Kauhavalla Ylihuhtalan tilan kanalassa keittiö kiiltää puhtaampana kuin keskivertokodissa. Vierailijaa vastaan hohkaa lämpö, sitä on ilmassa ja ihmisissä.
Tilan yrittäjät, sisarukset Iida-Maria, 30, ja Henna-Riikka Huhtala, 38, ottivat vuodesta 1860 asti toimineen sukutilan hoitaakseen sukupolvenvaihdoksessa toukokuussa 2024.
Suomessa maatalousyrittäjien keski-ikä on jo pitkään ollut korkea. Jatkajia tiloille tarvitaan, jos kotimaista ruokaa aiotaan tuottaa myös tulevaisuudessa. Vaakakupissa ovat kuitenkin usein omat urahaaveet, ja siksi sukutilalle ei löydy helposti jatkajia.
Huhtalan sisarukset onnistuivat yhdistämään nämä molemmat.
Videolla Henna-Riikka Huhtala kertoo, millainen totinen perheneuvottelu sukutilan jatkamisesta käytiin ennen lopullista päätöksentekoa.
Päätös ei ollut heillekään itsestään selvä, eikä se syntynyt hetkessä.
– Meitä on aina kannustettu siihen, että pitää katsoa elämää myös oman pihapiirin ulkopuolelta, kertoo Henna-Riikka.
Molemmat viettivät vuosia muualla opiskellen ja töitä tehden.
Lopulta kumpikin löysi tilan töiden lisäksi palkkatyön kotimaakunnasta.
Sukutilan lisäksi Henna-Riikka työskentelee LähiTapiola Etelä-Pohjanmaan liiketoimintajohtajana ja Iida-Maria Atrian viestinnässä.
– Olemme molemmat kasvattaneet omat siipemme, toteaa Iida-Maria.
Siskokset ovat esimerkki laajemmasta ilmiöstä: yhä useammalle maatila tuo vain osan tuloista.
Maatalous sivutoimena
Ruuan tuotannossa monialaisuus on jo yleisempää kuin päätoiminen maatalousyrittäjyys.
Pro Agrian viime vuoden lopulla valmistunut kysely kertoo, että lähes puolella maatalousyrittäjistä on muutakin yritystoimintaa, toteaa Proagria Etelä-Pohjanmaan toimitusjohtaja Henri Honkala.
Moni käy myös muualla palkkatyössä. Alle kolmannes tilallisista ilmoittaa ansionsa kertyvän pelkästään maataloudesta.
– Jos puhutaan tyypillisestä maanviljelijästä, nykyään se on sivutoiminen viljan viljelijä. Heitä on eniten kaikista Suomen noin 40 000 maatilasta.
Eläintiloilla päätoimisuus on yleisempää, mutta sielläkin työnkuvat ovat muuttuneet. Kotieläintilat ovat usein myös työnantajia.
– Nykyään maanviljelijä on myös toimitusjohtaja, henkilöstöpäällikkö ja myyntijohtaja. Hänellä on erilaisia takkeja päällä, sanoo Honkala.
Esimerkiksi siipikarjapuolella ja sikataloudessa koneet hoitavat jo monet tilan raskaimmat työt, myös se on muuttanut asioita.
Kalenterit yhteen – sisko vastasi ”tahdon”
Siskoksilla palkkatyön ja tilan pitämisen yhdistäminen on onnistunut tarkalla suunnittelulla ja ymmärtäväisyydellä.
Henna-Riikka Huhtala asuu puolisonsa ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa kivenheiton päässä kanalasta. IIda-Marian perheeseen syntyy esikoinen maaliskuussa, ja heidän uusi omakotitalonsa on rakenteilla parin kilometrin päähän.
Arki kuulostaa hengästyttävältä.
Sitä se välillä onkin: kalenteria pitää seurata tarkkaan, myöntää Iida-Maria.
– Hektistä, paljon sisältöä elämässä, haasteellista hyvällä tapaa, täyteläistä elämää, listaa Henna-Riikka.
Puolisoiden apu mahdollistaa sujuvan arjen sekä työuran myös tilan ulkopuolella. Sekin auttaa paljon, että heidän vanhempansa ovat yhä vahvasti tilan töissä mukana.
Lisäksi molempien työnantajilla on ymmärrystä maataloudesta elinkeinona. Työtä voi tehdä joustavasti.
Henna-Riikka tekee 80-prosenttista työviikkoa ja osan siitäkin etänä kotitoimistolla.
Palapeliä on rakennettu vuosia.
Sukupolvenvaihdos sinetöitiin vasta vajaa vuosi sitten, mutta sitoumus jatkosta on vanhempaa perua.
Vuonna 2014 Huhtalan perheessä piti tehdä päätös, investoidaanko uuteen kanalaan vai ei.
Tuolloin syntyi periaatepäätös jatkosta ja päätös investoinnista uuteen kanalaan.
Tarvittiin kuitenkin vielä vuosia ennen kuin aika oli kypsä varsinaiseen vahdin vaihtoon.
Lopulta tuli aika, jolloin Henna-Riikka puolisoineen kysyi Iida-Marialta ja tämän puolisolta ratkaisevan kysymyksen:
– Tahdotteko sitoa perhekalenterinne meidän perheemme kalenteriin loppuelämäksi? Vastaus oli ”tahdon”, nauraa Henna-Riikka.
Nyt keskikoisen tilan kahdessa kanalarakennuksessa kasvatetaan 70 000 lintua kerrallaan. Broilerinlihaa tilalla tuotetaan reilu 800 000 kiloa vuodessa.
Monialaisuus mahdollistaa
Monialaisuus maataloudessa on Pro Agrian Henri Honkalan mielestä ennen kaikkea mahdollistanut asioita. Vaikka jälkikasvu haluaisikin jatkaa sukutilaa, se ei aina ole taloudellisesti mahdollista.
– Maanviljely ei valitettavasti aina pysty enää tarjoamaan elantoa. Muun yritystoiminnan avulla on voitu kuitenkin jatkaa tilan pitämistä.
Henri Honkala on tyytyväinen siitä, että maatilojen jatkamiselle on löytynyt erilaisia tapoja. Videolla hän kertoo, miksi se on tärkeää:
Kehitys, jossa maatalousyrittäjän tulot muodostuvat muustakin kuin ruuantuotannosta, on kiihtynyt viimeisen kymmen vuoden aikana.
Honkala uskoo kehityksen jatkuvan, jopa nopeutuvan.
Samaan aikaan myös tilakoot kasvavat, koska luopujiakin riittää. Sekä pienille että isoille tiloille on tarvetta, sanoo Honkala.
– Suomen maaseutu olisi aika eri näköinen, ellei sivutoimisia viljelijöitä olisi. Sillä, että maisema on asuttu, on iso merkitys.
Unelmiin on monta reittiä
Henna-Riikka ja Iida-Maria Huhtala aikovat tulevaisuudessakin kasvattaa ruokaa Suomessa, ja ovat ylpeitä siitä.
Samassa ikäluokassa moni päättää kuitenkin toisin.
Unelmia on mahdollista toteuttaa monella tavalla, sisarukset muistuttavat.
Henna-Riikka toivoo, että nuori polvi antaisi päätöksilleen aikaa.
– Pitäisi kuunnella itseään: onko mahdollista palata kotitilalle ja antaa sillekin mahdollisuus? Totuus on sekin, ettei tätä työtä voi tehdä ilman paloa siihen.
Vaikka sisarusten kohdalla palo syttyi kytemällä, he eivät kadu valintaansa. Jos jotakin, he toivoisivat rakentavampaa keskustelua ruuantuotannosta.
Iida-Maria Huhtala sanoo, ettei keskustelu ruuantuotannon ympärillä ole aina järin motivoivaa:
Tulevaisuuden haaveissa siintää myös tilan kehittäminen. Omien vanhempien jäljiltä tila oli hyvässä kunnossa.
Aika sitten näyttää, vieläkö tulevaisuudessa suvusta löytyy tilalle jatkajia. Siskokset eivät koskaan kokeneet vanhemmiltaan ohjailua.
– Koskaan ei pakotettu, mutta saimme osallistua niin paljon kuin halusimme. Siitä pitää ottaa oppia ja antaa omien lasten tehdä myös omat valintansa, sanoo Iida-Maria.
