Hoidon karsiminen ja kohdentaminen ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Etenkin, kun rahat hupenevat ja hoitohenkilökunnasta on pula.
Yle kysyi hyvinvointialueiden johtajilta, onko julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoima liian laaja. Vastaajista 42 prosenttia oli sitä mieltä, että on syytä karsia hoitoja, joilla ei riittävää lääketieteellistä vaikutusta.
Kolmannes sote-johtajista vastusti karsimista.
Lääkärit joutuvat tekemään päivittäin vaikeita ratkaisuja. Pitääkö syöpäpotilaalle antaa kallis lääke, vaikka se pidentäisi elämää vain parilla viikolla?
Myös silmänpainetaudin hoito on kallista: yhden silmän hoito voi maksaa jopa 100 000 euroa. Riittääkö silloin, että potilaan toinen silmä korjataan vai pitääkö molemmilla silmillä nähdä?
Suomesta puuttuvat edelleen kansalliset periaatteet siitä, miten hoitoja laitetaan tärkeysjärjestykseen. Tämä vaarantaa ihmisten oikeuden saada yhdenvertaista hoitoa ja lisää lääkäreiden ammatillista stressiä. Viime aikoina on esimerkiksi keskusteltu iäkkäiden oikeuksista hoitoon ja sosiaalipalveluihin. Lisäksi on penätty ihmisen omaa vastuuta terveydestään.
On kysytty, onko tupakoitsijalla tai liikunnan laiminlyövällä oikeus saada samanlaista hoitoa kuin terveydestään huolehtivien. Sosiaali- ja terveysministeriö on avannut hoito- ja palvelupäätöksiä koskevan kansalaiskyselyn.
Suomessa priorisointia ohjaa perustuslaki. Perustuslaki lupaa potilaalle subjektiivisen oikeuden saada turvaa sotesta. Se, mitä ovat perusoikeuksien mukaiset riittävät sote-palvelut, on tällä hallituskaudella vaatinut myös perustuslakivaliokunnan tulkintaa.
”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”
perustuslaki (731/1999)
”On liian kallista, kun joudutaan antamaan isolle osalle lääkettä ennen kuin yksi kuolema estetään”
Yle kysyi hyvinvointialueen johtajilta, mitä julkiselta puolelta olisi syytä karsia ja toisaalta myös miksi palveluiden leikkauksiin ei olisi syytä lähteä.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen on käyttänyt aiemmin kovia puheenvuoroja siitä, että hyvinvointialueet ovat pulassa, kun lakisääteisiä palveluista ei kyetä huolehtimaan.
Hyvinvointialuejohtaja pitää palvelujen puutetta vakavana rikoksena.
Yle kysyi Sally Leskiseltä, onko julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoima liian laaja. Leskinen vastasi kyllä.
Leskinen sanoo, että Suomessa on paljon tietoa hoidosta, joissa hyöty on vain rajallinen. Näitä kalliita hoitoja tulisi hänen mukaansa karsia.
– On liian kallista, kun joudutaan antamaan isolle osalle populaa lääkettä ennen kuin yksi kuolema estetään.
Hän ottaa esimerkin miesten eturauhasen PSA-tutkimuksista ja eturauhasen hoidosta. Arvoja ei kannata tehdä joukkoseulonnalla.
PSA-seulontaa tehdään nykyisin vain silloin, jos on vahva syöpäriski tai aikaisempi muu sellainen tauti, jonka takia sitä on hyvä seurata.
Leskinen kertoo, että käytännössä koepalan ottoon eturauhasesta liittyy myös jopa komplikaatioriskejä. Leskisen mukaan pahimmassa tapauksessa voidaan saada jopa vääriä positiivisia tuloksia.
– Ne taas johtavat lisätutkimuksiin. Siihen liittyy jopa verenmyrkytyksen uhka. Huomattiin, että itse asiassa eturauhassyöpien diagnosointi tai ainakaan seulonta ei selkeästi lisää elinikää eikä edes hyviä elinvuosia.
Myös polven kulumien tähystystoimenpiteet voisivat olla priorisointilistalla, Leskinen pohtii.
– Pienet rustotoimenpiteet tai nivelkierukan korjaaminen on todettu vähähyötyisiksi. Päätöksiä siitä, että miten rajataan hoitoja, pitäisi uskaltaa tehdä väestötasoon liittyvään tietoon perustuen. Ei niin, että yritetään maksimoida jokaisen yksittäisen potilaan saama hyöty.
