Uudet metsänomistajat kaipaavat enemmän tukea, kun joutuvat hyppäämään metsänhoidon maailmaan.
Metsillä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja luontokadon pysäyttämisessä. Samaan aikaan metsät ovat olennainen osa talouselämää ja elinkeinoa.
Jatkuvan kasvatuksen Silva ry:n hallituksen puheenjohtaja Sampo Manninen oli tyytyväinen kuuntelevan ja kunnioittavan metsädialogin antiin Lopella keskiviikkona.
– Siellä oli paljon syviä tunteita, jotka liittyivät sukuun. Miten metsää hoidetaan meidän suvussa, ja miten voin toimia, kun en halua loukata läheisiäni? Miten otan huomioon naapurit?
Mannisen mukaan nämä kysymykset vaikuttavat metsänhoitovalintoihin.
– Epävarmuutta on paljon, mutta nyt tuli taas palanen rohkaisua. Kannustan, että kuuntele omaa sydäntä ja käytä maalaisjärkeä.
Mannisen mukaan metsä osaa hoitaa hommansa ihan itse. Luonnon monimuotoisuus on perusta metsän tulevaisuudelle sekä tuottavuudelle, joka tarkoittaa taloudellisen hyödyn lisäksi myös muita arvoja ja palveluja.
Ympäri Suomen käytiin yhden päivän aikana lähes sata samantyyppistä metsädialogikeskustelua. Koneen säätiö laatii syntyneistä keskusteluista yhteenvedon ensi syksyksi.
Tavallisen metsänomistajan ääni tahtoo unohtua
Yksi metsänomistajista, Joonas Streng, kirjoittaa parhaillaan tarinallista tietokirjaa kaupunki-ihmisen näkökulmasta. Uudella metsänomistajalla on paljon käsiteltävää. Suomessa on 600 000 yksityistä metsänomistajaa, joilla on erilaisia mielipiteitä.
– Mielestäni julkisessa keskustelussa ei kuulu tavallisen metsänomistajan ääni. Siellä tilaa vievät kaikenlaiset etujärjestöt.
Strengin mielestä tärkeää on edetä rauhallisesti.
– On vaikea päästä kärryille, miten homma toimii ja mitä totuuksia metsäkeskustelun takana on. Omista arvoista voi mielestäni hyvin pitää kiinni, vaikka hoitaa talousmetsää.
Varsinkin metsäalan kieli saattaa aiheuttaa pulmia.
– Metsäslangi kuulostaa siltä kuin joku olisi tiputellut muutaman viron kielen sanan väliin. Luulet ensin, että ymmärrät täysin mistä kyse, kun puhutaan konkeloista ja vänkäreistä sun muista, ja yhtäkkiä tajuat, että asia meni ohi.
Avohakkuu ahdistaa
Metsää Etelä-Savossa omistavan Heidi Virtasen mielestä yhteiskunnan pitäisi olla valmistautuneempi siihen, että uusia metsänomistajia on tulevaisuudessa yhä enemmän. Juuri sellaisia, jotka eivät ymmärrä alasta ja verotuksellisista kiemuroista mitään.
– Olen itse surrut paljon, että olin metsäomistajuuden alkuvaiheessa aivan hoomoilasena.
Hän soimasi itseään, koska ei ollut riittävän vastuullinen ja toimelias. Lopen keskustelu vahvisti, että metsän omistaminen on prosessi.
– Kuulin myös tällaisen lauseen, että metsän omistaminen on matka. On rauhallinen olo.
Virtanen on innostunut nyt jatkuvasta kasvattamisesta.
– Ahdistus liittyy avohakkuisiin, mutta niitäkin on velkojen takia täytynyt tehdä. Näen metsän elinympäristönä, joten avohakkuu tuntuu tuhoamiselta. Jos ajattelen metsäsuhdettani, sitä puuta pitäisi jättää enemmän. Metsän pitäisi näyttää metsältä.
