Täsmälleen viisi vuotta sitten maailma sulkeutui. Kiinasta lähtenyt koronavirus sulki valtion rajat ja ihmiset koteihinsa.
Noora Komulainen oli kiertänyt golfkilpailujen perässä maailmalla yli 200 päivää vuodessa. Koti sijaitsi Tuusulassa, lähietäisyydellä lentokentästä, sillä kotona ei juuri ehtinyt kuin käydä pyörähtämässä.
Yhtäkkiä matkalaukkuja ei tarvinnut enää pakata.
Komulainen oli golfannut ammatikseen naisten toiseksi arvostetuimmalla kiertueella, Ladies European Tourilla, koko ammattilaisuransa. Hän oli omistanut puolet elämästään golfille ja elänyt täysin sen ehdoilla.
Nyt, 30 vuoden kynnyksellä, hän pääsi hetkeksi tavallisen elämän makuun. Oli aikaa pysähtyä ja miettiä asioita, joita kiertueella ei ehtinyt.
Kuten perheen perustamista. Miehensä Roopen kanssa he päättivät, että on oikea aika yrittää lasta.
– Se oli aika pelottava hetki ja päätös. Naisurheilijalle se on iso riski.
Komulainen on ehdottanut tapaamispaikaksi Lottakanttiinia, idyllistä, sympaattista kahvilaa Tuusulanjärven rannalla. Näissä maisemissa Aleksis Kivi vietti viimeiset kuukautensa, ja häntä seurasivat Jean Sibeliuksen, Juhani Ahon, Pekka Halosen kaltaiset kultakauden mestarit.
Samoissa maisemissa Komulainen vietti paljon aikaa koronan jyllätessä.
Haastattelupäivänä Komulainen on viettänyt aamupäivän golfhallilla, mutta nyt hänellä on hetki aikaa puhua hetkestä, joka mullisti hänen elämänsä täysin.
Kun Elli-tytär parin tunnin päästä pääsee päiväkodista, on hän ensisijaisesti äiti, ei huippu-urheilija.
– Olen nykyään tuhatprosenttisesti parempi ajankäyttäjä. Ennen saatoin treenata aamusta iltaan, mutta nykyään harjoittelen, kun lapseni on päiväkodissa. Sen jälkeen olen äiti enkä mieti golfia. Golf ei tunnu enää niin elämän ja kuoleman asialta, se on kuitenkin vain peli.
Sen taidon Komulainen olisi toivonut oppineensa jo kauan sitten. Äidiksi tuleminen on mullistanut Komulaisen elämän monella muullakin tavalla.
– Äitiys on täyttänyt sielussani jonkun tyhjän paikan. Se on ollut minulle ihan älyttömän iso ja tärkeä asia, Komulainen sanoo ja herkistyy.
Kyyneleet nousevat suomalaisgolfarin silmiin, kun hän puhuu elämänsä tärkeimmästä asiasta.
Esimerkkejä lähellä
Lapsen saaminen on valtava muutos jokaiselle naiselle, mutta ammatikseen huippu-urheileville kenties vieläkin ravisuttavampi.
Raskaus muuttaa luonnollisesti harjoittelua, ja moni joutuu laittamaan uransa siksi aikaa tauolle. Ennalta ei voi tietää, miten raskaus ja synnytys etenevät, minkälainen lapsesta tulee, ja miten se uran jatkoon vaikuttaa.
Komulaiselle oli kuitenkin selvää, että hän jatkaa pelaamista äidiksi tultuaankin. Oli monta unelmaa saavuttamatta ja hyviä golfvuosia jäljellä.
Esimerkkejäkin löytyi läheltä: samaisella kiertueella pelasi muun muassa Ursula Wikström, joka oli saanut esikoisensa 26-vuotiaana, jo vuonna 2007.
Komulaisen Elli-tytär syntyi äitienpäivän aattona 2021. Vain pari kuukautta myöhemmin Euroopan-kiertue rantautui ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen Suomeen, ja Komulainen halusi olla ehdottomasti mukana – siitäkin huolimatta, että synnytyksestä oli kulunut vain yhdeksän viikkoa.
– Olin käynyt yhden kerran lyömässä palloja synnytyksen jälkeen, en ollut todellakaan treenannut enkä ajatellutkaan golfia. Jotenkin olin vain onnellinen raskaushormonien pauloissa ja pelasin viikon todella hyvin, Komulainen muistelee.
Vaikka Komulainen ei kokenut fyysisesti olleensa valmis pelaamaan, kuvailee hän kokemusta yhdeksi tärkeimmistä uransa jatkon kannalta.
Kotimaan harvinaislaatuista kilpailua lukuun ottamatta Komulainen oli päättänyt, että ei kiirehdi takaisin kilpakentille. Hän halusi nauttia ainutlaatuisesta ajasta ja antaa keholle aikaa palautua.
Noin neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä hän oli jälleen valmis palaamaan täysipäiväisesti harjoitusten pariin.
Aluksi oli vaikeaa, kun swingi, eli golfin lyöntiliike, oli hukassa.
– Tuntui, että se oli tyhjä taulu ja sitä alettiin rakentamaan uudestaan. Vanhat swingiajatukset eivät enää toimineet, Komulainen muistelee.
Vuosien varrella hän oli kärsinyt selkäkivuista ja terveysmurheista. Vuosina 2017–2018 kivut ajoivat uupumuksen partaalle, ja saivat Komulaisen pohtimaan jopa lopettamista.
Pilateksesta löytyi iso apu, ja Komulainen päätti jatkaa.
Aiemmin hän oli usein pettynyt omaan kroppaansa, mutta synnytyksen myötä hän oli nähnyt, mihin naisen keho pystyy.
– Se toi armollisuutta omaa kehoa kohtaan. Tietyllä tavalla palautuminen oli vaikeaa, mutta nautin itse asiassa älyttömästi uudesta rakennusprojektista. Kaksi vuotta synnytyksen jälkeen olivat ihanaa aikaa.
Uusi kilpailuvietti
Äitiys muutti myös Komulaisen suhtautumista kilpailuun. Kun hän on erossa perheestään, haluaa hän käyttää mahdollisuudet menestyä.
– Enää pelkkä osallistuminen ei riitä, haluan menestyä. Ykköstavoitteeni on voittaa tällä kaudella ainakin yksi kilpailu.
Komulainen on pohtinut paljon huippu-urheiluun usein liitettävää itsekkyyttä. Hänelle on tärkeää olla hyvä ihminen ja kasvattaa myös tyttärestään sellainen.
Aiemmin perhe on ollut aina etusijalla, mutta tänä vuonna hän aikoo olla himpun verran itsekkäämpi.
– Toki niin, että perhe ei siitä kärsi, Komulainen kiirehtii lisäämään.
Haastattelua seuraavana sunnuntaina Komulainen pakkaa jälleen laukkunsa ja suuntaa Dubain-leirin kautta naisten LET-kiertueen kauden avauskisaan Marokkoon. Se tarkoittaa pitkää poissaoloa kotoa perheen luota.
Aina pari päivää ennen lähtöä Komulaisella nousee pala kurkkuun. Nykyään tytär ymmärtää vielä paremmin, mitä äidin lähtö tarkoittaa.
– Käymme keskusteluja ja välillä joutuu pidättämään itkua lähtöhetkellä. Yritän ajatella, että kisareissulla keskityn täysillä golfiin ja palautumiseen ja tulen sitten kotiin levänneenä äitinä.
Tässäkin on muutos aiempaan: ennen Komulainen palasi kisareissuilta rättiväsyneenä. Nykyään hän nukkuu kisaviikon aikana ainakin yhdet yli kymmenen tunnin unet, minkä jälkeen olo on kuin uudesti syntynyt.
Toki Komulainen ottaisi perheensä mielellään useamminkin mukaan. Toisin kuin naisten Pohjois-Amerikassa pelattavalla pääkiertue LPGA:lla, LET-kiertueella ei ole järjestetty lastenhoitoa.
Komulainen laskee, että noin sadastakolmestakymmenestä pelaajasta vain viidellä on jälkikasvua.
Hän uskoo, että määrä kasvaisi, mikäli lastenhoito järjestyisi kiertueen puolesta.
– Toki myös palkintopottien nousu auttaa siinä, että kun pelaajat tienaavat enemmän, on mahdollista reissata taloudellisesti useammin perheen kanssa. On aika kallista puuhaa ottaa perhe mukaan.
Jos Komulaisen perhe lähtee mukaan, hän maksaa useamman ihmisen lentoliput. Jos aviomies Roope lähtee caddieksi, lähtee matkailusta pitävä anoppi lastenvahdiksi.
Isommalle porukalle on varattava viikolle isompi asunto. Vuokra-auton on oltava suurempi ja ruokaakin kuluu enemmän.
