Helsingin poliisilaitos on ollut viime viikkoina myrskyn silmässä, kun sen toimintaa on arvosteltu useissa tiedotusvälineissä.
Yritimme selvittää, mitä kuuluu Suomen suurimpaan poliisilaitokseen.
Tässä jutussa neljä poliisia kertoo näkemyksiään Helsingin poliisilaitoksesta, jossa työskentelee noin 1 400 poliisia. Jutussa esitetyt väitteet eivät tietenkään edusta jokaisen työntekijän näkemystä.
Poliisi käyttää julkista valtaa, ja siksi sen toimintaa on tärkeää tarkastella myös kriittisesti.
Ylen haastateltavat väittävät, että poliisipäällikkö Jari Liukun aikana Helsingissä on alettu tutkia vähäisiä näpistysjuttuja, jotta omaisuusrikosten tilastot saataisiin näyttämään hyvälle.
Haastateltavat puhuvat myös pelon ilmapiiristä Helsingin poliisissa.
Ylen tietojen mukaan Helsingin poliisilaitokselta on irtisanoutunut ainakin kahdeksan henkilöä viime kuukausina.
Yle ei julkaise tässä jutussa kolmen haastateltavan nimeä, koska he eivät uskalla kertoa kokemuksistaan omalla nimellään. Jutussa heidän nimensä on muutettu.
Haastateltavien henkilöllisyys, asema ja työhistoria Helsingin poliisissa ovat Ylen tiedossa.
Yksi haastateltavista on Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävää yksikköä johtanut Jari Taponen, joka irtisanoutui Helsingin poliisilaitokselta pian Ylelle antamansa haastattelun jälkeen.
Pyysimme useita kertoja haastattelua Helsingin poliisilaitoksen päälliköltä Jari Liukulta. Hän ei halunnut kommentoida tässä jutussa esitettyjä väitteitä.
Suomen poliisitoiminnasta vastaava poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki kommentoi Ylelle pelon ilmapiiriä näin:
– Jos Helsingin poliisia johdettaisiin ”pelolla”, Poliisihallitus olisi jo käynnistänyt toimenpiteet.
Sari on tutkinut koko työuransa, yli 20 vuotta, lasten ja nuorten rikosjuttuja.
Hänellä on poliisiopintojen lisäksi lasten ja nuorten tutkintaa tukeva ammattikorkeakoulututkinto. Sarilla on myös lasten kuulustelukoulutus.
Hän työskenteli aiemmin Helsingin poliisilaitoksen nuorisorikostutkintaryhmässä, jossa tutkittiin alle 18-vuotiaiden rikosjuttuja.
Helsingin poliisilaitoksella tehtiin viime syksynä 500:aa työntekijää koskenut organisaatiomuutos, jossa työntekijät saivat esittää toiveen uudesta sijainnistaan.
Sari halusi yksikköön, jossa voisi käyttää hyväkseen lasten ja nuorten erityisosaamistaan.
– Koen, että lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ on tärkeintä poliisin työtä.
Sarille organisaatiomuutoksen lopputulos ei ollut mieluinen.
Hänet siirrettiin rikostorjuntayksikköön, joka on päivittäistutkinnan kaltainen yksikkö.
– Se oli järkytys.
Rikostorjuntayksikössä tutkitaan lieviä omaisuusrikoksia sekä kaikki muut kuin törkeät lähisuhdeväkivaltajutut ja nuorten rikosjutut.
Niiden lisäksi yksikössä hoidetaan esimerkiksi päihtyneiden säilöönottojutut.
– Kaikki tutkivat kaikkea.
– Resursseja on saatu lisää nuorten juttuihin, muttei kaikilla poliiseilla ole niistä kokemusta, Sari sanoo.
Nuoren ensimmäiset kohtaamiset poliisin kanssa ovat tärkeitä, koska elämän suunta voidaan silloin vielä muuttaa, sanoo Sari.
– Et voi vain robottina töksäyttää, että löitkö.
”Tilastoja kaunistellaan”
Sari väittää, että rikostorjuntayksikössä on alettu ”kaunistella tilastoja”.
– Me tutkimme nykyään lihapiirakan, suklaapatukan ja energiajuomien näpistyksiä, että tilastot näyttävät hyvälle.
Poliisi hankkii pikkunäpistyksissä valvontakamerakuvat sekä kuulee todistajat ja epäillyt.
Sari sanoo, että poliisi esitti aiemmin syyttäjälle pienten näpistysjuttujen tutkinnan rajaamista eli lopettamista.
– Uusi päällikkö haluaa, että nämä jutut tutkitaan ja laitetaan syyttäjälle. Näin omaisuusrikosten selvitysprosentit saadaan nousuun.
”En voinut enää jatkaa siellä”
Sari toteaa, että rikostorjuntayksikössä on jatkuva paine ja kiire. Stressiä lisää se, että pöydällä on juttuja laidasta laitaan.
– Yhdellä tutkijalla voi olla 20 näpistysjuttua, lähisuhdeväkivaltatapauksia ja väkivaltarikoksilla oireileva nuori.
Sari turhautui työssään, koska ei voinut hoitaa laadukkaasti nuorten rikosjuttuja ja lähisuhdeväkivaltajuttuja.
– Poliisin velvoite on myös ohjata osapuolet avun piiriin. Ei näitä voi hoitaa liukuhihnalla.
Sari päätti irtisanoutua Helsingin poliisilaitokselta. Hän aloitti joitakin viikkoja sitten uuden työn, jossa hän tutkii juttuja, joiden uhri on lapsi tai nuori.
– On mukavaa olla työpaikassa, jossa osaamistani ja kokemustani arvostetaan, sanoo Sari.
Elina työskenteli ennen organisaatiomuutosta Helsingin poliisin ennalta estävässä yksikössä, jossa hän teki kunniaväkivallan ennalta estävää työtä.
– Se oli unelmatyöni. Minulla oli sisäinen palo auttaa kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi joutuneita tyttöjä ja naisia.
Elina tapasi asiakkaitaan turvakodeissa tai esimerkiksi arabiankielisten naisten ryhmissä. Toisinaan naisiin saatiin kontakti maahanmuuttajatyötä tekevien järjestöjen avulla.
Kunniaväkivallan uhrin elämää kontrolloidaan voimakkaasti.
– Perheen äidillä ei ole usein kotiavainta eikä omaa rahaa käytössä. He saavat ehkä nippanappa käydä jossain suomen kielen kurssilla.
Elina piti myös luentoja oppilaitoksissa, joissa oli paljon maahanmuuttajia.
– Kerroimme, että Suomessa ei saa lyödä vaimoa eikä lasta, ja Suomessa poliisiin voi luottaa.
Viime syksynä Helsingin poliisilaitos lakkautti ennalta estävän yksikön.
– Poliisi ei saa enää käydä turvakodeissa eikä missään muuallakaan tapaamassa näitä naisia.
Yle uutisoi helmikuussa, että Helsingin poliisi lopetti kunniaväkivallan ennalta estävän työn.
Helsingin poliisipäällikkö Liukku totesi uutisen jälkeen, että ennalta estävä työ jatkuu mutta erilaisena kuin aiemmin.
Poliisipäällikkö Liukun mukaan poliisipartioita on ohjeistettu tunnistamaan kunniaväkivallan piirteitä.
Elinan kokemuksen mukaan osa partioista tunnistaa ilmiön mutta iso osa ei.
– Totta kai on ihan timanttisia partioita, joita tämä ilmiö kiinnostaa. Väitän kuitenkin, että suuri osa partioista ei tunnista kunniaan liittyvää väkivaltaa.
Elina kertoo, että hänen pöydälleen on tullut tapauksista, joissa poliisipartio on käynyt samassa osoitteessa viisikin kertaa.
Maahanmuuttajaperheen isä on selostanut vaimon olevan ”vähän hysteerinen ja koti-ikävässä”.
– Partiot ovat uskoneet sen. Lastensuojeluilmoituksia ei ole tehty, vaikka väkivallasta on ollut merkkejä, Elina sanoo.
Video: Poliisipäällikkö Liukku kertoi 18.2. Helsingin poliisin kunniaväkivallan ennalta estävästä työstä
”Hän ei siedä kritiikkiä”
Elina väittää, että Helsingin poliisilaitoksen johto ei ymmärrä, miten tärkeää ennalta estävä työ on kunniaan liittyvässä väkivallassa.
– Nämä naiset eivät todellakaan tule Pasilan poliisitalolle tekemään rikosilmoitusta. Se olisi hengenvaarallista, jos joku heidän yhteisöstään näkisi naisen menevän poliisitalolle.
Ennalta estävä työ sai useita kymmeniä naisia avun piiriin, Elina sanoo.
– Nyt on pitänyt laittaa keissit kiinni. Meillä ei ole lupa laittaa paukkuja näihin asiakkaisiin.
Elina pelkää, että kunniaväkivaltatapauksia jää piiloon aiempaa enemmän.
– Ollaan reippaasti myöhässä, kun partio menee kotiin, jossa nainen on saanut turpaansa. Eikä nainen uskalla näissä tilanteissa sanoa mitään, kun tekijä seisoo usein vieressä.
Elina väittää, että Helsingin poliisilaitosta johdetaan ”pelolla”.
– Minua ärsyttää, etten voi omalla naamallani kertoa näitä asioita. Jos tekisin niin, ampuisin ammatillisesti itseäni jalkaan.
Elina kuvailee kovin sanoin Liukkua.
– Hän ei siedä minkäänlaista kritiikkiä. Hänellä on vain yksi totuus, ja se on hänen omansa.
Tero on työskennellyt kymmeniä vuosia Helsingin poliisissa. Hän työskentelee tutkinnanjohtajana rikostutkinnassa.
– Organisaatiomuutoksella ei ole ollut vaikutuksia tänne jäykälle puolelle, hän sanoo.
”Jäykällä puolella” Tero tarkoittaa vakavien väkivalta- ja huumerikosten sekä talous- ja omaisuusrikosten tutkintaa.
Teron mukaan ennalta estävän yksikön lakkauttaminen ja sen tehtävien uudelleenorganisointi oli hyvä asia.
– Yksikkö oli kasvanut isoksi. Tietyissä asioissa raja sosiaalityön ja poliisityön välillä oli hämärtynyt, Tero sanoo.
– Yksikköön kohdistetut resurssit suhteessa saavutettuihin tuloksiin eivät olleet enää tuottavassa suhteessa, hän jatkaa.
Myös Tero sanoo, että Helsingin poliisilaitoksella on alettu tutkia pieniä näpistyksiä, jotta tilastot näyttävät hyvälle.
– Liukku on oivaltanut, että kun kahden euron näpistykset tutkitaan ja laitetaan syyttäjälle, tilastot saadaan näyttämään hyvältä.
– Tämä on ihan hölmöläisten hommaa, hän sanoo.
Tero väittää Rikostorjunta-yksikön esihenkilöiden olevan hänen kanssaan samaa mieltä, mutta he eivät Teron mukaan uskalla sanoa mielipidettään.
Teron mukaan laitoksella on pelon ilmapiiri eikä oman mielipiteen esittämiseen rohkaista.
Tero vertaa Liukkua tämän edeltäjään Lasse Aapioon, joka istahti toisinaan työpaikkaruokalassa alaistensa pöytään ja kyseli kuulumisia.
– Liukku ei koskaan istu rahvaan pöytään. Hän syö aina adjutanttiensa eli esikuntansa kanssa, Tero sanoo.
Helsingin poliisilaitoksen johto on kertonut organisaatiomuutoksen syyksi toimintaympäristön muutoksen ja hälytystehtävien lisääntymisen.
Vuonna 2023 Helsingissä oli 139 000 hälytystehtävää ja viime vuonna 143 000.
Poliisin tietoon tuli viime vuonna Helsingissä 85 200 rikosta, mikä oli 5,6 prosenttia enemmän kuin toissa vuonna.
Ennalta estävää yksikköä johtanut Jari Taponen ihmettelee poliisijohdon perusteluja.
– Voidaan kysyä, onko ylipäätään vuoden kestävä tarkasteluväli oikea tapa arvioida toimintaympäristön muutoksia.
Taposen mukaan toimintaympäristössä on tapahtunut muutos parempaan suuntaan.
– Jos katsotaan poliisin tietoon tulleita rikoksia ja hälytystehtäviä, niin itse asiassa kymmenen vuoden aikajänteellä rikokset ovat vähentyneet.
Taposen kertoma käy ilmi myös Ylen saamista tilastoista.
Helsingin poliisi lakkautti Taposen johtaman ennalta estävän yksikön, joka teki esimerkiksi kunniaväkivallan ennalta estävää työtä.
Video: Jari Taponen kommentoi poliisin organisaatiomuutosta
19.3.2025 klo 11.30 Juttua muokattu: Jari Taposen titteli oli jutussa aiemmin ”entinen poliisijohtaja”, se on muutettu muotoon ”ennalta estävää yksikköä johtanut”.
