– Minua on sensuroitu siitä lähtien, kun olen käyttänyt internetiä, Milad Dehghan kertoo.
– Tiktok-tilini on poistettu varmaan viisi kertaa, Arttu Laitinen sanoo.
– Tilisi on estetty pysyvästi useiden käytäntörikkomusten vuoksi, Asmaa Abdi lukee puhelimensa näytöltä.
Dehghan on yksi salaliittoteorioihin keskittyvän Leveli-podcastin juontajista. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Slim Mill. Laitinen kuvaa someen extreme-uimahyppyjä nimellä Ara. Yhteiskunnallisia sisältöjä ja muun muassa Palestiina-aktivismia tekevä Abdi on käyttänyt nimimerkkejä minnespinne ja pinnesminne.
Lainaukset ovat Yle Kioskin uudesta Sensuroidut-dokumenttisarjasta. Näitä kolmea sisällöntuottajaa ja muita sarjan haastateltavia yhdistää kokemus sensuroiduksi tulemisesta. Syynä voi alustan näkökulmasta olla esimerkiksi misinformaation levittäminen, vaarallisen toiminnan kuvaaminen tai väkivaltaisten uutiskuvien näyttäminen.
Kysyimme tutkijoilta, onko somen sisältöjä tarpeen sensuroida tai moderoida ja kenellä on niistä vastuu. Esiin nousivat muun muassa Instagramin ja Facebookin omistajan Metan uudet linjaukset moderoinnin vähentämisestä ja Suomessa käydyt keskustelut rasistisista kirjoituksista blogialustalla.
Kenen ääni kuuluu somessa?
Sosiaalisen median palvelut, kuten Instagram ja Tiktok, saavat dokumentissa Dehghanilta, Laitiselta ja Abdilta kritiikkiä läpinäkymättömien moderointikäytäntöjensä takia.
Erityisen hankalaa on seurata Tiktokin logiikkaa siitä, millaisia sisältöjä alustalla saa olla ja mikä poistetaan. Välillä poistetaan yksittäisiä julkaisuja, välillä koko tili. Sisällöntuottajat kuvaavat tilanteita yllättäviksi ja epäreiluiksi.
Monet elättävät itsensä sosiaalisen median avulla saamillaan tuloilla, jolloin sometilin poistaminen on suuri takaisku omalle uralle.
– Miettikää ihan sellainen tilanne, että olette jossain töissä, on tosi hyvä työ. Sitten yhtenä päivänä tulette aamulla töihin ja sanotaan, että tämä oli nyt tässä, sinulla ei ole enää tätä työtä, Laitinen kuvailee.
Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen pitää somekeskustelujen ja -sisältöjen moderointia tarpeellisena.
Sosiaalisen median alustoilla on nimittäin merkittävästi valtaa vaikuttaa siihen, miten asioista puhutaan yhteiskunnassamme. Vaikutus ulottuu aina poliittiseen ja yhteiskunnalliseen viestintään saakka, Laaksonen sanoo.
Laaksosen mukaan on oleellista tunnistaa ja muistaa, että teknologia ei ole ikinä arvovapaata. Moderointiin liittyvät linjaukset ovat yhtiöiden tekemiä, ja ne toteuttavat tiettyjä tarkoitusperiä ja tavoitteita.
Moderoinnista sensuuriin
Julkaisujen poistamisen lisäksi sosiaalisen median alustat moderoivat sisältöjä vähentämällä niiden näkyvyyttä tai kohdentamalla niitä vain tietylle, rajatulle ryhmälle. Joskus koko tilin näkyvyyttä saatetaan vähentää tilapäisesti.
– Facebookissa vaalien aikaan yritin jakaa tietoa eri jutuista. Tuli varoituksia, että tämä algoritmi ei näy sinulla niin hyvin kuukauteen, koska rikoit käyttösääntöjä, kertoo Milad Dehghan.
Sisällöt eivät siis aina leviä somessa odotetulla tavalla, mikä saattaa luoda kokemuksia sensuroiduksi tulemisesta.
Ei ole olemassa neutraalia lähtötasoa siihen, kuinka paljon minkäkin postauksen pitäisi saada näkyvyyttä, toteaa Laura Savolainen, suosittelujärjestelmiin liittyviä kokemuksia tutkinut tutkijatohtori Helsingin yliopistolta.
Savolainen muistuttaa, että sisällön leviämiseen vaikuttavat hyvin monet muuttujat.
Tiettyjen sisältöjen systemaattinen piilottaminen tai näkyvyyden vähentäminen voi kuitenkin rajoittaa sananvapautta.
Esimerkiksi jotkin mielenterveysongelmiin liittyvät sisällöt saattavat olla yhdelle käyttäjälle haitallisia, mutta toiselle neutraaleja tai vertaistukea tarjoavia. Näidenkin sisältöjen ympärille voi muodostua yhteisöjä, muistuttaa Savolainen.
Vihapuhe vai mielipide?
Facebookin ja Instagramin omistava yhdysvaltalaisyhtiö Meta tiedotti vastikään, että moderointia vähennetään tiettyjen aiheiden osalta. Ainakin maahanmuuttoon, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja naisiin liittyviin keskusteluihin aiotaan jatkossa puuttua vähemmän.
Salla-Maaria Laaksosen mukaan on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus keskustella oman vakaumuksensa mukaisista asioista ja ilmaista oma mielipiteensä somessa – mutta tämä pitäisi tehdä loukkaamatta muita.
Suurin merkitys ei pitäisi olla sillä, mistä puhutaan, vaan miten puhutaan:
– Mielestäni se, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä sanotaan hulluksi, ei ole enää sivistynyttä ilmaisua, Laaksonen sanoo viitaten Metan uusiin linjauksiin.
On epäselvää, miten uusia sääntöjä sovelletaan EU:n alueella, jossa sosiaalisen median sisältöjä suitsii myös digipalvelusäädös (DSA). Miten se, että eri alueilla on eri säännöt, toimii globaalilla somealustalla käytännössä?
– Moderointipäätökset koskevat varmaan sitten nimenomaan sisällöntuottajia. Jos yhdysvaltalainen aktivisti julkaisee sisältöä, niin hän on uusien linjausten kohteena, Laaksonen arvelee.
Klipissä sisällöntuottajat Iida Kurvinen ja Roosa Kallio kertovat, millaista sisältöä heiltä on sensuroitu sosiaalisessa mediassa.
Nuorten omat tilat somessa
Tiktokin erittäin koukuttavasta algoritmista on oltu huolissaan Suomessakin. Somealustan kieltämistä on ehdotettu eduskunnan tasolla asti.
Yhdysvalloissa koko sovellus on määrä sulkea kansallisen turvallisuuden takia sunnuntaina, ellei korkein oikeus puutu asiaan.
Tutkija Laura Savolaisen mielestä on hyvä, että somealustojen negatiivisista puolista puhutaan. Dystopianarratiivit saattavat kuitenkin olla irrallaan siitä, mitä nuoret somessa tekevät ja kokevat.
Tiktokin tarkka suosittelujärjestelmä mahdollistaa tiiviidenkin yhteisöjen syntymisen, koska sisältöjä suunnataan samankaltaisille ihmisille.
– On syntynyt yhteisöjä esimerkiksi transnuorille. Ihmiset jakavat omia kokemuksiaan, ja se tuntuu turvalliselta tilalta, Savolainen kuvailee.
Australiassa käydään keskustelua siitä, että sosiaalinen media kiellettäisiin alle 16-vuotiailta. Ikärajojen asettaminen olisi kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa, pohtii Salla-Maaria Laaksonen.
– Meillä on tuhansia eri palveluita, jotka luokitellaan sosiaaliseksi mediaksi. Miten niitä aletaan sitten suitsimaan? Pitääkö joka ikisellä olla vahva tunnistus?
Somealustoilla on nykyäänkin käytössä erilaisia ikärajoja. Esimerkiksi Tiktokin ikäraja on 13 vuotta, mutta käytännössä tätä ei juuri valvota. Palvelun käyttäjäksi pääsee kuka tahansa, joka ilmoittaa olevansa vähintään 13-vuotias.
