Tyttären viaton kysymys ajoi Axa Fahlerin selvittämään, miksi isoisästä oli aina vaiettu – löytyi tukku salaisuuksia ja valheita
Mainosalalla työskentelevä Fahler penkoi arkistoja ja päätyi pohtimaan, miksi ihmisestä tulee patologinen valehtelija. Matkasta syntyi podcast, jossa totuus on valhetta koukuttavampi.
Elokuussa 2020 lukiolainen Fredrika Fahler kysyi isältään Axa Fahlerilta, mitä tämä tietää isoisästään. Koulussa oli annettu tehtäväksi kirjoittaa essee jostakin isovanhemmasta.
Axa vastasi, että ei tiedä mitään. Hänen isänsä isä Leo Fahler oli kuollut ennen Axan syntymää. Myös isoäiti Else oli kuollut, samoin kuin seuraava sukupolvi, Axan isä ja setä.
Kukaan heistä ei ollut elinaikanaan kertonut mitään Leo Fahlerista. Axa oli ajatellut, ettei isoisässä ollut mitään puhuttavaa. Leo Fahler oli ei-kukaan, ehkä tuurijuoppo, mies joita oli kolmetoista tusinassa.
Fredrika katsoi järkevämmäksi lähestyä koulutehtävässään äidin puolen sukua.
Axa alkoi kuitenkin ajatella: mikä ihminen se sellainen on, joka ei tiedä isovanhemmastaan kuin nimen? Kai omalle lapselle pitäisi pystyä jotakin kertomaan.
Hän ajatteli isäänsä, Mika Fahleria, jota oli kutsunut faijaksi. Faija oli ollut hänelle etäinen. Ensimmäisenä mieleen muistui tappelu Esplanadilla 90-luvun puolivälissä, kun Axa oli 25-vuotias.
He olivat osuneet samalle terassille, ja faijan jutut olivat käyneet Axan hermoille. Takit lensivät maahan ja isä ja poika yrittivät vetää toisiaan turpaan.
Faija oli härnääjä, läpän heittäjä ja liioittelija. Hän kertoi toinen toistaan uskomattomampia juttuja, mutta jostain syystä ei koskaan mitään isästään. Miksi ihmeessä ei?
Kansallisarkiston löydöt löivät ällikällä
Axa kirjoitti Googleen nimen Leo Fahler. Hakutulosten joukosta löytyi julkaisu, jossa puhuttiin natseista. Yksi kuvateksti alkoi: ”Valtiollisen poliisin etsivä Leo Fahler…”
Axa tuijotti titteliä. Veri alkoi kohista korvissa. Hän klikkasi Leon sukupuuta ja löysi tämän isän nimen: Jussi Fahler. Isovaarista löytyikin kokonainen Wikipedia-sivu. Jussi Fahler oli entinen punavanki, joka oli noussut kansanedustajaksi.
Axasta tuntui entistä oudommalta, että näistä suvun miehistä ei ollut koskaan puhuttu. Leon nimeä oli suorastaan kierrelty. Oliko suvussa synkkä salaisuus?
– Hetken aikaa löi tyhjää. Sitten tajusin, että näistä äijistä on pakko olla tietoa joissain arkistoissa, hän kertoo.
Niin olikin. Varjostusraportteja, kuulustelupöytäkirjoja, Suojelupoliisin kansio ja koulutodistuksia. Hän tulosti kaiken Kansallisarkistosta löytyvän materiaalin, mihin kului kaksi tuntia.
Arkiston ulkoportailta hän soitti setänsä leskelle Tuulikki Fahlerille, jonka kanssa hän ei ollut puhunut vuosiin. Tuulikki paljasti, että hänkin oli löytänyt jotain: ison laatikollisen kirjeitä isomummu Thyra Fahlerin vintiltä. Hän oli vienyt ne Kansan arkistoon, joka taltioi vasemmiston historiaa.
– Siinä seisoessani tiesin, että nyt olen koukussa. Tiesin, että tässä menee nyt seuraavat hetket, Axa sanoo.
Fredrikan lukiotehtävä oli jo palautettu. Axalla kesti kaksi vuotta, ennen kuin hänen vastauksensa oli valmis.
