Elinkauppaa? Siivoojien kuljettamia ruumiita? Kuuntelijoiden hurjat vinkit olivat lähtölaukaus M/S Mysteryn toiselle tuotantokaudelle
Riku Rantala palaa M/S Mysteryn uudella kaudella selvittämään risteilyaluksilla tapahtuvia rikoksia.
Mies ja nainen ovat rakastuneet, ja he ovat menossa naimisiin. Pariskunta lähtee tulevan bestmanin ja kaason kanssa risteilylle hurvittelemaan.
Eletään vuotta 1993.
Ilta sujuu laivan diskossa niin railakkaasti ja iloisesti, että bestmania käy hikoiluttamaan. Hän sanoo menevänsä kannelle viilentymään.
Tuleva hääpari ja kaaso odottavat, odottavat ja odottavat ravintolassa, mutta bestmania ei kuulu takaisin. He ovat epätietoisia ja hätääntyneitä.
Bestmania ei näy koko yönä eikä aamullakaan, ja loppuristeily sujuu ahdistavissa tunnelmissa. Laivan henkilökunta ei pysty auttamaan.
Maissa bestmanin ystävät yrittävät selvitellä katoamista. He ilmoittavat asiasta poliisille, mutta kukaan ei kykene ratkaisemaan katoamisen syytä.
Ruumista ei kuitenkaan löydetä, eikä tutkinnassa löydy mahdollista epäiltyä. Siksi poliisi esittää, että kyseessä voi olla itsemurha.
Miksi hän kesken iloisen ja mukavan illan olisi yhtäkkiä tehnyt niin, bestmanin ystävät miettivät. Epätietoisuus kalvaa bestmanin ystäviä ja läheisiä vuosia.
Asiaan tulee selvyyttä vasta vuonna 1999. Silloin Riku Rantala kirjoittaa tapauksesta uutisen työskennellessään Helsingin Sanomien rikostoimittajana.
Nyt vuonna 2022 hän tarttuu tapaukseen uudestaan tehdessään M/S Mystery -podcastin toista tuotantokautta.
Hämärien vinkkien selvittämistä
M/S Mysteryn ensimmäisellä tuotantokaudella toimittaja Riku Rantala selvitteli risteilymaailman pimeää puolta tutustumalla laivoilla tapahtuneisiin katoamistapauksiin.
Podcastin yhteyteen avattiin vinkkipuhelin, jotta kuulijat voivat antaa vinkkejä ja kertoa omista kokemuksistaan risteilyaluksilla. Viestejä tuli myös sosiaalisen median kanavia pitkin sekä yksityisviesteinä suoraan Rantalalle.
– Viestien määrä todella yllätti, ja palautetta podcastista tuli muutenkin tosi paljon. Jokin siinä aiheessa oli selvästi koskettanut yllättävän suurta yleisöä, Riku Rantala sanoo.
Podcastin toimituksen mukaan nopeasti kävi selväksi, että viesteihin tulee vastata ja niitä pitää selvittää. Siitä uusi kausi kertoo: hämärien vinkkien selvittämistä, ihmisten omakohtaisten kokemusten kuulemista ja kivien kääntelyä.
Rantala haastattelee muiden muassa viranomaisia, vahtimestareita ja omaisia. Hän yrittää rakentaa kokonaiskuvan tapahtumista sekä siitä, mitkä syyt katoamisiin ovat johtaneet – ja miten kauaskantoisia ja musertavia seurauksia katoamisilla on kadonneiden läheisiin.
– En lähde nostamaan itseäni rikostoimittajan jalustalle, kun en ole niitä töitä päivätöikseni pitkään aikaan tehnyt. Mutta ihan samantyyppistä journalistista työtä tämäkin on ollut: viranomaishaastatteluja, tutkintapöytäkirjojen läpikäyntiä ja asioiden tarkistamista, Rantala sanoo.
Pahoinpitelyt pinnalla
Vinkkejä tuli laidasta laitaan sekä risteilymatkustajilta että laivahenkilökunnalta.