Laaksonen nostaa esiin toisenkin näkökulman somealustojen kieltämiseen liittyvästä keskustelusta:
– On perinteinen yhteiskunnan toimintatapa, että nuorten olemista ja tekemistä halutaan jotenkin suitsia. Ihan sama, hengaavatko he ostareilla vai Tiktokissa, niin jotenkin sitä aina pitää moralisoida.
Klipissä sisällöntuottaja Asmaa Abdi pohtii, millaista sisältöä somessa pitäisi voida julkaista.
Käyttäjien oma vastuu unohtuu
Vastuu sosiaalisessa mediassa julkaistuista sisällöistä ei kuulu vain somealustoille. Myös sisällöntuottajilla on vastuu itse tekemästään sisällöstä.
– Yksilöiden on aina vaikea ajatella omien tekojensa kollektiivisia seurauksia, Laura Savolainen sanoo.
– Jos laitat someen tosi upean muokatun kuvan tai tunteita herättävän salaliittoteorian, niin sillä saat todennäköisesti enemmän näkyvyyttä kuin jollain muulla sisällöllä.
Savolaisen mukaan somealustoja syytellään paljon, mutta myös käyttäjät itse voisivat olla aktiivisempia. Useat somealustat antavat nimittäin jonkinlaisia työkaluja, joilla vaikuttaa siihen, millaista sisältöä näkevät omassa somessaan.
Toisaalta kaikilla ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa tai kiinnostusta siihen, millainen sisältö voi olla yhteiskunnallisesti haitallista. Kaikki eivät myöskään Savolaisen mukaan ymmärrä, kuinka tarkasti somealustat seuraavat ja manipuloivat käyttäjäänsä.
Alustoille tarvitaan lisää työkaluja, jotka kannustavat käyttäjää omaan toimijuuteen, Savolainen sanoo.
Teknologia ei ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia
Yleensä somealustat tekevät muutoksia designiinsa tai sääntöihinsä jonkin skandaalin tai keskustelun takia, Salla-Maaria Laaksonen nostaa esiin.
Dosentin mielestä asetelma on nurinkurinen: yhteiskunnassa tulisi ennemminkin käydä keskustelua siitä, millainen on hyvä some ja millaiset asiat eivät kuulu someen.
– Kun mietitään ratkaisuja ja vastauksia niihin kysymyksiin, meidän ei pitäisi puhua vain siitä teknologiasta, Laaksonen sanoo.
Laaksonen nostaa esiin toissakesäisen keskustelun, jossa valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) yhdistettiin nimimerkki ”riikan” rasistisiin kommentteihin Jussi Halla-ahon (ps.) Scripta-blogissa. Tästä seurasi laajempi keskustelu rasismista suomalaisessa yhteiskunnassa.
Laaksonen pitää ”riikan” kirjoituksista seurannutta rasismikeskustelua onnistuneena:
– Siinä keskityttiin itse ilmiöön ja aiheeseen eikä siihen, että Scripta-blogi tämän mahdollistaa.
Vihapuheen ja syrjinnän kaltaiset ilmiöt ovat olemassa sosiaalisesta mediasta riippumatta, toteaa Laaksonen. Koska sosiaalinen media voi muun muassa tehdä tällaisia ilmiöitä hyväksyttävimmiksi, on merkityksellistä käydä keskustelua myös somen roolista. Sitten pitäisi ottaa seuraava askel keskustelussa:
– Voitaisiinko ehkä sitten puhua niistä oikeista ongelmista, miettiä juurisyitä ja pohtia, mikä teknologian rooli on arjessamme?
Yle Kioskin Sensuroidut-dokumenttisarjassa sisällöntuottajat Crista Jaatinen (Belle Barbie), Arttu ”ARA” Laitinen, Iida Kurvinen (Iippadaa), Roosa Kallio, Milad Dehghan (Slim Mill) ja Asmaa Abdi kertovat kokemuksiaan sosiaalisen median sensuurista. Katso sarja Yle Areenassa.