Siitä tuli podcast-sarja, joka sai nimekseen Faijan vika valhe.
Faijan vika valhe
Uudet ihmiset heräsivät henkiin
Aluksi Axa kävi aineistoa läpi omaksi ilokseen, mutta ennen pitkää hänelle tuli voimakas tunne, että tämä tarina ansaitsi tulla kerrotuksi.
– Nämä ihmiset eivät olleet merkkihenkilöitä, mutta tausta-ajatuksena on se, että jokaisesta löytyy tarina, kun tietystä näkökulmasta katsoo, hän sanoo.
Eikä tarina aivan tylsä ollut. Se vei hänet aluksi nälkävuosien Satakuntaan, kuljetti kohti sisällissotaa ja punavankien keskitysleirejä ja lopulta kommunistisen vallankumouksen juonitteluun ja kylmän sodan vakoilumaailmaan.
Esille avautui noin sata vuotta Suomen historiaa, jonka läpi nämä tuntemattomat sukulaiset olivat eläneet.
Axa luki ja valokuvasi kaiken aineiston, litteroi kolmesataa liuskaa kirjeitä ja raahasi kirjastosta yhä lisää historiankirjoja. Papereita oli paljon, mutta ne olivat silti vain papereita.
Piti yhdistää lankoja, kuroa aukkoja ja tulkita, miltä historian tapahtumat elämässä tuntuivat ja miten sukulaisten mieli oikein toimi.
– Lopulta oli sellainen fiilis kuin jossain poliisisarjoissa, joissa kootaan johtolankoja ja etsitään murhaajaa. Jokainen kysymys avasi kymmenen uutta, ja minun luonteellani oli pakko löytää vastaus niihin kaikkiin. Kun innostun jostain, en osaa painaa jarrua.
Axa arvelee, että huuman kaltainen tunne johtui siitä, että hänelle oli tavallaan syntynyt uusia sukulaisia. Uudet ihmiset heräsivät henkiin ja puhuivat kirjeidensä sivuilta.
Huumaa jatkui joitakin kuukausia. Lopulta vaimo huomautti, että nyt silmäpussit ovat sen näköiset, että niiden kanssa ei voi lähteä ulos.
Mitä pidemmälle etenin, sitä vähemmän minua yllättivät itse tapahtumat. Sen sijaan yllätti se, miten aloin löytää itseni niistä ihmisistä.
Axa Fahler
Suvun tunteminen antaa armollisuutta
Axan mielestä lopputuloksena syntynyt podcast on seikkailu- ja veijaritarina. Samalla se on yritys ymmärtää, miten ihmisestä tulee sellainen kuin on: millaisista olosuhteista syntyy vallankumouksellisia ja radikaaleja, vakoojia ja patologisia valehtelijoita.
– Mitä pidemmälle etenin, sitä vähemmän minua yllättivät itse tapahtumat. Sen sijaan yllätti se, miten aloin löytää itseni niistä ihmisistä.
Yllättäen tarinaan pulpahteli myös sivuhahmo: Axan oma faija. Isään liittyvät muistot palasivat pintaan, ja lopulta Axan oli pohdittava uudelleen myös sitä, kuka faija oikeastaan oli.
Hänestä oma suku kannattaa tuntea siksi, että se auttaa olemaan armollinen itseään ja muita kohtaan.
– Jotkin piirteet vain ovat mitä ovat, ensimmäisestä henkäyksestä alkaen.
Podcastin julkaiseminen herättää Axassa ylpeyttä mutta myös pelkoa. Hän on miettinyt, mitä Jussi, Thyra ja Leo Fahler haudastaan sanoisivat, jos kuulisivat sen. Suuttuisivatko he tai sanoisivatko he, että nyt on poika tulkinnut kaiken ihan pieleen?
Sarja on kuitenkin ennen kaikkea kunnianosoitus heille, henkiin heränneille. Se on osoitus siitä, että jokainen tarina kannattaa kertoa.
Noora Mattila
Kirjoittaja on sarjan tuottaja Jaksomediassa
Kuuntele Faijan vika valhe Yle Areenassa:
