Kanadalaisen urheilukanava Sportsnetin mukaan palkkakattoaikakaudella (2005-) yksikään NHL-joukkue ei ole selvinnyt pudotuspeleihin aloitettuaan kauden viidellä tappiolla.
Tämä on realismia ja haaste, jonka edessä musiikkikylän ylpeys, Juuse Saroksen edustama Nashville Predators on parin ensimmäisen viikon jälkeen.
Šokkihoito alkuun oli perustavan laatuista kesällä merkittävästi vahvistuneelle joukkueelle. Viidestä ensimmäistä ottelusta matkaan ei tarttunut pisteen pistettä.
Ei auttanut, vaikka seura suorastaan riehaantui kesän pelaajamarkkinoilla. Haaviin tarttui muun muassa Steven Stamkos sekä Jonathan Marchessault, ensin mainittu Tampasta, jälkimmäinen Vegasista. Kaksikko on voittanut yhteensä kolme Stanley Cupia ja pelannut loppuotteluissa kuusi kertaa. Puolustukseen naarattiin Carolinasta laadukas yleispuolustaja Brady Skjei.
Miksi kone siis yski?
Voittoja heikolla pelillä
Nashvillen suurin ongelma on se, ettei se pelaa kovin hyvää jääkiekkoa. Tässä katse kääntyy päävalmentaja Andrew Brunetten suuntaan.
Nashville on nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon pyrkivä joukkue, jonka peliä ei kuitenkaan ole organisoitu kovin hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Boston-ottelu aiemmin menneellä viikolla. Vaikka Nashville voitti ottelun, sillä oli suuria ongelmia, alkaen avauspelaamisesta.
Brunette haluaa soittaa kantrinsa The Ramones -tempoon, mikä näkyy kiireen tuntuna ja pelin jatkuvana pakottamisena ylöspäin. Kiekkoa survotaan keskustaan ja ränneihin, oli pelin rakentamiseen tilaa tarjolla tai ei. Boston loi riistoista lukuisia maalipaikkoja. Aiemmin Detroit ja Seattle rankoivat holtittomasta puskemisesta joukkuetta useilla osumilla.
Viikonlopun voitokkaissa otteluissa heikkoja Chicagoa ja Columbusta vastaan tilanne oli samanlainen. Nashville hukkaa valtavan määrän kiekkoja roiskimalla pelivälinettä holtittomasti milloin mihinkin. Columbus teki sunnuntaina kaksi maalia ”ei kenellekään tarkoitettujen” -rännikiekkojen jälkeen.
Kun Nashville menettää kiekon omalla alueella tai keskialueella, peli virtaa kohti omaa maalia nopeasti ja vieläpä organisoimatonta viisikkoa vastaan. Tuki ei useinkaan ole lähellä, koska hyökkääjillä on tapana karata ja venyttää kenttää.
Hyökkäysalueelle päästyään Nashville on vahva. Predatorsilla on taitoa ja se on voimakas kulma- ja päätypelijoukkue. Tämä näkyy maalimäärissä. Sekä Floridassa että Nashvillessa Brunetten joukkueet ovat tehneet paljon maaleja, mutta myös päästäneet niitä. Brunetten jääkiekossa ovet ovat auki joka suuntaan.
Ja, kun jänne katkeaa, jälki on tylyä. Montreal kylvetti Floridaa Brunetten kaudella 10–2, Tampa ja Ottawa tehden kahdeksan, New Jersey ja Toronto tehden seitsemän osumaa. Oma verkko pöllysi yli kolmen keskiarvolla. Menneellä kaudella Nashville romahti kertaalleen kotonaan 2–9-tappioon ja päästi vähintään viisi maalia kaksitoista kertaa. Taas yli kolmen keskiarvolla.
Kiekollinen peli kaipaa rytmejä
Brunette on sanonut ammentaneensa aggressiivisen hyökkäyspelisapluunan Chicagon dynastiavalmentaja Joel Quennevillelta ja puolustuspelifilosofian legendaariselta Jacques Lemairelta.
Hurjinta on puhua Brunettesta ja Lemairesta samassa lauseessa.
Lemairen New Jersey -vuosien aikana Devils päästi vähiten maaleja NHL:ssä. Minnesota-vuosina sijoitus oli neljäs. Nashvillen puolustuspelaaminen on yleisellä tasolla kohtalaista, mutta kokonaisuutena viisikkopelin organisointi on kaukana Lemairen tasosta.
Onko sattumaa, että Juuse Saros pelasti edellisen päävalmentajan John Hynesin viimeisellä kaudella (2022-2023) 46 maalia yli maaliodottaman, mutta on molemmilla Brunetten kausilla miinuksella? Ei Saroskaan viime kaudella tai kuluvana syksynä aina parhaimmillaan ole ollut, mutta en usko näiden numeroiden osalta myöskään sattumaan.
Tai onko sattumaa, että 40 maalin mieheksi profiloituvan Stamkosin kahdeksan ensimmäisen ottelun saldo on 1+0 ja -8? Nashvillen pelin rakenne ja laatu ei tue kärkipelaajien vahvuuksia.
Brunetten olisi rauhoitettava Nashvillen kiekollista pelaamista. Jatkuvan pakottamisen sijaan peliä olisi kyettävä rytmittämään. Tämän voisi kuvitella sopivan paremmin ikääntyvien ydinpelaajien pirtaan. Mitä tiukempi paikka ja tiiviimpi viisikko vastassa, sitä vaikeammaksi Brunetten joukkueiden kiekollinen pelaaminen ja maalintekeminen menee.
Tampa pysäytti Floridan kuin seinään keväällä 2022. Viidellä viittä vastaan runkosarjassa avoimin ovin rallatellut Florida sai aikaiseksi kaksi maalia. Menneenä keväänä neljään viimeiseen pudotuspeliotteluun Vancouveria vastaan Nashville teki viisi osumaa.
Putkissa
Rakenteellisten ongelmien vuoksi Nashville profiloituu putkijoukkueeksi. Ajoittain peli kulkee ja hurmos saattaa äityä pitkäksi voittoputkeksi, mutta pitkässä juoksussa päätön puskeminen johtaa ongelmiin. Menneenä keväänä Nashville pelasi 17 ottelua ilman varsinaisen peliajan tappiota. Se ei kuitenkaan ole totuus.
Jos Brunetten voittosaldosta Nashvillessa jätetään pois 17 ottelun kuuma jakso helmi-maaliskuulta, se kirjataan 36-42.
Kuuman jakson jälkeen mukaan lukien kevään pudotuspelit ja kuluva syksy se on 9-13. Vaatimattomia saldoja. Osuvaa on, että Brunette on itsekin kertonut kuulevansa ajoittain valmentaja-legenda Lemairen puhuvan päänsä sisällä.
– Joskus kuulen, miten hän sanoo: ”hidasta peliä, hidasta peliä”.
Joskus päänsisäisiä ääniä kannattaisi kuunnella, etenkin nyt.
Nashville on kuin 1970-80-luvun taitteen Eppu Normaali, joka jäi punk-poljennossaan jumiin Ramones-tempoon. Soittamisessa oli valtava kiire. Legendaarisesta ylöjärveläispumpusta tuli ”voittava orkesteri” ja ikoninen osa Suomi-rokkia vasta, kun se laski tempon alas, rauhoitti soitantaa ja alkoi tuoda musiikkiinsa monipuolisempia sointukuvioita.
Sama on edessä Nashvillella. Ikääntyvä ydinryhmä kaipaa pelaamiseen rauhaa, ei päätöntä juoksemista. On Andrew Brunetten tehtävä tehdä peliin kaivattavat muutokset. Muutoin isojen satsauksen kaudesta tulee väistämätön pettymys.
Eri asia on, onko kokemattomalla luotsilla siihen työkaluja.
