Ihmiskoe.
Sillä sanalla kirjailija Miika Nousiainen kuvaa 48-vuotiaana tekemäänsä päätöstä.
Hän alkaisi harjoitella juoksemista tosissaan, ja kun aika koittaisi, hän tekisi uuden 50-vuotiaiden 400 metrin Suomen ennätyksen.
Kolme vuotta myöhemmin ollaan tässä. Kirjailija Nousiainen on 51-vuotias juoksija, joka on treenannut enemmän kuin ihmiselle on hyväksi, päässyt Göteborgin MM-kisoihin, voittanut Suomen mestaruuden ja kirjoittanut kokemuksistaan Ratakierros-kirjan (2024).
Suomen ennätysaika on vielä rikkomatta, mutta toisaalta matkakin on vielä kesken. Juoksijan työpäivä alkaa edelleen kello 10 joko helsinkiläisellä Eläintarhan kentällä tai myllypurolaisessa sisähallissa. Niissä kuluu kymmenen tuntia viikossa.
Nousiainen on urheillut lapsesta asti. Isä yleisurheili ja pelasi lentopalloa. Poika harrasti vuodenaikojen mukaan: talvella hiihtoa ja koripalloa, kesällä yleisurheilua ja jalkapalloa.
Aivan noviisi hän ei siis ollut aloittaessaan. Silti kahden vuoden ihmiskoe meni ajoittain överiksi. Viime keväänä Nousiainen harjoitteli hurjimmillaan kahdenkymmenen tunnin viikkovauhtia.
Valmentaja arvioi, että tulokset olisivat olleet parempia, jos Nousiaiselle olisi tullut joku pikku revähdys, joka olisi pakottanut lepäämään pari viikkoa.
Mikä kirjailijaa ajoi treenaamaan niin totisesti?
Juokseminen vei yöunet
Juokseminen tuntui yhtä aikaa innostavalta ja samalla enemmän työltä kuin mikään muu, mistä hän on tähän asti saanut palkkansa.
Juoksemisesta löytyi myös merkityksiä ja tunteita, joita Nousiainen ei ole koskaan kokenut kirjoja tai tv-ohjelmia tehdessään.
– Kun minulta valmistuu kirja, en minä siitä mitään tunnekuohuja koe. Se vain valmistuu ja sitten pelaan ehkä erän pasianssia, Nousiainen sanoo.
Hän kertoo, ettei koskaan jännitä kirjojensa julkaisua tai tv:ssä esiintymistä. Puhuminen on helppoa, miksi sitä pitäisi kipsata? Juoksemisen kanssa on toisin.
Kun hän ilmoittautui ensimmäiseen kilpailuunsa, hän ei nukkunut kolmeen yöhön.
– Ehkä se on se [suorituksen] tarkka mitattavuus, hän pohtii syytä.
– Jos joku sanoo kirjasta, että se on huono, voi aina sanoa, että ”Sä et vain tajunnut sitä”. Mutta jos minun tulokseni on huono, en voi ruveta selittämään, että tässä juoksussa oli viiltävää aikalaiskritiikkiä.
Nousiainen antaa toisen esimerkin. Usain Bolt juoksee kovempaa kuin hän, eikä hän voi kuitata tosiasiaa toteamalla, että: ”Joo, joo, mutta missä olivat Boltin juoksun yhteiskunnalliset teemat”.
– Tulos on mikä on ja se on pulinat pois. Turha ruveta kirjoittamaan vastineita Hesariin, että te ette tajunnneet minun aikaani.
Olympiastadion sai miehen kyyneliin
Juoksemisesta tuli pian intohimoista ja siihen liittyvistä iloista ja suruista suuria. Nousiainen on liikuttuvaisuuteen taipuvainen ihminen ja Tukholman stadionilla Suomi–Ruotsi-ottelussa vuonna 2023 hän puhkesi ilon kyyneliin useamman kerran.
