Häiriö on katkos vuorovaikutuksessa

Yksilökeskeisessä ajassa häiriön alku ja juuri paikannetaan koulun kontekstissa usein yksittäisiin lapsiin ja nuoriin.

Häiriön koulussa voi määritellä eräänlaisena vuorovaikutuksen katkoksena, toteaa Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan professori Maija Lanas. Lanas on kirjoittanut yhdessä Tomi Kiilakosken kanssa Häiriö? Näkökulmia työrauhan säröihin koulussa -teoksen, jossa pohditaan häiriötä kulttuurin, yhteiskunnallisten olosuhteiden, vallan ja suhteiden kautta.

Se, mikä määrittyy häiriöksi koulutuksen ja kasvatuksen kontekstissa, on usein aikuisen määrittelemää. Myös opetussuunnitelmat ja historiallisesti sekä kulttuurisesti rakennetut normitkin vaikuttavat siihen, millaiset asiat määritellään häiriöksi tietyssä ajassa, paikassa ja tilanteessa.

– Jos ajattelemme, että oppimisen tavoitteena on oppia tietty asiasisältö, niin häiriöksi voidaan tulkita lapsen tai nuoren asiaan liittymätön kysymys tunnilla, sanoo Lanas.

Jos ajattelemme, että kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on tukea lapsia ja nuoria heidän kasvussaan, niin aiheeseen liittymättömätkin kysymykset voivat olla olennaisia ja tavoitteen ytimessä, pohtii professori Maija Lanas.

Normatiiviset ideaalit ja käytänteet ovat usein valtavirralle näkymättömiä, mutta vähemmistöön kuuluvat voivat kokea ne toiseuttavina. Häiriö? on esimmäinen suomalainen teos, joka tarkastelee häiriöitä koulussa ja kasvatuksessa muusta kuin psykologian ja lääketieteen näkökulmista.

Jos ajattelemme, että oppimisen tavoitteena on oppia tietty asiasisältö, niin häiriöksi voidaan tulkita lapsen tai nuoren asiaan liittymätön kysymys tunnilla.

Professori Maija Lanas.

Yksilökeskeisessä ajassa häiriön alku ja juuri paikannetaan usein yksittäisiin lapsiin ja nuoriin. Lasten ja nuortenkin elämää muovaavat moniulotteiset ja usein toisiinsa risteävät ongelmat, kuten köyhyys, rasismi, seksismi, syrjintä, epätasa-arvo, sosiaaliset vaikeudet, päihdeongelmat tai koti- ja katuväkivalta. Ilmiöiden ajatellaan Lanaksen mukaan olevan usein koulusta irrallaan, jolloin ei nähdä niiden vaikutusta koulun arkeen tai oppimiseen.

Häiriöksi voi tulla määritellyksi mikä tahansa lapsen tai nuoren toiminta, joka juuri siinä tilanteessa häiritsee aikuista. Häiriöksi määrittyvät Lanaksen mukaan aisteja ärsyttävät asiat. Esimerkiksi hiljaisuus on harvemmin häiriö, kun taas äänekkyys koetaan sellaisena. Häiriöksi voivat määrittyä myös liian aktiivinen ja kriittinen osallistuminen.

– Kuvittele lapsi tai nuori, joka tietää jostain aiheesta paljon, on koko ajan korjaamassa, täydentämässä tai esittämässä kysymyksiä, niin aika äkkiä opettajalta menevät hermot. Myös liian passiivinen osallistuminen voidaan nähdä häiriönä, kertoo Lanas.

Opetussuunnitelmat, käsitykset opettajuudesta ja koulun kulttuuri määrittelevät ja ohjaavat opettajan työtä monin tavoin. Vastavalmistunut opettaja harvoin pystyy kyseenalaistamaan käytänteitä heti, vaikka ei kokisi niitä toimiviksi.

– Vastavalmistunut opettaja vain selviytyy työstään ensimmäiset viisi vuotta. Vasta sen jälkeen on mahdollista miettiä, että mitä haluaa muuttaa, kertoo Lanas.

Kun perunansoseutuksesta tulee häiriökäytöstä, niin mistä muusta voi tulla häiriökäytöstä?

Professori Maija Lanas.

