Mesopotamiassa ihmiset tunsivat onnea ennen kaikkea maksassa, kun nykyihmisen onni tuntuu päässä ja rinnassa.
Monitieteinen tutkijatiimi selvitti laajan tekstiaineiston avulla, miten muinaisen Mesopotamian alueen ihmiset kokivat tunteita kehossaan tuhansia vuosia sitten.
Tutkijat analysoivat savitaulujen nuolenpäämerkeistä käännettyä ja digitoitua muinaista tekstimassaa. Analyysi perustui noin miljoonaan muinaisen akkadin kielen sanaan, jotka ovat peräisin Uus-Assyrian valtakunnasta (934–612 eaa) säilyneiden savitaulujen nuolenpääkirjoituksesta.
Aalto-yliopiston sekä Helsingin, Turun ja saksalaisen Mainzin yliopiston tutkimuksen tulokset on julkaistu iSCience-lehdessä.
Tutkimusryhmä havaitsi, että moderni ihminen kokee vihaa yläkeholla ja käsissä, kun taas Mesopotamiassa viha yhdistettiin erityisesti jalkoihin. Vihaan liittyviä sanoja olivat muun muassa ’kuumentuminen’, ’hurjistunut’, ’vihainen’ ja ’raivo’.
Rakkautta moderni ja uusassyrialainen ihminen kokivat kehollisesti melko samoin. Mesopotamiassa rakkauteen yhdistyi kehon osista erityisesti maksa, sydän ja polvet.
– Jo muinaisessa Mesopotamiassa oli karkea ymmärrys anatomiasta, esimerkiksi sydämen, maksan ja keuhkojen tärkeydestä, tutkimushanketta vetävä Helsingin yliopiston professori Saana Svärd kuvailee tiedotteessa.
Eri kehon osille olikin akkadin kielessä useita eri synonyymejä. Erityisesti juuri maksa mainittiin kehon eri alueista usein nuolenpääkirjoituksissa, ja tunteista se liittyi vahvimmin onnellisuuteen.
Aineistossa oli myös kaikkiaan 35 akkadinkielistä onnellisuuteen liittyvää sanaa, kuten ’avoimuus’, ’nauru’, ’loistaa kirkkaasti’, ’tulla kokonaiseksi’ ja ’iloinen’.
– Jos muinaista mesopotamialaista onnellisuuden kehokarttaa verrataan moderniin tunteiden kehokarttaan, se on muuten pitkälti samanlainen, mutta maksa hohtaa siinä silmiinpistävästi, kertoo Aalto-yliopistossa vieraileva tutkija Juha Lahnakoski tutkimuskeskus Jülichistä ja Düsseldorfin LVR-klinikalta.
– Jää nähtäväksi, voimmeko jatkossa sanoa jotain siitä, minkälaiset emotionaaliset kokemukset ovat ihmisille tyypillisiä ja onko esimerkiksi pelko ollut kehollisesti aina samanlaista, Svärd sanoo.
104-vuotiaan naisen onnellinen elämä
Kirjoitustaito ei ollut yleistä muinaisen Mesopotamian alueen sivilisaatioissa. Nuolenpääkirjoituksia tuottivat lähinnä kirjurit, ja siten se oli vain varakkaiden ihmisten saatavilla.
Eräässä nuolenpäätekstissä kuvataan 104-vuotiasta kuninkaan äitiä. Jumalien kuningas on tekstin mukaan lisännyt hänen sydämeensä iloa, ja hänen silmänsä, kätensä ja jalkansa voivat hyvin korkeasta iästä huolimatta.
– Muinaisen Lähi-idän tekstejä ei ole koskaan tutkittu tällä tavalla ja tästä näkökulmasta, eli yhdistämällä tunteita kvantitatiivisesti kehon osiin. Tätä voidaan jatkossa soveltaa muihinkin kieliaineistoihin, Svärd sanoo.
Tavoitteena on jatkossa selvittää, ovatko jotkin tunneperäiset kehokokemukset ihmisille tyypillisiä ajasta, kielestä ja kulttuurista riippumatta.
Kuuntele lisää Assurin kaupungista:
