kappelia muuhun tarkoitukseen, muistelee Valkeapää.
– Aina epäiltiin saamelaisten aikomuksia, eikä meihin luotettu.
Karen Anna Proksi Enontekiön Palojärveltä muistaa myös, ettei saamelaisten suhde kirkkoon ole aina ollut niin hyvä kuin nykyisin.
– Ennen vanhaan se oli ylenkatsomista. Nykyisin kirkko on jokapäiväinen asia meille, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, sanoo Proksi.
Piispa pahoillaan enontekiöläisten ikävistä kokemuksista
Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo on tietoinen Enontekiön saamelaisten ja kirkon välisestä vaikeasta suhteesta.
– Olen pahoillani kuullessani tällaisista kokemuksista. Ajattelen, että jokaisella on oikeus äidinkieleensä ja kulttuuriinsa ja on tärkeä, että niitä voi vapaasti käyttää myös seurakunnassa. Evankeliumin kuuleminen omalla äidinkielellä on jokaisen oikeus, sanoo Keskitalo.
Piispan mukaan menneinä vuosikymmeninä Enontekiöllä on ollut jännitteitä siitä, että kuinka paljon saamen kieltä voi käyttää jumalanpalveluksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa.
– Ongelmia on todennäköisesti ollut sekä asenteissa että kielitaidossa. Käsitykseni mukaan tilanne on kuitenkin parantunut hiljalleen, sanoo Keskitalo.
Piispan mukaan kokemukset eivät ole samanlaisia kaikkialla Saamenmaalla.
Joiun asema kirkossa puhuttaa vuodesta toiseen
Saamelaisten ja kirkon välisessä sovintoprosessissa tavataan saamelaisia eri puolilta Saamenmaata ja keskustellaan asioista, jotka vaivaavat ihmisten mieltä kirkon ja saamelaisten välillä.
Saamelaisyhteisön mielipiteitä jakaa edelleenkin se, että sopiiko joiku kirkkoon vai ei. Siitä keskusteltiin myös Enontekiöllä pidetyssä tilaisuudessa.
– Kaikki eivät ole samaa mieltä aiheesta. Se on aihe, josta meidän täytyisi aina yhä enemmän keskustella, sanoo hankkeen projektityöntekijä, saamelaispappi Mari Valjakka.
Esimerkiksi Karen Anna Proksin mielestä joikaaminen kuuluu muualle kuin kirkkoon.
– Emme me ole tottuneet siihen. Olemme lapsuudesta lähtien kulkeneet kirkossa ja papit saarnasivat. Joikaaminen ei kuulu kirkkoon, sille on paljon muita paikkoja, joissa sitä voi tehdä, sanoo Proksi.
Nils-Henrik Valkeapään mielestä asenteet joikua kohtaan ovat jäänteitä historian kokemuksista. Hänen mukaansa Enontekiöllä kirkko ei houkuttele saamelaisia, koska se on syrjinyt saamelaisia.
– Pappien mielestä kaikki saamelaiskulttuuriin liittyvä oli paholaisesta lähtöisin.
Kirkon sisällä tarvitaan asennemuutosta, sanoo piispa
Valkeapää kertoo, että menneinä vuosina papit pelottelivat kaikin tavoin saamelaisia, jonka vuoksi saamelaiset joutuivat kieltämään oman kulttuurinsa ja taustansa.
– Kaikki, mikä edusti saamelaisia, on ollut kiellettyä kirkossa. Siitä on edelleen merkkejä olemassa.
Vanhat asenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja yksi syy siihen on saamelaisten kunnioitus vanhempia sukupolvia kohtaan, uskoo Saamelaisten psykososiaalisen tuen yksikön Uvjan johtaja Heidi Eriksen.
– Monien nuorten mielestä joiku on luonnollinen osa kirkonmenoja, mutta vanhemmat ihmiset ovat oppineet, että se on syntiä. Jos minä olisin esimerkiksi ollut oman mummoni tai ukkini kanssa kirkossa ja he olisivat kävelleet paikalta pois, olisin tietenkin seurannut heitä, kuvailee Eriksen.
Piispa Jukka Keskitalo on tyytyväinen, että keskustelua käydään, sillä muuten asioihin ei voi tulla parannusta. Hän painottaakin Saamelaiset kirkossa -hankkeen merkitystä, jossa käydään läpi menneisyyden ja nykyisyydenkin väärinkäytöksiä.
– Kirkon sisällä tarvitaan asennemuutosta ja konkreettisia toimia, sanoo Keskitalo.
Piispa Keskitalon mukaan konkreettisia toimia voisivat olla saamen kielten koulutuksen lisääminen ja tietoisuuden lisääminen saamelaisesta kulttuurista kotiseutualueen seurakunnissa ja eri puolilla maata sekä saamelaistyön saaminen selvemmin kirkon rakenteisiin kaikilla tasoilla.