Podcastin toimituksen mukaan vinkeissä korostui se, että kuulijat kertoivat heille itselleen tapahtuneista pahoinpitelyistä, joista osa tuntui noudattavan tietynlaista kaavaa. Joidenkin viestien tieto on ollut niin häiritsevää ja pelottavaa, että toimitus pohti pitkään, mitä niiden suhteen tekisi.
Rantalan mukaan iso osa vinkeistä koski epäilyjä siitä, että laivalla tapahtuisi paljon enemmän henkirikollisuutta kuin mitä päällepäin näkyy.
– Että sellaisia ihmisiä, jotka ovat oletetusti itse hypänneet kannelta, olisi itse asiassa surmattu.
Hurjia teorioita
Joissain vinkeissä esitettiin hurjia teorioita kadonneiden kohtaloista:
”Puolituttu rekkakuski katosi laivalla 84. Eikä löytynyt miehestä jälkeäkään. Tätä pähkäiltiin, kun oli melko riski mies, ei helppo ainakaan heittää mereen. Tähän totesi eräs, joka oli työuran tehnyt laivalla, että ei siitä mitään löydy jos on ajettu laivan jätemyllystä läpi? Sillon kai jätteet jauhettiin mereen.”
”Hei! Sain tämän numeron podcastista ja olen kuunnellut ohjelmaanne nyt 3 jaksoa ja tuli vain mieleen, että kun laiva tulee satamaan niin siivoojat tulevat laivaan ja heillä on pyykkipussit kärryissään, joissa pystyisi kuljettamaan laivasta pois jopa ihmisenkin ruumiin...”
Osa vinkkaajista epäili järjestäytyneempääkin rikollista. Esimerkiksi Venäjän mafian epäiltiin tekevän elinkauppaa risteilyaluksilla.
– Sellaisesta ei tosin ole minkäänlaisia todisteita, Rantala sanoo.
Tapauksia jää tutkimatta
Monissa vinkeissä tuli jobinpostia laivahenkilökunnalle:
”Minut pahoinpideltiin vahtimestarin ja kahden laivapoliisin voimin. Tuohon aikaan ei ollut varaa ottaa hyttiä ja nukuin laivan käytävillä. Heräsin aamuyöstä siihen, kun minua raahattiin tukasta pitkin laivan käytävää. Kysyessäni mitä tapahtuu tuli heti nyrkistä. Vietiin putkaan ja hakattiin.”
”Viereemme hyytyi suomalainen nainen. Menin baariin sanomaan, että nainen tarvii apua. Tuli kaksi vartijaa, jotka veivät minut väkisin ulos ja rappukäytävään, jossa he hakkasivat minut paskaksi. Kun pääsin irti, menin respaan pyytään apua. He sanoivat, että laivan vartijat voivat auttaa eli samat miehet, jotka hakkasivat minut. Menin äkkiä hyttiin ja poistuin vasta satamassa.”
Rantala ei kiistä sitä, etteikö laivan henkilökunnalle olisi luultavasti joskus tapahtunut ylilyöntejä.
Varmasti etenkin takavuosina vartijaväkivaltaa on laivoilla ollut. Suomessa on muutenkin aikoinaan ollut ajatusmalli, että jos joku päissään sekoilee, sitä saa vetää vähän turpaan. Mutta onneksi sellaiseen puututaan nykyään paljon herkemmin kuin ennen.
Riku Rantala
Rantala ei ole törmännyt suurempiin rakenteellisiin epäkohtiin esimerkiksi varustamojen toiminnassa, vaan suurin yksittäinen rikosten katalysaattori on yleensä ollut alkoholi ja siihen liittyvät lieveilmiöt.
Podcastin toimituksen mukaan ketään ei ole tarkoitus nostaa tikunnokkaan.
– Podcast ei syytä ketään, vaan haluaa kiinnittää muutamaan seikkaan paremmin huomion. On esimerkiksi valtava epäkohta, ettei laivakatoamisia käsitellä automaattisesti henkirikosepäilyinä. Ihmiset eivät myös selkeästi uskalla tehdä laivalla kokemistaan pahoinpitelyistä rikosilmoitusta, koska ovat saattaneet itse olla humalassa.
