Puheen ja kielen harjoittelu voi sujua kuin itsestään leikin ohessa
Pikku Kakkosessa harjoitellaan kommunikointia leikkien Susannan ja lasten kanssa.
Leikki on lapsen työtä
Vauva kikattaa aikuisen kurkistaessa harson takaa: ”Kukkuu!”. Taapero tuo lelukoiran aikuiselle haukkuen voimallisesti. Leikki-ikäiset rakentavat yhdessä majan ja neuvottelevat leikin tapahtumista.
Muun muassa tällaisissa hetkissä lapsi oppii vuorovaikutusta ja kommunikointia ollessaan yhteydessä muihin ihmisiin. Taitojen omaksuminen alkaa jo vauvavuoden aikana ja osin jopa ennen syntymää. Jokaisen lapsen kommunikointia voidaankin tukea parhaiten juuri kotioloissa, keskellä tavallista elämää ja arjen leikkejä.
Meillä aikuisilla voi olla taipumus suhtautua leikkiin lapsen työnä siinä mielessä, että toivoisimme leikin olevan mahdollisimman hyödyllistä ja opettavaista. Opettamisen sijaan leikin päätavoite tulisi kuitenkin olla vapaa yhdessä olemisen tila ja jaettu ilo. Leikeissä kyllä opitaan puolihuomaamatta paljon erilaisia asioita, kuten neuvottelua, vuorottelua, keskittymistä, mielikuvitusta, tunnetaitoja ja kieltä. Tarvittaessa leikkiä voidaan myös käyttää välineenä erilaisten asioiden, kuten puheen ja kommunikoinnin harjoittelussa.
Rikastuttavaa kieltä arjen keskellä
Arjen puuhissa ja leikissä aikuisen on tärkeää tarjota lapselle kieltä, sanoittaa leikin ja arjen tapahtumia. Lapsen tulisi sallia osallistua omilla tavoillaan, jotka ovat hänelle luontaisia ja senhetkisen taitotason mukaisia. Isompaakaan lasta ei tule vaatia puhumaan, vaan on tärkeää, että lapsi voi olla vuorovaikutuksessa vaikkapa osoittaen, ilmeillä tai toiminnalla. Viittomien, eleiden ja kuvien käyttö leikissä ja muussa arjessa ei hidasta lapsen puheen kehitystä, vaan voi päinvastoin nopeuttaa sitä.
Lapsen kielen kehitystä tukee myös se, että aikuiset käyttävät asioista niiden nimiä. Aikuisen on parempi todeta vaikkapa ”Laitan tän vihreän tyynyn nallen viereen”, kuin vain ”Laitan tän tähän”. Kun lapsi sanoo omalla, vielä puutteellisella kielellään asioita, aikuisen ei kannata pyytää lasta korjaamaan puhettaan, vaan vain tarjota mallia selkeämmästä ja laajemmasta puheesta. Ulkoillessa lapsi voi vaikkapa huudahtaa ”Kato, aato”, johon aikuinen voi todeta: ”Niin, tuolla ajaa iso auto!”. Osalla aikuisista tällaiset toimintatavat sujuvatkin luonnostaan, ja niitä on aina mahdollista myös harjoitella.
Uusia sanoja leikin kautta
Hiukan isompien lasten kanssa voi leikkiä monin tavoin kielen kehitystä tukevia leikkejä. Sanavarastoa ja sanojen löytämistä mielestä tukee esimerkiksi Laiva on lastattu -leikki, jossa vaikeustasoa on helppo muokata valitsemalla leikkiin erilaisia yläkäsiteluokkia. Vaikkapa eläinten tai vaatteiden keksiminen on helpompaa kuin työkalujen tai S-kirjaimella alkavien sanojen keksiminen.
Sananselityspelit ovat loistava keino harjoitella sananlöytämistä ja kuvailevaa kerrontaa. Pelikortteja voi käyttää monenlaisin muunnelmin: kortteja voi luokitella, tai keksiä, miten eri kuvat sopisivat yhteen. Näkyville voi poimia 20 kuvaa, ja kertoa vuorotellen jostakin niistä. Jos sanaselityspelin kortteja ei löydy kotoa, arjen valokuvat tai vaikka lehdistä leikatut kuvat toimivat mainiosti. Myös kirjastosta voi saada pelejä lainaksi. Selitysleikki onnistuu ilman kuviakin vaikkapa olohuoneessa tai pihalla selittäen erilaisia siellä näkyviä asioita.
