Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat. Kun pikajuoksija Eljas Aalto summaa loukkaantumishistoriaansa, hän lainaa vanhaa lastenlaulua.
Mutta viime talvena sairastui kehonosa, jota ei laulussa mainita. Aalto sai sydänlihastulehduksen.
Vaikka hän oli lukemattomia kertoja kuullut, ettei sairaana pidä harjoitella, hän oli harjoitellut ja kilpaillut lievistä flunssaoireista huolimatta.
– Olen aina ajatellut, että se pätee vain, jos on kuumetta tai vakavampia oireita. Ei, jos on vain nuhaa ja vähän kurkkukipua.
– Olen ymmärtänyt, että urheilijoita auttaa henkisesti tietää, että okei, vaikka olen sairas, olen silti noudattanut ohjelmaani. On tehnyt työnsä. Mutta se ei ole ok.
Harjoittelusta ei ole hyötyä ja riskit ovat valtavat.
– Onko tosiaan niin, että pitkää harjoitustaukoa pelätään enemmän kuin kuolemaa, pohtii moninkertainen 200 ja 400 metrin SM-mitalisti Sportliv-ohjelmassa.
Katso Sportlivin minidokkari Eljas Aallosta:
Haluaa rikkoa Suomen ennätyksen ja kilpailla EM-kisoissa
Sipoolainen Eljas Aalto on harrastanut yleisurheilua Sibbo-Vargarna-seurassa lapsesta asti. Ensimmäiset viralliset tilastomerkinnät ovat kesältä 2005, jolloin hän oli yhdeksänvuotias.
Kun hän oli kuusitoista, hän huomasi olevansa aika hyvä pituushypyssä ja päätti panostaa siihen.
– Sitten sain kumman idean, että juoksuaskeleeni voisi sopia hyvin 400 metrille.
Uudeksi tavoitteeksi tuli rikkoa Markku Kukkoahon Suomen ennätys vuodelta 1972. Ja juosta EM-kisoissa. Kymmenen vuotta myöhemmin tavoitteet ovat edelleen samat.
Aalto on ensimmäinen myöntämään, että Suomen taso 400 metrillä oli melko vaatimaton hänen ensimmäisinä vuosinaan miesten sarjassa.
Vuonna 2017 hän alitti ensimmäistä kertaa 48 sekuntia ratakierroksella ja pääsi debytoimaan Ruotsi-ottelussa. Samana kesänä hän voitti ensimmäisen SM-mitalinsa miesten sarjassa, pronssia 200 metrillä.
– Tuntui vähän liikaa siltä, että tämä riittää, ja liian monen vuoden ajan minulta puuttui jollain tavalla halu tulla paremmaksi.
Aallon mukaan käänne tapahtui, kun Viljami Kaasalainen tuli mukaan 400 metrille muutama vuosi sitten. Kilpailu koveni, mikä tarkoitti, että kaikkien oli nostettava tasoaan.
Myös hänen.
– Siinä huomaa, kuinka paljon henkinen puoli merkitsee, jotta pääsee eteenpäin.
Viime vuoden ulkokausi alkoi tavallista myöhemmin sydänlihastulehduksen vaatiman pitkän levon takia, mutta kauden päätyttyä Aalto komeili silti vuoden kotimaisena tilastokärkenä päämatkallaan.
Jokainen vamma on mahdollisuus
Tosiasia on, että Aalto on kaikista vammoistaan huolimatta onnistunut parantamaan ainakin jonkun henkilökohtaisista ennätyksistään lähes joka vuosi.
Hän laittaa sen fysioterapeutti Jarmo Ahosen kerran sanoman piikkiin: Every injury is an opportunity.
Ahonen tarkoitti, että kun on loukkaantunut eikä voi harjoitella normaalisti, on erinomainen mahdollisuus keskittyä johonkin, mitä ei tekisi terveenä.
Kun Aallolla oli selkäongelmia, hän pystyi silti kehittämään keskivartalovoimaansa.
– Silloin, 17-vuotiaana, sain sixpackin ensimmäistä kertaa, ja siitä lähtien minulla on ollut aika vahvat vatsalihakset, 29-vuotias kertoo ylpeänä.
Kun Aalto sairastui sydänlihastulehdukseen viime talvena, Ahosen neuvo ei auttanut, koska hänet määrättiin välttämään kaikkea fyysistä rasitusta kolmen kuukauden ajan.
Tieto siitä, että hän oli onnistunut palaamaan monta kertaa aiemmin, sai Aallon silti uskomaan, että kaikki lopulta järjestyy.
– Henkisesti kovimmat urheilijat ovat varmaan ne, jotka eivät ole parantaneet ennätyksiään moneen, moneen vuoteen, mutta jaksavat silti jatkaa ja uskoa itseensä. He ovat paljon kovempia kuin minä. Minulla on oikeastaan ollut aika helppoa.
”Nyt tulee pitkä, pitkä lepo”
Viime syksynä alkuvuoden sydänlihastulehdus oli muisto vain, mutta Eljas Aalto viisaampi mies.
Flunssa, jonka hän sai viime helmikuussa, tuli huonoon aikaan. Hallikausi oli juuri alkanut ja hänet oli valittu Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Norjassa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän oli pysynyt terveenä läpi harjoituskauden ja oli innokas kilpailemaan.
– Olin vähän peloissani, koska olin niin väsynyt koko ajan ja halusin vain nukkua.
Kun Aalto saapui maaliin toisessa 200 metrin juoksussaan viikon sisään, pulssi ei tahtonut laskea ja hän tunsi huimausta. Hän ei päässyt ylös lattialta. Aalto tajusi, että kaikki ei ollut kunnossa.
– Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että oli todella vaarallista juosta siellä.
