– Nuorempana olisin toivonut, että minulla olisi ollut muita valmentajia, myöntää nykyään 18-vuotias Nella Nyqvist.
Hän on ollut supertähti junioriluokissa ja hypetetty lupaus Euroopan sulkapallopiireissä. Mutta kova panostus lapsuudesta saakka on aiheuttanut rasitusta – sekä kasvavaan kehoon että suhteeseen valmentaviin vanhempiin.
– Kotona Nella on mieltänyt meidät enemmän valmentajiksi kuin vanhemmiksi. Kun ikää on tullut, hän on oppinut suhtautumaan meihin paremmin, ja toki olemme me vanhemmatkin muuttaneet käytöstämme, kertoo äiti Saara Hynninen.
Useiden loukkaantumisten vaivaamien vuosien jälkeen kaksinkertainen juniorien EM-mitalisti yrittää palata samalle kehityskäyrälle, jolla hän oli yllättäessään sulkapalloilevan Euroopan voittamalla ensin EM-kultaa U15-luokassa 13-vuotiaana ja EM-pronssia U19-luokassa vasta 14-vuotiaana.
Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
– Tuntuu, että hän oli 14-vuotiaana suunnilleen samalla tasolla kuin nyt. Sitä on raastavaa katsella, kertoo isä Ilkka Nyqvist, jolla on ollut vaikeuksia käsitellä tyttärensä vastoinkäymisiä.
Nella Nyqvist kertoo lapsitähden rankasta arjesta Sportliv-ohjelmassa:
Innostuneet vanhemmat – stressaantunut tytär
Nellan vanhemmat Saara ja Ilkka ovat entisiä sulkapalloilijoita. He toimivat valmentajina Helsinki Badminton Clubissa jo silloin, kun Nella ja hänen sulkapalloa pelaava isoveljensä Niilo olivat hyvin pieniä.
Alun perin vanhemmat eivät olleet ajatelleet, että heidän lapsensa aloittaisivat lajin, jolle he olivat omistaneet oman elämänsä.
Kun Nella oli pieni, hän harrasti useita eri lajeja, muun muassa voimistelua. Mutta koulunkäynnin aloittamisen aikoihin sulkapallo tuli yhä enemmän mukaan kuvioihin.
– Huomasimme, että oli melkein mahdoton yhtälö olla itse kaikki illat sulkapallohallilla ja yrittää viedä lapset muihin harrastuksiin, kertoo Ilkka Nyqvist.
Nella ei ollut alusta alkaen luonnonlahjakkuus. Vanhemmat ihmettelivät hänen otettaan mailasta, sillä se oli kaikkea muuta kuin tavanomainen.
Yritykset saada tytär muuttamaan otettaan eivät onnistuneet, mutta ajan myötä hän muutti sitä itse ja alkoi saada yhä enemmän voimaa lyönteihinsä.
– En edes tiedä, miten se tapahtui, mutta lopulta hän sai täydellisen lyönnin itselleen, muistelee Ilkka.
Kun Nella Nyqvist oli täyttänyt 10 vuotta, hän alkoi kilpailla ulkomailla. Noin vuotta myöhemmin hän voitti ensimmäisen kansainvälisen kilpailunsa parhaita ikäisiään vastaan Euroopassa.
Tyttären huikea potentiaali alkoi hahmottua vanhemmille.
Usko siihen, että kehitys kulki kohti maailman huippua, vahvistui seuraavien vuosien aikana, kun Nyqvist otti voittoja voittojen perään, myös huomattavasti vanhempia vastustajiaan vastaan.
Vanhemmat olivat innoissaan tyttärensä menestyksestä ja tulevaisuudennäkymistä, mutta Nella koki tilanteen toisin. Hän piti sulkapallon pelaamisesta, mutta tunsi valtavaa painetta kilpailujen alla.
Stressaantunut superlupaus pelkäsi epäonnistumista useita päiviä ennen kilpailuja. Hän mietti erilaisia skenaarioita siitä, mitä tapahtuisi, jos hän häviäisi.
Ei, niin ei vain saanut tapahtua, koska kaikki uskoivat häneen niin vahvasti.
– Minun oli pakko voittaa. Ajattelin aina, että petän kaikki ja että tulee ihan kamalaa, jos en voita.
Tässä vaiheessa panostus sulkapalloon oli totaalista. Nella Nyqvistilla oli kahdet harjoitukset joka päivä.
Aina ei todellakaan tehnyt mieli harjoitella, mutta valmentavien vanhempien kuri oli armoton.
– Vanhemmat uskalsivat sanoa aika tiukasti, milloin ja mitä treenataan. Välillä tuntui, että oli liikaa tai ei oikein jaksaisi harjoitella. Olisin halunnut olla enemmän kavereideni kanssa, Nella kertoo.
