Räppäri Lauri Haav, oikealta nimeltään Lauri Haavisto, löysi itselleen suunnan lukion toisella vuosiluokalla. Samaan aikaan kun musiikista tuli hänen juttunsa, ilmestyi Paperi T:n soolodebyyttilevy Malarian pelko. Reitti oli selvä.
Levy jakoi mielipiteitä Haaviston silloisessa kotikaupungissa Keski-Suomessa, koska sen aiheet eroineen ja ahdistuksineen poikkesivat tyypillisestä Jyväskylän räpistä.
– Kaikilla tuntui kuitenkin olevan rispektiä Paprua kohtaan tekijänä, Haavisto muistelee.
Nyt huhtikuussa albumi, joka kasvatti Suomen uuden artistisukupolven, täyttää kymmenen vuotta.
Ura käyntiin kopioimalla
Lauri Haaviston hurmasi muusta suositusta suomiräpistä erottuva levyn tuotantopuoli, Paperi T:n brändi, ulkoinen habitus ja tapa olla peittelemättä rikkinäisyyttään biiseissä. Muun muassa.
– Muistan, kun meille tuli kotiin Me Naiset -lehti, ja Papru oli siinäkin. Olin silleen, että hei anna nyt vähän siimaa, Haavisto sanoo ja naurahtaa.
Malarian pelko sinkosi aiemmin muun muassa Ruger Hauer -yhtyeen tuntemattomana ”kolmantena jäbänä” räpänneen Paperi T:n kulttuurikeskustelun ytimeen. Helsingin Sanomat puhui vuoden popilmiöstä, Ilta-Sanomat kuvaili levyä mestariteokseksi. Emma-gaalassa räppäri nappasi levyllä kaksi pystiä silloisten yleisöjyrien Cheekin, JVG:n, Elastisen ja Mikael Gabrielin nenän edestä. Perässä tuli Teosto-palkinto, jonka Paperi T voitti toisena räppärinä koskaan. Ensimmäinen meni Asalle vuonna 2008.
Haavisto on aina tykännyt, jos räppilevyillä oli yksi-kaksi herkempää kappaletta. Yhtäkkiä Malarian pelko tarjosi niitä levyllisen.
– Se kolahti niin lujaa, että matkin Paprun ulosantia ja tyyliä kirjoittaa aika paljon mun ekoissa omissa räppidemoissa, Haavisto sanoo.
Kuuluuko Malarian pelko yhä jollain tavalla Lauri Haavin esittämissä biiseissä? Omaa musiikkia on vaikea analysoida, Haavisto vastaa.
– Jos se edelleen näkyy mussa, niin se ei haittaa yhtään. Päinvastoin, se on kunnia.
Elämää Malarian pelon Matrixissa
Paperi T:n karrikoitu hahmo on myös ärsyttänyt. Yksi yleisimmistä kritiikeistä koskee etenkin Malarian pelolla viliseviä kulttuuriviitteitä. Paperi T sai indie-elokuvien vuorosanojen, kirjojen fiktiivisten hahmojen ja arkkitehtien nimien tiputtelulla haluamattaan etuliitteen älykköräppäri, jota käytettiin niin kunnianosoituksena kuin pilkkanimenä.
Haaviston silmissä se nosti Paperi T:n uudelle tasolle.
– Se oli coolia fleksausta, että se puhuikin hyvistä ruoista ja viineistä tai muista kulttuurialueista, joista ei ollut kuullut leijumista. Aiemmin se oli sitä, että mä oon parempi kuin sä ja mulla on hienompi auto kuin sulla.
Eivätkä helsinkiläiseen kulttuurikuplaan sijoittuneet riimit sulkeneet Haaviston mielestä muita ulkopuolelle.
– Yhtäkkiä alkoi itsekin juomaan punaviiniä baarissa. Levy vaikutti monella tavalla siihen, miten silloin eli elämää. Että vaikka oli jyväskyläläinen, niin kyllä Helsinki alkoi kuulostaa aika siistiltä paikalta.
Pääkaupunki houkutteli vuonna 2015 myös Aatu Träffiä. Aatulove-nimellä esiintyvä emopoppari toteaa, että olisi tuskin edes aloittanut musiikintekoa ilman Malarian pelkoa.
– Näin jälkeenpäin en tajua, mikä se samaistumispinta aikuisen miehen kalliolaisissa keloissa rakkaudesta ja ginin juomisesta on ollut Harvialassa asuneelle 15-vuotiaalle, Träff sanoo.
– Mutta siinä levyssä oli uskomaton skeptisyys kaikkea kohtaan. Kun sen liitti murrosiän kapinaan ja anarkiaan siitä, että aikuiset ja kaikki minua vastaan väittävät ovat perseestä, niin Malarian pelko tuli ja iski pesäpallomailalla takaraivoon.
– Se levy sai mut tajuamaan, että mun sisällä on aika paljon suuria tunteita, jotka haluaisin päästää ulos. Jos kuuntelen mun ensimmäisiä Soundcloud-biisejä, niin nehän on ihan täyskopioita Malarian pelosta, Träff sanoo.
Nyt Träff elää itse Kalliossa elämää, jossa hän törmää Malarian pelolla mainittuihin asioihin säännöllisesti. Äskettäin leffaintoilija Träff sattui katsomaan elokuvan Dazed and Confused vuodelta 1993, jonka kautta levyn biisi Tapa avautui uudella tavalla.
– Elän ihmeellisessä Matrixissa.
Levy kuin öinen riita porttikongissa
Vielä maaseudulla Harvialassa asuessa levy loi jakolinjoja. Träffin omassa tuttavapiirissään Paperi T oli joko lempiartisti taikka ”ihan paskaa”.
– Esimerkiksi mun silloinen tyttöystävä ei ymmärtänyt kyllä yhtään sitä hommaa.
Nuorena Träff on ollut fanipoika henkeen ja vereen, jonka takia on ollut hankala kyseenalaistaa oman suosikin teoksia tai hyväksyä eriäviä mielipiteitä. Nyt vanhempana hän ymmärtää täysin, miksi esimerkiksi Sä jätät jäljen -musiikkivideon kommenttikentässä ”30 prosenttia puhuu tekotaiteellisuudesta ja 70 prosenttia sukupolviteoksesta”.
– Levyn sanavalinnat ovat niin suoria eikä siinä haeta mitään kaunista maisemaa, vaan se on nimenomaan se porttikongi kolmelta aamuyöstä, kun sä käyt äänekästä riitaa. Juuri sen takia se jakaa mielipiteitä.
Malarian pelko ja sitä seuranneet sooloalbumit Kaikki on hyvin ja Joka päivä jotain katoaa rakentavat harkittua kuvaa räppäristä, joka pysyy poissa parrasvaloista ja mediasta, kunnes vuodet ovat antaneet uutta sanottavaa. Tapansa mukaan Paperi T kieltäytyi haastattelusta myös tämän jutun kohdalla.