Sally Leskinen kaipaa myös lisää tietoa sosiaalihuollon puolelta, vaikkapa lastensuojelusta. Nyt ei tiedetä, ovatko kalliit toimet aina hyödyllisiä.
Talous ei määrää, vaan se mikä elämän lopussa on inhimillistä
Kainuun hyvinvointialueen johtaja Sami Mäenpää vastaus palveluvalikoiman karsintaan on selkeä ei.
Hän myös kertoo, ettei Kainuussa niin sanottuja ei-lakisäänteisiä palveluita ei ole oikeastaan tarjolla lainkaan.
Mäenpää pohtii, ettei oikeastaan törmää arjessa sellaiseen priorisointikeskusteluun, jossa pelkkä talous olisi tärkeässä roolissa.
– Enemmänkin puhuttaa se, mikä on ihmiselämän loppuvaiheessa enää tarkoituksenmukaista ja inhimillistä.
Mäenpään mukaan pitkien matkojen Kainuusta katsottuna terveyden- ja sairaanhuollon erikoistuminen vain joihinkin sairaaloihin voisi olla vaarallista.
– Akuuttihoidon palveluissa niin sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin pelastustoimessa on kriittisiä toimintoja, joiden keskittäminen on todella vaikeaa. Jos niitä peukaloidaan tai keskitetään isommille alueille, vaarannamme kansalaisten turvallisuuden.
Kainuun 20 vuoden kokemus sote-integraatioista on johtanut Mäenpään mukaan siihen, että palveluvalikoima on muotoutunut varsin tarkoituksenmukaiseksi.
– Olemme pienen keskussairaalan alue. Ne palvelut, joita tarjoamme, ovat tällä hetkellä meille riittävät ja myös tarvittavat. Pidämme näistä vahvasti kiinni.
Voiko karsia kalliin syöpähoidon, jos se pidentää vain viikon elinikää?
Päijät-Hämeen hyvinvointijohtaja Petri Virolainen ei vastannut kyselyssä priorisointia koskevaan kysymykseen lainkaan. Ylen haastattelussa Virolainen sanoo, ettei kysymykseen ole suoraviivaista vastausta.
Hän laskee, että Suomessa on kovin vähän toimia, joista ei olisi hyötyä lainkaan tai joiden poistamisella ei olisi negatiivista vaikutusta.
– Jos meillä ei ole varaa tuottaa kaikkea, on poistettava tehtävät ja toimet, joista on vähiten hyötyä. Toisaalta taas voitaisiin jättää sinänsä hyvä palvelu tarjoamatta niille, jotka hyötyvät siitä selkeästi vähiten.
Tästä esimerkkinä ovat kipulääkkeet: osaa potilasta ne auttavat, toiset eivät hyödy niistä lainkaan.
Petri Virolaisen mukaan suomalaiset ovat käytännössä palvelujen ja hoidon määrää ja priorisointia koskevissa asioissa jalat maassa ja järkeviä.
– Meillä on aika vähän henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että ihmisen eliniän pidentäminen yhdellä viikolla saa maksaa mitä hyvänsä. Itse asiassa suomalaiset ovat tässä hyvin pragmaattisia ja ehkä jopa ylijärkeviäkin ajoittain.
Virolainen johti aiemmin sairaalaverkkotyöryhmää, joka pohti sairaaloiden työnjakoa ja kustannuksia. Hän sanoo, että sairaaloiden työnjakoa on rukattava osana priorisointikeskustelua.
– Esimerkiksi elinsiirtoja ei kannata Suomessa tehdä kuin yhdessä sairaalassa. Sen sijaan monia neurologisia ja ikääntyvien ihmisten sairauksia kannattaa hoitaa useammassa kuin kymmenessä paikassa.
Virolainen keskittäisi synnytykset sairaaloihin, joissa on kaikki mahdollisuudet hoitaa myös synnytyskomplikaatioita ja joissa pystytään varmistamaan se, että henkilöstö on riittävän osaavaa.
Synnytysten keskittäminen aiheuttaa kuitenkin isoja kiistoja ja on myös poliittisesti vaikeaa. Poliitikot eivät halua tulla muistetuksi siitä, että he sammuttivat valot oman alueen synnytyslaitoksesta, vaikka siellä syntyisi vain yksi vauva päivässä.
