Ei tunne suomalainen NHL-historia montaa samanlaista tarinaa. Atro Leppäsen, 26, satumainen nousu NHL:n sopimuspelaajaksi hakee vertaistaan missä tahansa kontekstissa. Vielä viisi vuotta takaperin Leppänen veti kakkosdivisioonaa Koillis-Pirkan Kiekossa.
On yksiselitteisesti uskomatonta, että muutamassa vuodessa Leppänen on noussut neljännen tason alasarjapelaajasta sekä Mestiksen että SM-liigan vuoden puolustajaksi ja rikkonut ohessa käsittämättömiä lasikattoja voittamalla muun muassa SM-liigan pistepörssin ensimmäisenä puolustajana.
Pistepörssin voiton sivutuotteena rikkoutui myös puolustajien yhden kauden piste-ennätys, joka kirjataan nyt lukemin 21+43.
Ei lopulta ollut suurikaan ihme, että puhelinlangat laitettiin laulamaan jopa Atlantin tuolta puolen. Menneen kesän NHL-finalisti Edmonton Oilers tiedottikin myöhään sunnuntai-iltana solmineensa Leppäsen kanssa yhden vuoden mittaisen sopimuksen.
Kuuma kysymys kuuluukin nyt, riittääkö Leppäsen eväät myös NHL-tasolle?
Luistelu- ja fysiikkaominaisuudet kysymysmerkkinä
Lienee sanomattakin selvää, että Edmontonissa pelaavaan kokoonpanoon omien vahvuuksien kautta nouseminen vaatii Leppäsen tarinaan vielä aivan uusia käänteitä. Vähättelemättä yhtään Leppäsen käsittämätöntä tarinaa, heti alkuun on ymmärrettävä SM-liigan nykytaso.
Oli aika 90-luvun lopulla ja vuosituhannen alussa, kun SM-liiga tuotti heti-valmista NHL-pelaajaa maailman kovimpaan sarjaan kuin liukuhihnalta. Tuolloin kotimainen liiga oli maailman eliittiä.
Nyt tilanne on aivan toinen ja se kiistatta vaikeuttaa Leppäsen NHL-mahdollisuuksien arviointia. SM-liigassa tilaa ja aikaa on suhteessa kansainväliseen huippukiekkoon liikaa. SM-liigan taso on sanalla sanoen romahtanut suhteessa vuosituhannen vaihteeseen.
Leppäsen kohdalla suurimmat kysymysmerkit liittyvät luistelu- ja fysiikkaominaisuuksiin.
Mäntän mies pystyy toki edelleen kehittämään itseään, mutta riittääkö luistelunopeus ja terävyys NHL-tasolle, missä aika ja tila ovat kortilla ihan eri tavalla kuin Suomessa? Myös kamppailupelaamisen osalta suomalaispuolustaja tullaan laittamaan kokonaan uuden haasteen eteen.
Näiltä osin edessä saattaa olla kivuliaskin sopeutumisprosessi.
Jonkinlaista osviittaa siitä, miten Leppänen voisi kansainvälisessä huippukiekossa vahvuuksiaan pystyä esiin tuomaan, saadaan toukokuussa käynnistyvissä MM-kisoissa. Ei MM-kisatkaan NHL-peliä ole, mutta dominointi kansainvälisen jääkiekkoliiton vappuriehassa antaisi lupauksen jonkinlaisista mahdollisuuksista myös Pohjois-Amerikassa.
Pelipää riittää
Vahva pelipää ja korkea taitotaso sen sijaan luovat Leppäselle pohjan, jonka päälle rakentaa myös Pohjois-Amerikan pienissä kaukaloissa. Kylmäpäinen ja rohkeasti kiekossa pysyvä Leppänen on erinomainen kiekonkäsittelijä, joka osaa ja uskaltaa tehdä peliä tiukoissakin paikoissa itse tai avata sitä hyvin syöttämällä.
Viimeistelykykyäkin löytyy, mistä todisteena toimivat kahden kauden aikana hakatut 33 liigaosumaa.
Kaikki se, mikä on tehnyt Atro Leppäsestä sensaatiomaisessa ajassa jopa eräänlaisen liigalegendan, vastaa siihen, mitä nykyajan huippukiekko kiekolliselta puolustajalta pyytää.
Samaan aikaan selvää silti on, ettei tämä versio Atro Leppäsestä tule riittämään. Mutta onko kehitys ja oppiminen riittävän nopeaa suhteessa NHL-unelmiin? Riittääkö liike tai vääntövoima, onko puolustuspelaaminen riittävällä tasolla?
Hyppy tämän ajan SM-liigasta NHL:ään on valtavan suuri. Kenties suurempi kuin modernissa ajassa koskaan aiemmin.
NHL on myös bisnestä
On myös hyvä muistaa, että Edmonton ja Leppänen solmivat niin sanotun kahdensuunnan sopimuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että NHL:ssä pelatessaan mänttäläispuolustaja tienaa 975 000 taalaa, mutta jos komennus tulee farmiin, palkka putoaa 85 000 dollariin. Tämä tarkoittaa NHL-maailmassa aina kireämpiä siimoja – Leppäsen on onnistuttava harjoitusleirillä heti.
Paljon riippuu myös siitä, miten seurajohto ja valmennus Leppäsen näkee ja missä tätä peluuttaa?
Kärkiparin puolustajaa Leppäsestä ei tule, mutta jos valmennus laittaa vierelle jämäkän peruspuolustajaveteraanin, antaa lisenssin operoida rohkeasti kiekolla ja esimerkiksi vastuuta toisessa ylivoimakoostumuksessa, kasassa voisi olla ainekset jonkinlaiseen onnistumiseen. Leppänen voi onnistua vain jos saa olla omana itsenään.
Toisaalta tarvitseeko Leppäsen heti valloittaa suurinta vuorta?
Joutuminen AHL:ään ei olisi Leppäselle katastrofi. Vuosi rautaliigassa voisi tehdä tälle hyvää, vaikka kovin nuoresta pelaajasta ei kyse enää olekaan. SM-liigaa kovemman AHL:n läpi pelaaminen voisi olla yksi erittäin hyvä tapa tunkea jalkaa NHL-oven väliin.
Jotakin Markus Nutivaaraa Leppäsessä yhtä kaikki on.
Nutivaara, joka toki nousi NHL:ään nuorempana, pelasi vielä 18-vuotiaana Haukiputaan B-junioreissa kolmosdivaria. Viisi vuotta myöhemmin tämä pelasi Columbuksessa NHL:ää. Nutivaara pelasi lopulta 275 NHL-ottelua ja olisi pelannut ilman vakavia loukkaantumisia paljon enemmänkin.
Nutivaara ja Leppänen ovat toki eri profiilin pelaajia, mutta saman hyvin samanlaisen eväskorin kanssa Leppänen NHL-maailmaan suuntaa. Nutivaara pelasi aina rohkeasti itsensä näköistä jääkiekkoa ja samaan on Leppäsen pyrittävä. Se saattaa mahdollistaa lopulta hyvänkin NHL-uran rakentamisen.
