Oulun kaupungin tällä viikolla hyväksytty rasisminvastainen toimenpideohjelma on ”kansallisesti tärkeä ja merkittävä hanke”.
Näin arvioi väitöskirjatutkija Panu Artemjeff, joka on tutkinut rasisminvastaista politiikkaa Suomessa.
Artemjeffin mukaan tällä hetkellä muilla suomalaisilla kaupungeilla ei ole omia rasisminvastaisia ohjelmiaan, vaikka Euroopassa ja Yhdysvalloissa sellaisia on jo paljon.
Oulun kaupungin rasisminvastainen ohjelma syntyi reaktiona siihen, että viime kesänä kolme ulkomaalaistaustaista joutui väkivallanteon uhriksi julkisella paikalla. Artemjeffin mukaan ohjelman tekeminen osoittaa sen, että kaupungin johto ja virkamieskunta ovat ottaneet tilanteen vakavasti.
– Tapaukset ovat tuottaneet paljon turvattomuutta varsinkin rasismia kokevien keskuudessa. Se, että tehdään jotain tällaista, on ajatuksellisesti tosi tärkeää.
”Hyvin tehty, aika laaja”
Artemjeff arvioi Oulun ohjelmaa Ylen pyynnöstä. Hän on itse ollut tekemässä muun muassa valtioneuvoston rasisminvastaista toimintaohjelmaa. Hän on myös kouluttanut Oulun kaupunkia, kun se alkoi suunnitella rasisminvastaisen ohjelman laatimista, mutta ei ole osallistunut sen tekemiseen.
Artemjeffin mukaan Oulun vuoden 2025–2027 rasisminvastainen ohjelma on hyvin tehty.
– Täällä puhutaan asumisesta, kulttuuripalveluista, uhrien tukipalvelusta, viharikosten ja konfliktien hallinnasta ja osaamisen vahvistamisesta. Tämä on aika laaja, melkein kaikki toimialat ovat mukana.
Artemjeff nostaa esiin, että olennaisista toimijoista sosiaali- ja terveysalan toimijat puuttuvat ohjelmasta. Nämä palvelut tosin eivät nykyään olekaan kaupungin vaan hyvinvointialueen vastuulla.
Artemjeff uskoo, että Oulun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 ja rasisminvastainen ohjelma voivat tukea toisiaan.
Hänestä ohjelman tekemisessä on selkeästi huomioitu esimerkiksi maahanmuuttajaneuvoston kautta tullutta tietoa. Kaupungin johto vaikuttaa sitoutuneelta ohjelmaan.
Ohjelma sai vastustusta
Perussuomalaisten edustajat kaupunginhallituksessa vastustivat ohjelman hyväksymistä. Heidän mukaansa rasismia ei ole syytä eriyttää omaksi osa-alueekseen muusta syrjinnästä.
Artemjeffin mukaan paikallispolitiikassa tarvitaan usein erityispolitiikkaa, joka koskee vain yhtä väestönosaa tässä tapauksessa rasismia kohtaavaa väestönosaa. Hänestä sitä voisi verrata esimerkiksi vanhus- tai vammaispolitiikkaan. Eri väestöryhmien hyvinvoinnin parantaminen edellyttää erityiskysymysten tunnistamista ja niihin vaikuttamista.
Hänestä paikallisia ohjelmia tarvitaan, koska ne voivat pureutua paikallisiin erityiskysymyksiin.
– Jos kaupungissa on tapahtunut viharikoksia lapsia ja nuoria kohtaan, se on todella rajua. On äärimmäisen tärkeää, että kaupungin organisaatio ja johto näyttävät selkeän signaalin, että tämä ei ole oikein ja asioille halutaan tehdä jotain.
Yksi viime kesän rikosten uhreista oli 12-vuotias, yksi oli lukioikäinen ja yksi oli aikuinen. Kahdessa tapauksista on todettu, että tekijät olivat syyntakeettomia, yhdessä mielentilatutkimus on kesken.
Näin oululaiset Dinatra Mando ja Bow Lievonen kommentoivat viime kesänä sitä, miten rasismi näkyy Oulussa arjessa:
