Rasismin takia Suomesta pois muuttanut Umayya Abu-Hanna: ”Moni suomalainen pitää muualta tulleita uhkaavina”
Kulttuuricocktail haastatteli rasismin takia 13 vuotta sitten Amsterdamiin muuttanutta toimittaja-kirjailijaa. Umayya Abu-Hanna kertoo, millaisena näkee Suomen tilanteen nyt.
”Vääristynyt keskustelukulttuuri on muutoksen jarru”
”Kun puhutaan rasismista, keskustelu on heti todella sähköistä. Tämän takia se muuttuu helposti sotakentäksi.
Vastakkainasettelu on hyvin vahvaa tällä hetkellä. Toinen puoli on aiempaa tiedostavampi ja toinen puoli entistä räikeämpi.
Muutos vaatii avointa keskustelua ilman häpeää, itseruoskintaa tai suuttumusta.
Toisen kohtaamisen taitoa pitää harjoitella. Nähdä avoimemmin sekä itsensä että toinen. Välimaasto on ollut liian kova. Väli itsen ja toisen välillä voisi olla elastisempi ja jouheampi.
Sisukkuus tarkoittaa sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa.
Suomalaiset ovat ylpeitä sisustaan. Nyt tarvitaan uudenlaista tapaa olla sisukas.
Sisukkuus tai rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelkää, vaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa ja hallitsee sitä. Se taito on nyt tarpeellinen.”
”Suomessa rasismin joutuu kohtaamaan yksin”
”Muutin pois Suomesta Hollantiin Amsterdamiin suoran rasismin takia 13 vuotta sitten. En halunnut, että lapseni joutuu tottumaan siihen, että kadulla hänen päälleen saatetaan sylkeä tai huudella rasistisesti.
Kaikkialla on rasismia. Amsterdamissa turvallisuuden tunne on kuitenkin paljon vahvempi. Kadulla ei kohtaa rasismia. Jos joku kohtelee epäasiallisesti, kaikki tulevat heti väliin. Aivan kaikki. Suomessa näissä tilanteissa joutui olemaan yksin.
Suomessa kokemuksiani vähäteltiin. Rasismi on väkivaltaa. Suomea halutaan pitää tasa-arvon mallimaana, joten epäkohtia oli vaikea myöntää.”
”Muualta tulleet koetaan uhkana”
”Suomalaisuus on eksklusiivista. Siihen voi päästä sisään vain olemalla samanlainen. Muuten pysyt ulkopuolella. Jos olet erilainen, sinua voidaan kyllä kunnioittaa, mutta et pääse kunnolla sisään.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on selkeä hierarkia. Muualta tulleita epäillään ja suomalaiset itse ovat automaattisesti rehellisiä. Moni suomalainen pitää muualta tulleita uhkaavina.
En ole mauste tai värikäs ihminen.
Muualta tulleet sopivat reunalle. He sopivat tanssimaan, näyttelemään tai tuomaan kivaa väriä kadulle tai maustetta elämään.
Minäkin olen ihminen. Voin olla joskus huono ja joskus hyvä, mutta en ole mauste tai värikäs ihminen.”
”Suomalainen taide toistaa itseään”
”Kulttuurin kentällä muutos on ehkä vaikeinta. Kulttuuri luo ja ylläpitää identiteettiä, mutta samaan aikaan se on käsi kädessä muutoksen kanssa.
Mielestäni suomalainen kulttuuri on toistanut itseään. Yksi ihminen katsoo tyhjyyteen ja on vähän masentunut. Teknisesti kaikki on huippulaatuista, mutta se ei riitä. Se on tylsää.
Taiteen kuuluu ottaa riskejä. Ilmaisu kutistuu, jos emme avaa sitä muille. Mielestäni kiinnostavinta taidetta tehdään tällä hetkellä niin sanotussa kolmannessa maailmassa.
Aito muutos tarkoittaa sitä, että muualta tulleita tekijöitä saadaan kaikkialle, myös kuraattoreiksi ja päätöstehtäviin. Yksi ihminen lavalla ei edusta monikulttuurisuutta, se ei riitä.
Kaikki kulttuurit ovat pysymisen ja muutoksen välissä. Kyllä suomalaisessa kulttuurielämässä tapahtuu paljon hyvääkin. Mutta muutos saisi olla nopeampaa kulttuurikentän päätöstehtävissä.”
Kulttuuricocktail Live -ohjelmassa käsiteltiin 6. syyskuuta kulttuurikentän rasismia. Keskustelemassa olivat koreografi Sonya Lindfors ja Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin pääjohtajat Gita Kadambi ja Mika Myllyaho.