Siitä huolimatta hän ottaa mielellään perheensä mukaan. Kun kierros päättyy ja Elli-tytär ryntää syliin, hän ei enää mieti kilpailua.
Nykyään hän osaa irtautua golfista, vaikka kierros olisi mennyt huonostikin.
– Enää en hätkähdä ihan jokaisesta huonosta lyönnistä tai kokemuksesta siellä golfkentällä. Mukana ei ole sellaista nuoren urheilijan uhoa, vaan rauhaa. Nautin eri tavalla mahdollisuuksista, Komulainen aloittaa.
– Perhe-elämä yöheräilyineen on kasvattanut minua myös ihmisenä, paksuntanut nahkaa ja tuonut itseluottamusta.
Pariisin painajainen
Sitä Komulainen tarvitsi kesällä uransa toisissa olympialaisissa. Pariisiin Komulainen valmistautui innostuneena, olihan hän aina rakastanut olympialaisia.
Vain muutama päivä ennen lähtöä Komulaiselle iski kova kuume. Elli-tytär oli vasta sairastanut enterorokon, ja nyt myös Komulaisen oireet viittasivat samaan.
Hän sai kuitenkin luvan matkustaa. Parhaimmassa tapauksessa taudin voisi sairastaa lievänä.
Komulaisen tauti ei ollut lievä. Hän oli useita päiviä kuumeessa. Jaloista lähti iho, eikä kenkiä voinut pitää jalassa.
Komulaisen kilpailu meni täysin penkin alle. Hän taisteli kisan viimeisenä hurjissa kivuissa kolme päivää, ennen kuin luovutti.
Enterorokosta ja hurjista oireistaan hän kertoi vasta joulukuussa Golfpisteelle.
Suomessa somekansa oli armoton. Komulaisen haukuttiin häpäisseen koko maan.
– Se oli aika uudenlainen kokemus. Me golfarit olemme Suomessa vähemmän julkisuudessa ja sitten joutui siihen myllyyn. Oli vaikeaa käsitellä aihetta, Komulainen myöntää.
Pettymyksestä toipumisessakin perheen tuki oli tärkeää. Komulaisen työt jatkuivat pian olympialaisten jälkeen tourilla. Rankasta kokemuksesta huolimatta ilo pelaamisen ei ollut kadonnut.
– Tour on sellainen turvallinen paikka meille pelaajille. Tunnemme kaikki toisemme ja olemme samassa tilanteessa. Kun taudista selvisin, oli ihana mennä omien pariin.
Komulaisen oli taisteltava voitosta saavuttaakseen pelipaikka myös seuraavaksi kaudeksi.
Syyskuun lopulla Ranskassa hän sivusi uransa parasta suoritusta LET-kiertueella ja varmisti samalla kiertueelle pelioikeuden vuodelle 2025.
– Ranskassa minulla oli perhe ja muitakin sukulaisia mukana. Asuimme isossa talossa ja tuntui, että sain imettyä kaikesta siitä tuesta ja läheisistä hyvää energiaa, mikä näkyi kentällä.
Isoin unelma saavuttamatta
Median välittämä kuva perhe-elämästä on usein kapea.
On hektistä pikkulapsiarkea, katkonaisia yöunia ja päiväkoti, josta kotiin kantautuu joka viikko uusi tauti.
Sairastelut ovat tulleet Komulaisellekin harvinaisen tutuksi. Pariisi ei suinkaan ole ainoa kerta: Komulainen kuvailee keräävänsä päiväkodista kaikki taudit.
Siitä huolimatta hän kuvailee äitiyden tehneen hänen elämästään vain parempaa ja hänestä vain entistä paremman golfarin.
Suhde sairasteluunkin on muuttunut.
– Nykyään, kun saa olla terve, käytän mahdollisuudet ja ajan hyödyksi. Kun on terve ja treeni kulkee, vedän täysillä.
Elli-tyttären päivä päiväkodissa on pian pulkassa, mikä tarkoittaa, että haastattelu on lopussa. Äiti ja tytär suuntaavat yhdessä luistelemaan.
Komulainen saa nauttia perheen seurasta vielä hetken ennen leiriä.
Siellä on aikaa keskittyä täysillä golfiin. Tällä kaudella Komulainen haluaa saavuttaa tavoitteensa: voittaa.
– Se, että perheeni olisi vielä katsomassa kilpailua, olisi unelmieni täyttymys.