Yön ja aamun aikana kipu rinnassa oli voimakasta ja sydän löi epäsäännöllisesti. Päivän mittaan kipu voimistui entisestään.
– Oli kuin joku olisi painanut rintaani alas koko ajan. Tuntui kuin minulla olisi ollut chiliä sydämessä. Sama tunne kuin suussa, kun syö vahvaa chiliä.
Sairaalassa lääkäreiden oli helppo tehdä diagnoosi. Aallon oireet yhdistettynä hänen veriarvoihinsa ja EKG-käyräänsä olivat malliesimerkki sydänlihastulehduksesta.
– Tiesin, että nyt tulee pitkä, pitkä lepo.
Lepäsi itsensä terveeksi
Seuraavina päivinä Aalto ei tehnyt mitään. Hän vain lepäsi. Ja oireet katosivat melko nopeasti. Mutta heti kun hän teki jotain raskaampaa kotona, tuntemukset rinnassa palasivat.
– Siinä tilanteessa halusin oikeastaan vain maata.
Toipilasaikanaan hän pystyi kuitenkin työskentelemään väitöskirjansa parissa. Hän luki kirjoja ja istui omassa kammiossaan soittamassa pianoa.
Lepääminen oli silti vaikeaa. Aalto arvioi, ettei hän ole koskaan aiemmin ollut niin pitkään urheilematta.
– Se tuntui todella raskaalta. Ja huomasin, kuinka paljon se vaikuttaa henkiseen puoleen. Vaikka kaikki muu olisi hyvin, en voi hyvin, jos en pysty liikkumaan.
Reilun kahden kuukauden levon jälkeen otettiin uudet magneettikuvat sydämestä, ja kävi ilmi, että sydän oli jo terve. Aallolle, joka oli laskenut joutuvansa lepäämään kolme kuukautta, se oli positiivinen uutinen.
Sykkeestä tuli pakkomielle
Aalto sai aloittaa varovaisen harjoittelun ja oireet pysyivät poissa. Mutta joka kerta kun syke nousi vähän korkeammaksi, hän pelästyi. Kesti kauan ennen kuin hän sai rohkeutta juosta taas maitohappovetoja.
– Tarkistin sykettäni koko ajan. Onko se normaali? Kuinka korkea se on? Pitäisikö minun olla huolissani?
Sykkeen tarkistamisesta tuli addiktio.
– Oikeastaan kyse oli kahdesta asiasta samanaikaisesti. Toisaalta riskistä saada muita sydänongelmia, toisaalta siitä, että urheilijan ura loppuisi. Molemmat tuntuivat yhtä vakavilta.
Aalto toteaa, että hänellä oli onnea. Vaikka tilanne näytti pahalta talvella, hän selvisi ilman, että sydän vaurioitui.
Yhtä nopea kuin Kukkoaho
Kun kausi 2024 tarjosi kaikesta huolimatta monia ilon aiheita, Aalto odotti innolla pääsevänsä harjoittelemaan terveenä talvella.
Viestijuoksun SM-kisoissa syyskuun alussa tuli seuraava vastoinkäyminen. Vasemman nilkan nivelside katkesi.
– Juoksin silti ja voitimme kaksi mitalia Sibbo-Vargarnan kanssa, kultaa 4x400 metrillä ja hopeaa 4x100 metrillä. Se oli minulle tärkeää, joten mielestäni se oli silti sen arvoista.
Aalto on marraskuusta lähtien pystynyt taas harjoittelemaan normaalisti, ja jos hän nyt onnistuu saamaan kaksi tervettä harjoituskautta, hän uskoo, että kesä 2026 voi tarjota lisää ilonaiheita. Ehkä EM-kisat Birminghamissa. Ehkä uusi Suomen ennätys.
– Olen jo yhtä nopea kuin Markku Kukkoaho oli, kun hän juoksi 45,49 vuonna 1972. Tarvitsen vain riittävän monta kovaa 400 metrin vetoa terveenä, sanoo Aalto, jonka ennätys vuodelta 2022 on 46,92.
Älä harjoittele kipeänä
Entisen valmentajansa Taisto Oleniuksen kanssa Eljas Aalto harjoitteli hyvin monipuolisesti ja paljon määrää, mikä loi vahvan pohjan.
Kun hän viisi vuotta sitten siirtyi Markku Leppäsen harjoitusryhmään, hän pelästyi aluksi hieman, kun painopiste oli niin vahvasti nopeudessa sekä räjähtävyydessä ja treenikilometrien määrä väheni aika reippaasti.
– Mutta kahden vuoden jälkeen huomasin, että tämä oikeasti toimii minulle.
Se, että Aallolla on oman kertomansa mukaan todennäköisesti heikoin kestävyyskunto kaikista suomalaisista 400 metrin juoksijoista, kompensoituu hänen nopeudellaan.
– Jos joku muu valmentaja näkisi ohjelmamme, hän varmasti ihmettelisi kovasti. Enkä sano, että harjoitusohjelmamme sopisi kaikille, mutta se sopii minulle.
Ja kun harjoitusohjelmat tulevat puheeksi, Eljas Aalto on oppinut läksynsä: Harjoitusohjelma on urheilijaa varten eikä urheilija harjoitusohjelmaa varten.
Se kannattaa pitää mielessä talviflunssien ollessa liikkeellä.
– Vaikka jos sinulla on ”Maken” kaltainen valmentaja, joka ei ole koskaan sairas, voi helposti käydä niin, ettei itsekään jää kotiin ihan ensimmäisenä, ”Elkku” toteaa aimo annoksella itseironiaa.
Eljas Aalto aloitti hallikautensa viime viikolla Helsingissä. Hän pyyhälsi 200 metrin juoksun voittoon ajalla 21,19, joka jää vain sekunnin kymmenyksen hänen ennätyksestään.