Mikäli lapsi ei tahdo keksiä arvattavaa sanaa, sen sijaan että aikuinen suoraan kertoisi sanan, hän voi antaa lapselle alkutavuvihjeen, esimerkiksi pallo-sanasta: ”Se alkaa pal-”. Kun lapsi vihjeen avulla keksii sanan, hän saa onnistumisen kokemuksen mutta tulee samalla treenanneeksi sanojen löytämistä mielestä. Samaa tapaa voi hyödyntää arkisissa tilanteissa, jos lapsella on sananlöytämisen vaikeuksia. Jos vihje ei hetkeen auta, aikuisen tulee toki kertoa lapselle kohdesana, jotta vuorovaikutus ei suotta katkea turhautumiseen tai liiallisiin vaatimuksiin.
Ohjeiden kuuntelu ja päättelykyky osana leikkiä
Ohjeiden kuuntelua ja päättelyä harjoittavat esimerkiksi leikit Kapteeni käskee, Värileikki ja Kyllä/ei-juoksu. Kapteeni käskee -leikissä voi halutessaan keskittyä tiettyyn sanastoon siten, että käsky on vaikkapa mennä aina jonkin alle tai päälle, tai keksiä mahdollisimman höpsöjä ohjeita: ”Kapteeni käskee: matki jäätelöllä herkuttelevaa apinaa!” Lapsista on myös yleensä hauskaa päästä käskemään aikuisia!
Värileikissä paitsi kerrataan värisanoja ja opetellaan tarkkaa kuuntelua, harjoitellaan myös malttia sekä usein myös pettymyksen sietoa. Kolmas mukava leikki, joka sopii sekä ulkona että sisällä leikittäväksi, on Kyllä/ei-juoksu. Siinä yksi keksii väittämiä toisille, jotka juoksevat oikean vastauksen luokse. EI-merkkinä voi olla vaikkapa punainen rasti, ja KYLLÄ-merkkinä vihreä oikeinmerkki, jotka kiinnitetään eri puolille huonetta tai pihaa. Helppoja väittämiä ovat esimerkiksi ”Nyt on talvi”, ”Sinä olet 5 vuotta vanha” ja ”Hevonen sanoo hau-hau”, ja vaikeampia taas esimerkiksi ”Leijona on pienempi kuin hiiri” ja ”Laiva alkaa L-kirjaimella”.
Etenkin kuuntelua vaativissa leikeissä on hyvä huomioida, että taustahäly olisi mahdollisimman vähäinen. Taustaäänet tai -musiikki häiritsevät tarkkaa kuuntelua erityisesti niillä lapsilla, joilla kuulomuisti on jo muutoinkin lyhyt esimerkiksi kehitykselliseen kielihäiriöön liittyen. Siksi Pikku Kakkosen puheterapialeikeissäkään ei kuulla musiikkia kielellisten leikkien taustalla.
Leikkiä voi kielellä - ja äidinkielellä!
Kielelläkin voi leikkiä, monessa merkityksessä. Fyysisellä kielellä voi kurkotella suun kattoa, suupieliä ja vaikkapa nenää. Jos kielijumppia oppii vielä tekemään ilman että leuka liikkuu mukana, tulee harjoitelleeksi kielen ja leuan liikkeiden eriytymistä, mikä on olennainen taito esimerkiksi /r/-äänteen oppimisessa. Leuan paikallaan pitämisessä voi auttaa vaikkapa kynänpään pureminen hellästi kulmahampailla tai leuasta kiinni pitäminen sormilla.
Suomen kieli taipuu hienosti erilaisiin leikkeihin. Sanoja voi pilkkoa palasiksi, tavuiksi ja äänteiksi, ja sanan palasista voi rakentaa uusia merkityksiä. Kuten vaikka: ”Mitähän tulee, jos sanoista palkinto ja loma ottaa ensimmäiset tavut ja laittaa ne yhteen?”.
Vitseissä on usein hienoa kielellä leikittelyä, ja niiden kautta lapsi voi paitsi pitää hauskaa, myös oppia kielen vivahteita ja kielikuvia sekä saada välineitä luoda yhteyttä ikätovereihi
Leikki arjen apuna ja ilostuttajana
Leikin varjolla moni arkinenkin puuha voi sujua sutjakkaammin. Pukemisen avuksi vaatteista voi rakentaa lattialle jonon eli käärmeen, josta vaate kerrallaan puetaan päälle. Sen jälkeen voidaan ehkä itse kiemurrella käärmeenä lattialla. Tai ulkovaatteista voi ottaa kuvat, tehdä niistä puhelimelle kollaasin, ja pukemistilanteessa kuvanmuokkaustilassa piirtää rastin niiden vaatteiden kohdalle, jotka on jo puettu. Isomman lapsen kanssa voi pohdiskella, millaista olisi touhuta, jos vaatteet pukisikin aivan vinksinvonksin, esimerkiksi sukat käteen.
