Michael Phelps uima-altaassa ja Usain Bolt juoksuradalla.
Näiden kahden urheilijan suurmenestystä Pekingin olympiakisoissa 2008 pidettiin jo etukäteen varmana, eikä odotuksissa tarvinnut pettyä.
Aivan samaan sarjaan kuului naisten korkeushyppypaikalla kroatialaistähti Blanka Vlasic; kultamitalin piti olla muodollisuus.
Mutta illalla 23. elokuuta 2008 Vlasic onnitteli hyppypatjan tuntumassa voittajaansa, Belgian Tia Hellebautia. Tämä ylitti ratkaisukorkeuden ja ennätyksekseen jääneen 205 ensimmäisellään, Vlasic toisella yrityksellään, ja kenttälajien iso jymypommi oli jysähtänyt.
Vlasicille kilpailu oli kauden 20:s ja takana oli ennen olympiafinaalia pelkkiä voittoja.
Jos kultamitali yllätti Hellebautin itsensäkin vajaa 17 vuotta sitten, lähes yhtä suuri yllätys tuli muutama viikko sitten, kun naisen puhelimen näytöllä vilkkui 358-alkuinen numero.
Pärmäkoski taas samalla asialla
Soittaja oli Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön asiantuntija Tommi Pärmäkoski eli mies, joka viime syksynä räätälöi aluilleen 7-ottelija Saga Vannisen ja virolaisen olympiavoittajan Erki Noolin toistaiseksi äärimmäisen tuottoisan valmennussuhteen.
Riihimäen mies oli jälleen samalla asialla eli etsimässä ulkomaalaista huippuvalmentajaa yhdelle sukupolvensa lahjakkaimmista suomalaisurheilijoista: Ella Junnilalle, 26.
Junnilan valmennussuhde Tuomas Sallisen kanssa oli tullut maaliskuussa urheilijan aloitteesta päätökseen.
Taustalla oli valtava pettymys Pariisin olympiatulokseen – jo kuudes karsiutuminen aikuisten ulkoratojen arvokisoissa – vaikeita ylikuormitusongelmia ja loppuvuodesta tapahtunut, hallikauden pilannut loukkaantuminen.
Kotimaassaan valmennusakatemia- ja yleisurheilukouluyrittäjänä aviomies-valmentajansa Wim Vandevenin kanssa toimiva Hellebaut myönsi Yle Urheilulle torstaina, että yhteydenotto sekä yllätti että imarteli.
– Ella on erittäin potentiaalinen ja lahjakas urheilija, joka jostain syystä ei vielä ole ylittänyt kahden metrin korkeutta. Luonnollisesti tietämykseni hänen potentiaalistaan vaikutti suuresti kiinnostukseeni, kommentoi Pekingin olympiavoittaja ja Göteborgin (2006) Euroopan mestari.
Alkavasta yhteistyöstä Junnilan kanssa uutisoitiin keskiviikkona.
”Hyppää Espanjan-koneeseen”
– Pidimme ensin etäpalaverin. Sanoin Ellalle, että jos häntä todella kiinnostaa, miten valmennan ja mitä ajattelen korkeushyppyvalmennuksesta, hänen tulee hypätä koneeseen ja lentää Espanjaan.
Valtiotieteiden ylioppilas Junnila toimi juuri näin, ja viime viikolla kaksikko työskenteli Benalmadenassa.
Ohjelmassa oli pitkiä hedelmällisiä keskusteluja ja muutama yhteinen harjoitus. Vaikutelma oli puolin ja toisin niin vakuuttava, että yhteiseksi tavoitteeksi naulattiin Los Angelesin olympiakisat.
Ensi syyskuussa Junnila asettuu Tokion MM-kisojen jälkeen Belgiaan, jossa aloittaa harjoittelun Ottignies-Louvain-la-Neuven valmennuskeskuksessa pienen maan keskiosassa.
Tämä oli myös Hellebautin ehdoton vaatimus: kolmen 2009–2014 syntyneen lapsen yrittäjä-äiti ei pendelöi valmennettaviensa perässä.
Samoissa treeneissä tekee töitä Junnilan hyvin tuntema belgialaishyppääjä Thomas Carmoy. Urheilijoita yhdistää se, että Rooman EM-kisat viime kesäkuussa olivat onnistuminen: Junnila oli viides, Carmoy neljäs.
Yhteistyö ei ala vielä
Hyvin kiinnostavaa Junnilan ja Hellebautin yhteistyössä on se, että vielä alkavaan MM-kauteen belgialainen ei jätä kädenjälkeään.