Laiva on riemukasta suomalaisuutta
Rantala on pohtinut, miksi vinkkipuhelin sai niin suuren suosion: miksi risteilyaluksilla tapahtuvat synkkyydet kiehtovat ihmisiä niin paljon?
Hän uskoo, että risteilykulttuuri liittyy vahvasti moniin suomalaisten kollektiivisiin kokemuksiin.
– Risteilyalukset liittyvät juhlimiskulttuurin muutokseen ja alkoholin vapautumiseen. Kun keskikalja vapautettiin 1960-luvulla, samoihin aikoihin risteilymatkustaminen yleistyi esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä tapahtuneen siirtolaisuuden myötä.
Risteilykulttuuri on myös osa suomalaisten kansainvälistymistä.
– Laiva on ollut meille aina reitti maailmalle, muihin kulttuureihin. Siellä on opittu uudet ruokalajit, katkarapujen syöminen. Risteilyllä voidaan leikkiä hetki, että ollaan luksuksen ja juhlan ytimessä.”
Laiva on myös brutaalia synkkyyttä
Laivalla manifestoituu myös suomalainen päihteidenkäyttökulttuuri, joka on – tai ainakin oli – rajua ja humalahakuista. Kun astuu laivaan, astuu performanssiin, jonka sääntö kuuluu: ole irti, ole vapaa, syö, juo, nai!
Samalla risteilyalukseen liittyy David Lynchin ja Roman Polanskin elokuville tyypillistä sysimustaa mystiikkaa, joka myllertää riehakkaan ja iloisen tunnelman alla.
Risteilyalus on täynnä himoja, joita on hillitty, ja tunteita, joita on tukahdutettu.
M/S Mysteryn toimitus kuvailee ruotsinlaivan mystiikkaa näin:
– Se on Pohjolan Las Vegas, jossa kaikenlaista jää hämärän peittoon. Koko laiva huokuu käytävillään niitä tarinoita. Me kaikki varmaan tunnemme sen jännän kihelmöinnin, kun kuljemme näitä puuteroitujen Itämeren kaunotarten käytäviä: että se laiva tietää enemmän kuin me. Podcast on ollut varmaankin monelle ihmiselle sellainen ahaa-elämys, että “mähän tiesin tämän, tottakai laivalla katoaa ihmisiä.”
Näin kävi myös sille bestmanille: hän katosi, kunnes viimein selvisi, että kyseessä oli henkirikos.
Yli laidan
Bestman toikkaroi laivan sisältä kannelle. Tuuli käy viileästi hikiseen vartaloon, ja tanssin vapauttamat endorfiinit tuottavat rennon olon.
Yhtäkkiä bestman kuulee huutoa. Hän kääntyy ääntä kohti ja näkee naisen ja päihtyneen miehen.
Parivaljakko riitelee, ja bestmanista näyttää, että riita uhkaa eskaloitua. Hän ryntää väliin ja yrittää rauhoitella tilannetta. Päihtynyt mies raivostuu tai ehkä säikähtää.
Mies lyö bestmania ja työntää tämän laivan kannelta mereen. Bestman huutaa apua, mutta siitä ei ole enää hyötyä, ja meri nielaisee nuoren miehen.
Menee vuosia, kunnes keväällä vuonna 1999 surmaajan entinen naisystävä kertoo tapauksesta poliisille.
Surmaaja oli naisen mukaan humalassa itkien tunnustanut työntäneensä miehen laivasta mereen vuosia aiemmin. Surmaaja oli myös kertonut, että laivalla mukana ollut avovaimo, jonka kanssa surmaaja oli kannella riidellyt, oli kiristänyt surmaajaa asialla.
Surmaaja jäi kiinni. Hänet tuomittiin taposta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen.
– Tuollainen tarina saa miettimään, kuinka paljon tällaisia tapahtuu niin, ettei asia koskaan ratkea, Rantala sanoo.
