Se alkoi täydellisellä jääkiekolla.
Nuoret Leijonat tuli MM-finaaliin liekehtien. Ennakkosuosikki USA jäi alussa totaalisesti Suomen jalkoihin.
Härmän nuoret tekivät avauserässä mitä lystäsivät. En muista nähneeni vastaavaa intensiteettiä sinivalkoiselta maajoukkueelta vuosikausiin. Jokaisessa vaihdossa, jokaisessa tilanteessa Suomi oli syvällä pelin ytimessä.
Toisessa erässä Suomi jatkoi siitä, mihin ensimmäisessä jäi ja karkasi kahden maalin johtoon. Mutta sitten Yhdysvallat näytti, miksi se on tällä hetkellä junnukiekon johtava maa. Pelinopeus, yksilötaito ja maalinteon tehokkuus ryöpsähtivät hämmentävän nopeasti esiin.
Siitä eteenpäin Suomi oli pesukoneessa. Varsinkin kolmannessa erässä USA:n linkousohjelma pyöri hurjalla vauhdilla. Nuoret Leijonat kesti kuin ihmeen kaupalla ja selviytyi jatkoajalle, mutta hallitseva mestari otti siellä lopulta omansa.
MM-finaali oli kokonaisuudessaan loistava muistutus siitä, että tämä turnaus on jääkiekkomaailman kaunein, viihdyttävin ja mielenkiintoisin tapahtuma. Toivoin monta kertaa finaalia katsoessani, että peli ei loppuisi koskaan.
Suomen joukkueen mahdollisuuksia epäiltiin ennen turnauksen alkua – ja vielä kahden alkusarjapelin jälkeenkin. Hopea oli Nuorilta Leijonilta fantastinen suoritus. Sitä voi huoletta kutsua yllätysmitaliksi. Ja voitetuksi hopeaksi.
Rimpinen, Rimpinen, Rimpinen
Turnauksen isoimmat otsikot kirjoitettiin Suomen joukkueen maalivahdista Petteri Rimpisestä.
Rimpinen ei ollut monille tuttu nimi ennen tämän kiekkokauden alkua. SM-liigaa seuraavat saivat huomata syksyllä, kuinka 18-vuotias veskari nousi näytöstyyliin Kiekko-Espoon ykkösvahdiksi.
Ottawan MM-kisoissa Rimpinen torjui itsensä kansainväliseen tietoisuuteen. Lempinimi ”Showtime” tunnetaan nyt myös Pohjois-Amerikassa. Viime kesänä ilman NHL-varausta jäänyt Rimpinen sujautti huikeilla otteillaan käyntikorttinsa monen kykyjenetsijän klubitakin povitaskuun.
Rimpisen merkitys oli Suomelle korvaamaton. Välierässä Nuoret Leijonat oli lirissä Ruotsia vastaan, erityisesti pelin loppupuolella. Rimpinen hoiti homman. Ilman Rimpistä Suomi olisi ollut enemmän tai vähemmän pulassa jo ennen jatkopelejä. Alkusarjan ottelussa USA:ta vastaan hän torjui muun muassa viisi läpiajoa.
Showtime oli nimensä veroinen myös finaalissa. Jatkoajalla hän venyi useampaan maailmanluokan torjuntaan.
Vaikka Rimpinen varasti show'n, on myös Suomen kenttäpelaajien sitoutunutta ja loputonta uskoa huokunutta esitystä syytä ihailla.
Kuten joukkueen kapteeni Aron Kiviharju kertoi ennen kisoja, pelaajat halusivat tukea toistensa vahvuuksia ja kompensoida heikkouksia. Siinä vallan mainio esimerkki meille kaikille!
Palava halu, hurja intohimo, periksiantamattomuus ja samalla pelistä nauttiminen loistivat joukkueen otteista läpi turnauksen. Nuorten Leijonien pelille heittäytyminen oli sykähdyttävää katsottavaa.
Epäkohtia riittää
Sitten tämän kommentin otsikon ajatusviivan jälkeiseen sisältöön.
Härmän lätkässä riittää huolenaiheita. Sellaisia, joita on liian pitkään lakaistu maton alle.
Miesten maajoukkueen, koko kansan Leijonien, tarunhohtoinen menestys sokaisi Jääkiekkoliiton vuosikausiksi. Jukka Jalosen kultakone takoi MM- ja olympiakultaa. Tampereella pelatut kotikisat panivat liiton kassan kilisemään entistä kiivaammin.
Mutta kun voittokulku kaukalossa hyytyi, esirippu repesi auki. Laiskanpulskea liitto oli unohtanut perustehtävistä huolehtimisen.
Lista viime aikojen epäkohdista on pitkä. Niistä moni on yhä hoitamatta.
Rasismikohu, jossa Jääkiekkoliitto yritti pitkään vängätä yhdenvertaisuusvaltuutettua ja yhteiskunnan kaikkia koskevia periaatteita vastaan, oli häpeällinen episodi. Lasten ja nuorten perusoikeuksien vastaisia seurasiirtosääntöjä ei ole vieläkään ymmärretty päivittää nykyaikaan.
Muita ongelmia ovat muun muassa aidon kilpailun hävittäminen nuorten sarjoista, naisten jääkiekon jättäminen hunningolle, ja lajin hurjasti kasvaneet kustannukset, jotka ovat jo tehneet jääkiekosta hyvätuloisten perheiden harrastuksen. Listaa voisi jatkaa.
Nyt ei saa käydä niin, että lätkäpomot vakuuttavat juhlapuheissaan valtalajin voivan tosi, tosi hyvin, kun Nuoret Leijonat palaa Kanadasta mitalit kaulassa kotiin. Silmiä ei saa ummistaa ilmiselviltä ongelmilta.
Nuorten maajoukkue saavutti hopeaa lukuisista epäkohdista huolimatta. Se nostaa saavutuksen arvoa entisestään.
Jääkiekko tarvitsee kipeästi ja nopeasti perusteellisia muutoksia, jotta lajin erityinen asema ja suosio Suomessa säilyvät.
Nuoret Leijonat näytti, mitä peli voi parhaimmillaan tarjota sekä pelaajille että yleisölle. Kunpa Jääkiekkoliiton toimistollakin homma toimisi joskus yhtä hienosti.