Häiriön määrittelemiseen vaikuttavat aina aika, paikka, tilanne, kulttuuri, valta ja erilaiset näkökulmat ja ymmärrykset. Häiriö?-teoksessa Maija Lanas kertoo esimerkin pohjoisesta porokyläkoulusta, jossa kiisteltiin potunmuussauksesta. Lanas teki tuolloin kenttätutkimusta koulussa ja pääsi seuraamaan, miten pienestä asiasta muodostui häiriö. Kyläkoulun johtava opettaja koki ammattilliseksi velvoitteeseen kasvattaa lapset ja nuoret pärjäämään myös muualla kuin kotiseudulla.

– Mutta siinä ei hoksattu, että se, että suuri maailma sijoittuu pääasiassa kyläkoulun ja kylän ulkopuolelle. Pottuja ei saa muussata haarukalla, vaan perunat pilkotaan haarukalla ja veitsellä ennen suuhun viemistä. Johtava opettaja alkoi vaatia tätä lapsilta ja nuorilta. Mutta siinä ei käynytkään niin kuten opettaja oli ajatellut, vaan jokaikinen koulun oppilas alkoikin muussaamaan pottunsa, kertoo Lanas.

Opettaja ei Lanaksen mukaan pohtinut potunmuussaustilanteessa sitä, miksi se meni niin, vaan opettaja vaati yhä ponnekkaammin potun muussauksen lopettamista. Koulun salissa järjestettiin pottukokous, jossa asiaan yritettiin hakea ratkaisua, mutta turhaan.

– Aikuiset huusivat keskenään, ratkaisua ei syntynyt ja koko loppuvuoden ajan jokaikinen oppilas soseutti perunansa. Ja jokaikinen kerta siitä tuli erilaisia sanktioita, kuten moitteita tai paheksuvia katseita, sanoo Lanas.

Häiriö sattaa syntyä pelkästään siitä, että joku, jolla on valtaa, kokee, että hänen valtansa tulee kyseenalaistetuksi. Johtavalla opettajalla oli Lanaksen mukaan ajatus siitä, että hänen johtajuuttaan tulee kunnioittaa ja koululla on tehtävä muokata lapset ja nuoret sellaisiksi, että he pärjäävät suuressa maailmassa.

Koulu on saattanut osoittaa monin piilevin tavoin alueen ihmisille, ettei heidän elämäntapansa ole riittävän hyvä.

Professori Maija Lanas.

– Koulun tulee pelastaa pohjoisen poloiset lapset kohti etelän onnellisia infrastruktuureja. Paikallisten nuorten mielestä koulun tulee kunnioittaa heidän elämäntapaansa ja tukea heitä rakentamaan sellaiset elämät kuin he haluavat. Oli se sitten kylässä tai muualla, sanoo Lanas.

Miksi pohjoisessa porokyläkoulussa potunmuussauksesta tuli iso hulabaloo? Asian ymmärtämiseksi on Lanaksen mukaan tarkasteltava tilannetta osana pohjoisten alueiden kulttuurihistoriaa, koulutusta ja niiden välisiä suhteita ja valtaa.

– Peruskoulu on saattanut paikallisten näkökulmasta tulla alueelle haitallisella tavalla. Koulu on saattanut osoittaa monin piilevin tavoin alueen ihmisille, ettei heidän elämäntapansa ole riittävän hyvä, sanoo Lanas.

Pohjoisen porokyläkoulun potunmuussaus-esimerkki kymmenen vuoden takaa on professori Maija Lanaksen mukaan mahtava esimerkki siitä, miten villiä ja hurjaa elämä voi olla. Samaan aikaan se herättää pohtimaan laajemmin häiriön syntymisen mekanismeja ja valtaa. Häiriö kytkeytyy aina osaksi aikaa, paikkaa, tilanteita ja sosiaalisia suhteita. Helsingin Eirassa lapset voivat Lanaksen mukaan huoletta soseuttaa perunoita, koska he ovat jo siellä isossa maailmassa. Heidän ei tarvitse muuttua pärjätäkseen.

– Kun perunansoseutuksesta tulee häiriökäytöstä, niin mistä muusta voi tulla häiriökäytöstä? Kuinka paljon siinä on lopulta järkeä? Kuinka montaa muuta itsestäänselvästi häiriökäytöksenä pidettyä asiaa meidän tulee tarkastella kuin se olisi potunsoseutusta? pohtii professori Maija Lanas Oulun yliopistosta.

Kerro kokemuksistasi Havaintoja ihmisestä -sarjaan kyselyn kautta sunnuntaihin 15.10. 2023 mennessä.

Kyselyyn vastaaminen on päättynyt.