Sama toistui Helsingissä viime syksynä.
– Oli viisitoistatuhatta ihmistä Olympiastadionilla ja tuli ensimmäistä kertaa sellaiset rokkitähtihetket. Saatoimme olla jostain näkövinkkelistä humoristinen väliaikanumero, mutta porukkaa oli paljon, ja fyysinen suoritus oli siinä hetkessä, läsnä.
Nousiainen on kirjoittanut – ja esiintynyt tv:n viihdeohjelmissa – huomattavasti suuremmille ihmisimäärille, mutta ne eivät ole tuntuneet samalta.
Lukijat ovat jääneet etäisiksi, eikä tv-studiossakaan ole ollut läsnä kuin puolen sataa katsojaa.
– Kahdeksan kuukautta kirjoitusprosessin jälkeen joku on voinut tulla kirjamessuilla sanomaan, että luin kirjasi. Ei se ole yhtä välitön palaute kuin Olympiastadionilla huutavat ihmiset.
Kirjailija alkoi ymmärtää urheilijaa
Kirjailija Nousiaisen asenteet huippu-urheilijoita kohtaan ovat muuttuneet oman ammattimaisen harjoittelun aikana.
– Sehän on vähän tragikoomistakin, kun urheilijat käyvät kilpailuissa vuorotellen haastattelupisteellä itkemässä, Nousiainen sanoo.
Hän oppi kuitenkin kahden vuoden aikana, että huipulla urheileminen on äärimmäisen kokonaisvaltaista. Siihen linkittyy aivan kaikki: syöminen, nukkuminen, vapaa-aika.
Sairastuminen on katastrofi, joka aiheuttaa kovaa stressiä ja vie tavoitetta aina vain kauemmaksi. Samoin yöunet. Jos ei nuku, ei palaudu.
Sairastumisen pelossa ei uskalla tavata ihmisiä, kättelemistä pitää välttää ja maskia käyttää muulloinkin kuin pandemia-aikoina.
– Olen alkanut ymmärtää nuoria urheilijoita paremmin. Heillä on ehkä yhdet tai kahdet olympialaiset aikaa jättää jälki itsestään lajissa, jota he ovat 15-vuotiaasta asti treenanneet.
Häviäjästä tuli kilpailija
On oikeastaan erikoista, että Nousiainen valitsi viisikymppisenä lajin, jossa kilpaillaan. Se kun on hänelle luontaisesti vierasta.
Työväenluokkaisessa lapsuudenperheessä kilpailuun kannustaminen oli Nousiaisen sanoin vähintäänkin varovaista.
– Kaikki auktoriteettitahot sanoivat, että ei kannata hakea lukioon tai yliopistoon. Et pärjää.
Aikuisena hän lähinnä naureskeli konsulttipuheelle, joka hehkuttaa epämukavuusalueelle menemistä ja itsensä voittamista.
Nousiainen väittää, ettei ole koskaan joutunut kilpailemaan saavuttaakseen sen, mitä on saavuttanut ensin toimittajana, sitten kirjailijana, tv-esiintyjänä ja -käsikirjoittajana.
– Olen aina ollut ajautumisammateissa. Olen tehnyt vahingossa jotain, joka on mennyt ihan hyvin. En ole eläissäni päässyt yhdestäkään työhaastattelusta läpi, jossa on ollut toinen hakija. Jos on kaksi hakijaa, minä häviän.
Ajautujaksi hän on kuitenkin menestynyt hämmästyttävän hyvin. Hänen kirjojaan on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta.
Hän on käsikirjoittanut ja esiintynyt useissa suosituissa tv-ohjelmissa kuten Pitääkö olla huolissaan.
Tietynlainen vaatimattomuus ja mukavuus kuuluvat Nousiaisen brändiin. Tv-ohjelmissakin hän on se sympaattinen ja hauska sutkauttelija, jonka vitsit ovat aina teräviä, mutta eivät koskaan ilkeitä.
Kunnollinen juoksuharrastuskin istuu kuvaan eräänlaisena keski-iän kriisinä. Ei häntä oikein osaa kuvitella Harley Davidsonin selkään tyköistuvassa nahka-asussa.
Hänen paheensakin ovat karkin ja jäätelön tasolla. Sokeria pitäisi välttää, koska se haittaa juoksua. Ei kovin katu-uskottavaa, Nousiainen myöntää itsekin.
Esilläolotalous vaatii kovia tekoja
Miksi keski-ikäisenä pitää siirtyä epämukavuusalueelleen ja alkaa kilpailla, jos se ei tunnu omalta? Nousiainen sanoo, että hän halusi vielä kokeilla, mitä kropasta lähtee.
– Minulla on myös taloudellisesti turvattu ja etuoikeutettu ammatillinen asema: Pystyn aloittamaan tällaisen fantasiaprojektin.
Suurin osa juoksua harrastavista keski-ikäisistä on Nousiaisen kokemuksen mukaan hänen laillaan koulutettuja ja hyvätuloisia. Valtaosa heistä on tosin valinnut ratamatkojen sijasta puolimaratonin.
Aivan oma lajinsa ovat triatlonia harrastavat toimitusjohtajat.
– Triatlonista on tullut uusi golf. Toimitusjohtajat pystyvät näyttämään sillä, että on varaa harrastaa jotain, joka vie näin paljon aikaa. He voivat aina siirtää harjoitusleirin ja etätyöt Kanarialle. Liukuhihnatyöntekijälle se ei ole mahdollista.
Nousiainen on pannut merkille, että keski-iän kriisit ovat muuttuneet. Nyt eletään esitys- ja ”esilläolotalouden” valta-aikoja.
Se näkyy outoina ilmiöinä. Nykyisin kiireiset business-ihmiset palkkaavat muita harjoittelemaan puolestaan. Juoksu tallentuu Strava-nimiseen appiin, jonka datan voi jakaa somessa. On kuin pomo itse treenaisi, kun juoksupoika huhkii maastossa.
– Onhan se mieletön osoitus suoritus- ja esittämisyhteiskunnan kulta-ajoista. Ihan käsittämätöntä!
Kirjoittaa pitää, jotta voi juosta
Nousiainen on treenannut ihan itse. Ja tulostakin on tullut. Hän on sentään voittanut Suomen mestaruuden ja osallistunut oman lajinsa MM- ja EM-kilpailuihin. Se on paljon se.
Nousiaisen urheilusta innostunut isä kuoli vain 57-vuotiaana syöpään. Jos hän eläisi, hän olisi nyt 84-vuotias.
– Vaikka kehuminen oli hänen sukupolvelleen vaikeata, jopa kiellettyä, pommin varmasti hän olisi pakahtunut ylpeydestä kirjoittamistani kirjoista ja jopa näistä urheilusuorituksista. Ei hän minulle vuolaasti kehuisi, mutta kavereilleen näyttäisi lehtileikkeitä.
Jatkoa on luvassa. Seuraavat EM-kisat käydään vuoden päästä Madeiralla ja se on Nousiaisen seuraava tähtäin.
Sitä ennen hän aikoo jatkaa myös sen toisen ammatin harrastamista. On pakkokin.
Ratakierros-kirjakin syntyi tarpeesta rahoittaa kahden vuoden ihmiskoe.
– Niinkin yksinkertainen asia kuin juokseminen on kallista. Tarvitaan välineitä ja lisäravinteita. Hierojalla pitää käydä ja fysioterapeutilla. Kisamatkojakin tulee.
Ihan pro meininkiä.
Lue edellinen Kulttuurivieras: ”Meiltä viedään kaikki” – Reetta Ristimäki on valmis ajamaan teatteriyrityksensä alas leikkausten takia
