”Näittekö minkä maalin kaveri iskee!”, kiljui leijonaääni Antero Mertaranta toukokuussa 2011.
Siitä se alkoi – Mikael Granlundin taival yhdeksi kaikkien aikojen leijonapelaajaksi.
Vasta 19-vuotias, Helsinkiin hieman aiemmin Oulusta muuttanut Granlund oli juuri veivannut ikonisella ilmaveivillään kiekon Venäjän verkkoon Bratislavan kultaisessa keväässä. Eikä enempää eikä vähempää kuin välieräottelun toisessa erässä 0–0-tilanteessa.
Ei kylmännyt Granlundin päätä tuolloin, eikä ole kylmännyt sittemminkään.
Granlund alusti samassa ottelussa vielä Jarkko Immosen sinetin ottelulle antaneen 3–0-osuman. Finaalissakin tilille kilahti piste.
Oulunsalolaislähtöinen Granlund ei koskaan yllä Raimo Helmisen tai Lasse Oksasen ottelumääriin, kun puhutaan kaikkien aikojen leijonalegendoista.
Edellä mainitut tamperelaislegendat pelasivat leijonapaidassa yhteensä yli 600 kertaa. Silti Granlundia voi jo nyt 32-vuotiaana pitää yhtenä kaikkien aikojen leijonista.
Kaksi maailmanmestaruutta ja useat suuret henkilökohtaiset onnistumiset tärkeillä hetkillä ovat sementoineet aseman.
Kuka lopulta yllättyi, kun Granlund iski myöhään lauantai-illassa kiekon Ruotsin verkkoon jatkoajalla maajoukkueiden huipputurnauksessa? Ottelussa, joka Suomen oli pakko voittaa.
Vastaus: kukaan missään ei yllättynyt.
Granlund ei ole suomalaisen huippujääkiekon kirkkain jalokivi. Tätä viittaa laiturisentterin harteille toki heti ilmaveivin jälkeen aseteltiin.
Tasapäistävä suomalainen jääkiekkokulttuuri ei ollut tuottanut pelaajia NHL-tasolle miesmuistiin, mutta nyt suomalaisilla olisi Granlund – huomisen NHL-tähti.
Ykköskorin pelaajaa Granlundista ei koskaan NHL:ään tullut, vaikka julmetun laadukkaaksi ja monikäyttöiseksi pelaajaksi kasvoikin.
Nyt tämä on kakkoskoria jo Suomessakin, kun uuden sukupolven supertähdet Aleksander Barkovin ja Mikko Rantasen johdolla ovat ajaneet ohi.
Isojen hetkien mies
Mutta se jokin Granlundissa on.
Granlundilla on uskomaton kyky nousta esiin maajoukkueessa aina, kun Leijonat sitä kipeimmin tarvitsee. Onnistumisten lista ei ole lyhyt.
Heti ensimmäisessä MM-turnauksessaan 2011 Granlund oli Suomen toiseksi paras pistemies. Vuosien 2014 (olympialaiset) ja 2016 turnauksissa Granlund oli pistepörssin keulamies.
Tampereen kultaisissa kotikisoissa sijoitus oli toinen ja parhaillaan käynnissä olevassa huipputurnauksessa taas ykkönen.
Eikä pistesaldo ole koostunut puhutuista kakkossyötöistä.
Esimerkkejä riittää
Sotšin olympialaiset 2014:
Puolivälierä kaikkensa turnaukseen satsannutta ja turnauksen jälkeen Krimiä valtaamaan lähtenyttä Venäjää vastaan.
Granlund alustaa Teemu Selänteen iskemän 2–1-osuman ja viimeistelee itse loppulukemat 3–1:een.
Pronssipelissä Granlund syötti voittomaaliksi jääneen 1–0-maalin sekä 4–0-osuman, molemmat Selänteen käsialaa.
Sotšin olympialaisissa vain Phil Kessel ja Erik Karlsson tekivät Granlundia enemmän tehopisteitä. Siis turnauksessa, jossa pelasivat kaikki maailman parhaat.
MM-kisat 2016:
Puolivälierässä tehot 2+0, välierässä Venäjää vastaan alustus Sebastian Ahon tärkeään 1–1-tasoitukseen.
MM-kisafinaali Tampereella 2022 Kanadaa vastaan:
Tasoitus 1–1:een, johtomaali 3–1:een ja lopulta eeppinen Sakari Mannisen jatkoaikaosumaan johtanut poikittaissyöttö ylivoimalla suoraan toisen oululaispelaajan teippiin. Klassinen 2+1 ja kultamitali kaulaan.
Lähes korvaamaton
Granlund on maajoukkueen korvaamaton liima- ja sielupelaaja. Ei sielupelaaja siinä merkityksessä, missä ajetaan vastustajien puolustajat läpi päätylautojen.
Ennemminkin siinä, missä taklauksen alle mennään itse, oli se sitten miten kova taklaus tahansa, jos sen avulla pystyy tekemään pelin.
Kun Yhdysvaltoja vastaan Ahon, Roope Hintzin ja Patrik Laineen kakkosketju ei selkeästikään toiminut, kuka kaivettiin esiin? Granlund.
Ja aina alkaa tapahtua. Tempo nousee, kamppailupelaaminen paranee ja irtokiekot alkavat jäädä omien pelaajien lapoihin. MG64 on kuin defibrillaattori, jolla syke palautetaan lähes mihin tahansa ketjuun.
Tai vaikka erikoistilanteisiin. Älykkäänä pelaajana Granlund pelaa sekä ylivoimat että alivoimat eliittitasolla.
Juuri monikäyttöisyys, kova taitotaso sekä poikkeukselliset ratkaisijan ominaisuudet ovat tehneet Granlundista aikansa leijonalegendan.
Granlund ei ole yksilönä Teemu Selänne eikä johtajana Saku tai Mikko Koivun kaltainen kovan karisman liideri, mutta silti lähes korvaamaton pelaaja Suomelle missä tahansa karkeloissa.
Olemukseltaan rento ja letkeä Granlund ei edusta perinteistä jäyhää suomalaista miestyyppiä, mutta ei tämä itseään esiinkään tykkää tuoda.
Granlund ei ole pelien jälkeen pukuhuoneessa odottamassa lehdistöä tai avaamassa perhe-elämänsä saloja tai käänteitä milloin missäkin aviisissa.
Mutta kun haalarit laitetaan jalkaan, Mikael Granlund on kaikkea sitä, mitä perinteiset leijona-arvot edustavat.
Työmoraali on armottoman kova ja joukkue menee Mikael Granlundin maailmassa aina yksilön edelle. Kun tähän kokonaisuuteen yhdistetään kova henkilökohtainen taitotaso sekä armottoman kova pelipää, puhutaan kovan luokan voittajasta.
Pari maailmanmestaruutta, olympiamitali parhaiden turnauksesta ja kirjain leijonapaidan rintaan eivät tulleet sattumalta.