Lelujen keräämisessä voidaan leikkiä ihmisimureita, jotka kiskovat itselleen lattialta tavaroita imurin ääntä matkien, ja lelukorin luona ”puhaltavat” lelun oikeaan koriin isolla äänellä puhkuen. Syöminen ja uusiin ruokiin tutustuminenkaan ei tarvitse olla ryppyotsaista puuhaa, vaan lapsi voi tutustua uusiin makuihin vaikkapa syöttämällä niitä ensin nukelle tai aikuiselle. Aistiyliherkille lapsille jo uuden ruuan katsominen tai haistaminen voi olla ison hurraan arvoinen asia.
Leikistä voi olla siis monenlaista hyötyä ja huvia, vaikka kaikenlaiset leikit eivät kaikille istukaan. Erilaisia leikkejä kannattaa rohkeasti kokeilla ja tutkailla havainnoiden, millaisia niistä kulloinkin syntyy. Leikissä voi olla aikuisen silmiin hurjiakin tapahtumia ⎼ onhan leikki turvallinen paikka kuvitella sellaistakin mitä ei tosielämässä toivo tapahtuvan.
Leikki on yhteyden maailma, joka voi olla opettavainen, mutta sen ei tarvitse ainakaan näkyvästi olla sitä. Leikkiä ei tarvitse suorittaa oikein, vaan aikuinenkin voi opetella antautumaan leikin yllätyksellisyydelle ja suhtautumaan leikkiin uteliaan hyväksyvästi.
Kirjoittaja Tiina Linjama, FM, laillistettu puheterapeutti
Pikku Kakkosen vinkkejä puheen ja kielen harjoitteluun
Leikkikää yhdessä suhisevia käärmeitä ja kokeikaa miltä kuulostaa pieni suhina ja iso suhina. Mukaan leikkiin voi muovailla pieniä ja isoja käärmeitä ja harjoitella samalla s-kirjaimen muotoa.
Puhaltaminen on hyvä keino harjoittaa suun motoriikkaa. Puhaltaa voi esimerkiksi saippuakuplia tai sitten voi leikkiä yhdessä lääkärileikkiä, jossa hoitokeinoa on pitkät ja lyhyet puhallukset.
On tärkeää, että jokainen voi osallistua leikkiin ilman painetta puhumisesta. Kauppaleikissä ostosten teko onnistuu hyvin myös kuvien ja viittomien avulla. Kokeilkaa yhdessä miltä tuntuu leikki, jossa ei puhuta ollenkaan! Millaisia kommunikointikeinoja keksitte?
R-äänne on monille vaikea. R ääntyy suussa samassa paikassa kuin d-äänne, joten sitä voi harjoitella esimerkiksi toistamalla den -tavua. Keksikää yhdessä millä tavoin eri eläimet liikkuvat ja kuvailkaa liikettä nopeilla ja rauhallisilla den-tavuilla. Vähitellen tavun e jää kokonaan pois ja d-äänne muuttuu ärrän pärinäksi: den,den,den,dn,dn,drn,drn,drrn,drr,rrr. Tarkkailkaa, että D tulee sanottua riittävän napakasti.
Harjoitelkaa paikantamista pyyhkimällä yhdessä pölyjä mielikuvituspölyhuiskalla. Samalla harjoitellaan ohjeiden kuuntelua ja noudattamista. Voitte ottaa mukaan myös tarkempia ohjeita, kuten ”pyyhitään pölyt oman nenän päältä” tai ”pyyhitään pölyt kaverin sukista!”
Lisätietoa ja materiaalia:
Aivoliiton kommunikaatiokeskuksen sivuilta löytyy vinkkejä ja materiaalia monenlaisten lasten kommunikoinnin tukemiseen.
Papunetissä selkeää ja saavutettavaa viestintää sekä kuvapankki.
Ideoita kuvitettuihin leikkeihin löytyy esimerkiksi Viitotturakkaus -sivustolta.
Muokattu 1.2. Lisätty vinkkilinkkejä.