Vanhemmat myöntävät, että kitkaa on ollut, erityisesti varhaisina teinivuosina.
Tavoitteet ovat olleet pilvissä ja isä Ilkka on kokenut, että hänen on ollut pakko kannustaa ja puskea tytärtään. Kyse ei ole ollut pelkästään harjoittelumotivaation puutteesta.
– Syöminen, lepääminen… Kyllä niiden kaikkien kanssa on jouduttu taistelemaan. Mikään ei ole tullut kovin automaattisesti ja helpolla.
Kehitys pysähtyy
Nella Nyqvistin ilmiömäinen kehitys pysähtyi äkisti 14 vuoden iässä. Hän oli aiemmin ollut lyhytkasvuinen, mutta nyt pituutta tuli lisää jopa 20 senttiä parissa vuodessa.
Motoriikan saaminen toimimaan uudessa pitkässä kehossa ei ole ollut helppoa.
– On ollut haasteita hahmottaa kroppaa. Pienempänä hän pystyi liikkumaan niin hyvin, ja tuntui, ettei hän hyydy ollenkaan, kertoo Ilkka.
Pahinta on kuitenkin ollut kolmen vuoden mittainen loukkaantumiskierre, joka alkoi istuinkyhmyn rasitusvammasta – ja joka toistui ensimmäisen kuntoutuksen jälkeen.
Ja sen jälkeen tulivat muut vammat.
14–17-vuotiaana Nella Nyqvistin harjoittelu oli äärimmäisen satunnaista verrattuna siihen, mitä se oli ollut aiemmin.
Samalla vammat verottivat motivaatiota.
– Loukkaantumisjakso on ollut tämän koko jutun rankin vaihe. Valmentajana ja äitinä näet, kuinka vaikeilta ne loukkaantumiset tuntuvat, myöntää Saara Hynninen.
Kehityksen pysähtyminen kaikkien vastoinkäymisten vuoksi on ottanut koville erityisesti isälle. Ilkkaa onkin pyydetty olemaan osallistumatta aktiivisesti tyttärensä harjoitteluun loukkaantumiskierteen alettua.
Sivusta seuraaminen ei ole ollut helppoa.
– Treeni on minun silmiini aika kevyttä. Mutta oletan, että sillä haetaan kehitystä pitkässä juoksussa. Ei haeta lottovoittoja vähään aikaan. Se on minulle kasvun paikka.
Kylmä realismi innostuneen optimismin sijaan
Sulkapallopanostuksensa ohella Nyqvist opiskelee lukiossa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, hän valmistuu ylioppilaaksi keväällä 2026.
Koulunkäynti ja kova satsaus urheiluun on rankka yhdistelmä, vaikka hän käy lukiota neljässä vuodessa.
– Teen sulkapalloa täysillä ja koulua sillä tavalla, että juuri ja juuri selviän. Olen hyväksynyt, että olen todella huono koulussa, mutta pärjään sulkapallossa. Se riittää minulle ja sillä mennään.
Lukion jälkeen Nyqvistin on suunnattava ulkomaille saadakseen tasoistaan harjoitusvastusta.
Naispuolista sellaista ei Suomen kentiltä löydy.
Olisi luonnollinen vaihtoehto muuttaa joko jaksoittain tai pysyvästi Tanskaan, joka on tunnetusti vahva sulkapallomaa, mutta Nellalla on myös muita vaihtoehtoja mielessään.
– Uskon, että Aasian maissa kehittyisi parhaiten, jos oikeasti haluaa niitä tuloksia.
Ja niitä hän edelleen tavoittelee, vammoista huolimatta.
Ilman kaikkia teinivuosien takaiskuja hän olisi hyvin saattanut pelata jo Pariisin olympialaisissa. Sen sijaan Nyqvistin olympiadebyytti nähtäneen Los Angelesissa vuonna 2028, kun hän on 22-vuotias.
Isä Ilkan mukaan Nella on kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jo nyt sellaisella tasolla, että vuoden 2028 olympiapaikan pitäisi olla kutakuinkin itsestäänselvyys.
Mutta verrattuna siihen, mitä hän ajatteli tyttärensä tulevaisuudesta vielä neljä vuotta sitten, on hänen innostunut optimisminsa laantunut kylmäksi realismiksi.
– Uskoin, että hän olisi maailmanlistan kymmenen parhaan joukossa, taistelemassa mitaleista kaikkein kovimmissa kilpailuissa. En sano, että se on nyt täysin mahdotonta, mutta silloin kaiken on todella onnistuttava täydellisesti tästä eteenpäin.