– En pidä järkevänä, että aloittaisimme yhteistyön näin lähellä ulkoratojen kilpailukautta. Ella työskentelee nyt elämänkumppaninsa (Mikko Rummukainen) kanssa enkä ole kirjoittanut hänelle harjoitusohjelmia.
– Sovimme, että pidämme säännöllisesti yhteyttä ja seuraan tarkasti Ellan toimintaa kisatilanteessa mahdollisesti korjattavien asioiden varalta. Mutta ennen kaikkea edellytän, että Ella pääsee aloittamaan kauteen 2026 valmistavan harjoittelun ensi lokakuussa terveenä ja levänneenä.
Junnilan mielenrauhaan luonnollisesti vaikuttaa suuresti tietämys siitä, että tulevat valmennuskuviot on saatu kuntoon.
Jos kaikki, tai niin kaikki kuin yleisurheilun raa'assa teholajissa on mahdollista, menee valmentajan suunnitelmien mukaan, tulostaso nousee 2026 sinne, missä sen olisi pitänyt olla jo vuosia.
– Jos minä olen hypännyt 205, monen muunkin pitäisi pystyä samaan tai lähes samaan, Hellebaut nauraa.
Junnila on tähän saakka tehnyt harjoituskaudella Hellebautin mukaan neljä punttiharjoitusta viikossa. Määrä putoaa kahteen, mutta urheilijan fysiikkaa aletaan kehittää monella muulla tavalla.
– Ellasta tulee oikea urheilija, ei vain korkeushyppääjä. Harjoittelemme kovaa, paljon ja monipuolisesti, mutta järkevästi.
– Ylipäätään työskentelen vain koko sielultaan ja 100-prosenttisesti työssä mukana olevien urheilijoiden kanssa. Ellan päätös muuttaa Belgiaan kertoo hänen asenteestaan ja muutoshalustaan jo sinänsä paljon.
Huikea moniottelutausta
Kun puheeksi tulee harjoittelun monipuolisuus, Hellebautilla on toden totta, mitä tuoda tiskiin.
Noin puoli vuotta ennen Pekingin korkeustäysosumaa nainen voitti halliviisiottelun MM-kultaa Valenciassa.
Kilpailun kakkonen Britannian Kelly Sotherton saavutti Pekingissä 7-ottelun pronssia, ja nelonen, Ukrainan Natalia Dobrynska peräti kultamitalin. Viidenneksi tullut liettualainen Austra Skujyte on 7-ottelussa peräti kaksinkertainen olympiamitalisti.
Hellebautin halliotteluversion piste-ennätys on 4 877, esimerkiksi Saga Vannisen SE 4 922.
Kaikki 7-ottelun olympiakullat 2016–24 napsinut Hellabautin maannainen Nafissatou Thiam on parhaimmillaan jättänyt kannattimilleen 202 senttiin viritetyn riman.
– Moniotteluharjoittelu teki minusta huippukorkeushyppääjän, Hellebaut naulaa.
Muitakin esimerkkejä löytyy: pikajuoksu- ja pituushyppylegenda, saksalainen Heike Drechsler-Bryggare on 7-ottelun kaikkien aikojen tilaston 27:s pistein 6 741.
Hellebaut tuntee erittäin hyvin ruotsalaisvalmentaja Yannick Tregaron, jonka puoleen Junnila kääntyi ensimmäisenä uutta etsiessään. Pyyntö oli Ruotsin olympiakomitealta ja yleisurheiluliitolta palkkansa saavalle göteborgilaiselle kuitenkin mahdoton.
– Olin itse asiassa melko varma, että Ella menisi Yannickin valmennukseen. Sikäli ero minuun ei ole suuri, että valmennusfilosofiamme muistuttavat kovasti toisiaan.
– Harjoituksissa haluan urheilijoideni aina keskittyvän mahdollisuuksiin eikä uhkakuviin. Kova mentaalinen ja fyysinen kuorma kuuluu tietenkin huippu-urheiluun.
Omalla urallaan Hellebaut kilpaili Suomessa kahdesti: Lahdessa 1999 ja Helsingin MM-kisoissa 2005. Jälkimmäistä tapahtumaa hän kiittää siitä, että pokkasi lopulta Belgian Vuoden urheilijan pystin korkeushypyn olympiavoittajana 2008.
– Olin Helsingissä kuudes ja ymmärsin, että minussa ehkä on enemmän huippupotentiaalia korkeushyppääjänä kuin ottelijana.
