Iria Leino (1932–2022) oli Yhdysvaltoihin asettunut suomalainen malli ja kuvataiteilija, joka onnistui yllättämään vielä kuolemansa jälkeenkin.
Yle kertoi lokakuussa julkisuutta kaihtaneesta, New Yorkissa asuneesta suomalaisesta, jonka loft-asunnosta löytyi lähes tuhat maalausta.
Leinon teokset ovat sittemmin saaneet poikkeuksellisen paljon julkisuutta maailmalla. Niistä on järjestetty näyttelyitä ja kirjoitettu arvovaltaisissa julkaisuissa.
Nyt Irja Leinon asunto on tyhjä: Viimeisetkin maalaukset lähtivät varastoon tällä viikolla.
Tilannetta kävi todistamassa Leinon hyvä ystävä, toimittaja Varpu Sihvonen. Hän kirjoittaa Leinosta elämäkertaa.
– Kävin tiistaina Irian loftilla. Rakennuksen edessä oli kaksi muuttoautoa. Se pysäytti. Ikkunat oli pesty ja niiden läpi näki ensimmäistä kertaa maiseman. Irian henkeä siellä ei enää ollut, Sihvonen sanoo.
Leino oli muuttanut entiseen tehdasrakennukseen vuokralle jo 1960-luvulla ja asunut siinä 56 vuotta.
Sihvosen mukaan Leino ei pitänyt siivoamista erityisen tärkeänä, ja asunto oli siksi aina pölyinen ja roskainen, ikkunat likaiset.
Suomalaistaiteilijan tuhkat levitettiin Sisiliaan
Sihvonen tutustui Leinoon miehensä kautta 1990-luvun alussa asuessaan New Yorkissa. Ystävyys säilyi kuolemaan asti.
Leinon teokset omistaa tällä hetkellä säätiö, jonka taiteilija perusti elinaikanaan. Säätiötä hallinnoi suomalaistaustainen lakimies Robert Saasto.
Säätiön tavoitteena on Saaston mukaan edistää Leinon taidetta. Sillä on käytettävissään noin 600 000 euroa varoja, jotka ovat peräisin Leinon Pariisin yksiön myynnistä.
Leino asui mallivuosinaan muodin pääkaupungissa.
– Hänellä oli myös pieni huvila Italian Taorminassa, jossa hän kävi usein. Hän rakasti sen rauhallista elämäntyyliä, joka poikkesi stressaavasta Pariisista, Saasto sanoo.
Huhtikuun alussa Sihvonen ja Saasto kävivät levittämässä Leinon tuhkat taiteilijan viimeisen toiveen mukaisesti hänelle rakkaaseen Sisilian Taorminaan.
”Vaikuttava newyorkilaismaalari”
Leino on nyt yllättävässä nosteessa. Hänen taidettaan esittelevä näyttely järjestettiin viime syksynä newyorkilaisessa Harper’s Galleryssa. Sen kaikki teokset myytiin.
Parhaillaan hänen maalauksiaan on esillä helsinkiläisessä Galleria Forsblomissa. Siellä näyttelyn 17 teoksesta yhdeksän on myyty ja neljä varattu.
Helsingin Sanomien arviossa kriitikko Timo Valjakka luonnehtii Leinoa ”sataprosenttiseksi newyorkilaismaalariksi ja vakuuttavaksi sellaiseksi”.
Toukokuussa ruotsalainen Larsen Warner -galleria asettaa Leinon teoksia näytteille Tukholmassa. Seuraavaksi vuorossa on Kööpenhamina. Suunnitteilla on lisäksi uusi näyttely New Yorkiin.
Leinosta ja hänen taiteestaan ovat kirjoittaneet laajasti muun muassa New York Times ja Vogue.
Perintö menee joogakeskuksille
Vaikka teoksia on mennyt näyttelyissä kaupaksi, niitä on edelleen varastossa runsaasti. Säätiön on tarkoitus myydä loput maalaukset.
– Odotamme, että useat niistä lopulta myydään tai sijoitetaan museoihin. Säätiö lakkaa olemasta sen jälkeen, kun sen tarkoitus on toteutettu, Saasto sanoo.
Leinon edunsaajina on kaksi yhdysvaltalaista joogakeskusta, joille taiteilija testamenttasi säätiön varat. Kun säätiö lopetetaan, ne perivät Leinon.
– Joogayhdistykset saavat säätiön jäljellä olevat varat, olipa kyse sitten maalausten myynnistä saaduista rahoista tai jäljellä olevista maalauksista, Saasto kertoo.
Sihvosen mukaan jooga, meditaatio ja buddhalaisuus olivat erittäin tärkeitä Leinolle.
– Ne olivat hänelle keino rauhoittaa sielu ja ruumis. Hän sanoi aina, että erityisesti jooga pelasti hänen henkensä, kun hänen malliaikoina alkanut syömishäiriönsä oli pahimmillaan.
Leino joogasi kotona, toisteli mantroja maalatessaan ja kävi retriiteissä myös niissä kahdessa joogakeskuksessa, joille hän jätti perinnön. Toinen sijaitsee New Yorkissa ja toinen Virginiassa.
”Ei näyttänyt taulujaan kenellekään”
Iria Leino oli opiskellut kuvataidetta muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa ja Pariisin maineikkaassa École des Beaux-Artsissa.
Muutettuaan Pariisiin 1950-luvulla hän tienasi elantonsa työskentelemällä mallina muun muassa muotitalo Christian Diorille. Vuonna 1964 Leino sai tarpeekseen mallimaailmasta, muutti New Yorkiin ja alkoi maalata.
Leino piti elinaikanaan näyttelyitä harvakseltaan. Kun hän kuoli, teosten suuri määrä yllätti myös Varpu Sihvosen, joka kuitenkin tiesi Leinon maalaavan.
– Ei hän näyttänyt taulujaan kenellekään. Itse olin nähnyt vain muutaman, Sihvonen sanoo.
Hän kertoo, että noin 400 neliön kokoisessa loftissa ei saanut koskaan kulkea vapaasti.
– Kun Irialle tuli vieras, hän meni ovelle vastaan ja vei keittiöön. Siellä oltiin niin kauan kuin oltiin ja sitten hän saatteli vieraan takaisin ovelle.
Sihvosen mukaan Leinon seuraelämä oli vilkasta vielä 1990-luvun lopulle asti. Hän kävi näyttelyissä, gallerioissa ja kutsuilla.
– Sitten hän alkoi pikkuhiljaa sulkeutua asuntoonsa ja kävi entistä vähemmän missään. Minun lisäkseni ei ollut kovin montaa, joita hän viimeisinä vuosinaan näki.
Leino eli avustuksen varassa
Leinon elämä saattaa vaikuttaa hohdokkaalta, mutta Sihvosen mukaan se oli New Yorkissa hyvin vaatimatonta.
– Iriahan oli täysin varaton. Hänellä oli amerikkalainen medicaid-avustus, joka kustansi hänelle sairasvakuutuksen ja kotihoidon, Sihvonen sanoo.
Sihvonen kuvailee Leinoa varautuneeksi ihmiseksi, joka ei kertonut juurikaan asioistaan edes lähimmille ihmisilleen. Hän ei puhunut edes serkuistaan, joita hänellä on edelleen elossa Suomessa ja Ruotsissa.
Vastapainoksi Leino oli lojaali lähipiirilleen. Vaikka hän oli itse varaton, hän kysyi rahapulassa olevilta ystäviltään, voisiko hän auttaa jotenkin.
– Hänellä oli yhdessä vaiheessa rahat niin tiukoilla, että hän keräsi pulloja ja tölkkejä roskiksista. Mutta jos New Yorkin kadulla joku kerjäsi, hän heitti aina kolikoita pahvimukiin. Hän välitti ihmisistä, enkä kuullut hänen puhuvan koskaan kenestäkään pahaa.
Leino kuoli kotonaan leukemiaan. Viimeisinä viikkoina hän ei Sihvosen mukaan päästänyt luokseen muita kuin kotiavustajan. Hän halusi, että ihmisille jää hänestä muisto voimansa päivinä.
– Iria oli kuitenkin elämänsä loppuun asti se Pariisin säihkyvä tähtimalli. En ikinä nähnyt häntä ilman meikkiä, en kotonakaan, jossa hän käytti aina korkokenkiä.
