Suuri salaisuus paljastui – kaikki sauvojen suhinat hiihtolähetyksissä eivät olekaan aitoja, vaan äänet soittaa muusikko

Kuusi vuotta sitten kuulin, että hiihtoäänet eivät aina ole aitoja. Suomessa tehdään hiihtolähetyksiin suksien ja sauvojen ääniä livenä suoran lähetyksen päälle.

Ensireaktioni uutiseen oli sekoitus iloa ja järkytystä: hämmästys tuntui vatsassa asti. Kun kerroin asiasta ystävilleni, osa alkoi nauraa, toisten kasvot valahtivat.

Tästä käynnistyi elämäni pisin juttuprojekti.

Selvisi, että ääniä tekee Yleisradion ääniteknikko Jyrki Ihalainen, joten soitin hänelle.

Ihalainen vastasi, mutta kumparelasku oli kesken. Taustalta kuului tömähdysääniä.

Ajattelin jatkuvasti, että suomalaisten pitää saada tietää.

Ääniteknikko kieltäytyi haastattelusta vedoten yhtiösalaisuuteen. Hän sanoi, että kilpavarustelu on kovaa, ääniä tehdään Suomen lisäksi myös muissa maissa. Ihalainen ei halunnut paljastaa suomalaisten metodeja ulkomaisille toimijoille.

Alkoi vuosia kestävä väsytystaistelu. Ajattelin jatkuvasti, että suomalaisten pitää saada tietää.

Otin yhteyttä toiseen äänisuunnittelijaan.

”Ohjaan tämän taiteilijalle itselleen. [Ihalainen] saa päättää, haluaako avata työmetodejaan julkisiksi”, yleläinen äänisuunnittelija vastasi meiliini vuonna 2018.

Ihalainen pysyi hiljaa.

Vuosien varrella olen koettanut kaikenlaisia keinoja. Yhdessä vaiheessa yritin jopa hienovaraisesti kiristää: mainitsin, että saatan seuraavaksi soittaa ulkomaille. Ei tulosta.

Marraskuussa 2023 viimein tärppää ja haastattelu onnistuu.

Ihalainen istahtaa Ylen studiotalolla toimistotuolille syntikan eteen.

Hän jää ensi vuonna eläkkeelle, ja sitä ennen hiihtomuusikko on viimein valmis avaamaan suomalaisille, mitä kuulemme katsoessamme hiihtokisoja. Ja hän aikoo tehdä sen poikkeuksellisella avoimuudella.

Hiihtoa soitetaan tunteja putkeen

Käytännössä kaikkiin suomalaisiin hiihdon arvokisoihin soitetaan hiihtäjien ääniä kuvan päälle. Niitä kuullaan myös tänä viikonloppuna Rukan maailmancupissa.

Syy tälle kaikelle on se, että isoja urheilutapahtumia ei pystytä äänittämään paikan päällä kattavasti. Esimerkiksi kilometrien mittaisen hiihtoladun mikittäminen alusta loppuun on käytännössä mahdotonta. Kaapeli ei yksinkertaisesti riitä, eivätkä mikrofonit.

Se johtaa siihen, että lähetyksessä on kuoppia, joihin mikit eivät kanna. Etenkin niissä kohdissa ääniteknikon pitää avittaa soittamalla hiihtoa.

Ihalainen alkaa demonstroida, miten hän tekee urheilulähetyksiin äänitehosteita.

Vasemmalla kädellä näppäillään sauvoja, oikealla suksia. Ääniteknikon katse on televisioruudussa, jossa näkyy livekuvaa hiihdosta, ja neljä sormea soittaa hiihtäjän määräämässä rytmissä.

Alta voit katsoa miltä hiihtosoitto näyttää. Äänet päälle!

Jos hiihtäjät laskevat mäkeä, vasen käsi siirtyy oikean yli koskettimille, joista voi painaa mäenlaskun suhinaa. Kaikki tämä tehdään livenä suoran lähetyksen tahdissa. Ääniteknikon pitää huojua hiihtäjän rytmissä kiipparin ääressä, jotta esimerkiksi 50 kilometrin hiihdossa soittajan kädet eivät väsy ja jäykisty.

Ennen syntikkaa hiihtoäänien äänittäminen oli valtaisa urakka

1980-luvulla hiihtäjien edessä ajoi pakkasessa moottorikelkka, jonka kyydistä yleläinen kuvasi ja äänitti ääntä. Taivaalla satojen metrien korkeudessa lensi armeijalta lainattu helikopteri, josta signaali kulki Ylen linkkitorniin ja sieltä televisioihin ympäri maata.

Kisoissa saattoi työskennellä 20–30 ääni-ihmistä.

Ongelma oli, että moottorikelkka ja helikopteri pitivät julmettua ääntä, joka tuli välillä läpi lähetykseen. Oli keksittävä parempi keino.

Vuonna 1989 suomalainen muusikko Jyrki Saarinen sai soiton Yleisradion vastaavalta äänisuunnittelijalta Markku Matikaiselta. Hänelle ja äänisuunnittelija Pekka Parviaiselle oli syntynyt idea.

”Kuule, kun sinulla on se sampler-syntikka”, Matikainen aloitti puhelun.

Ylen ääniammattilaiset iskivät sauvoja pakkaslumeen. Saarinen nauhoitti kaiken kelanauhuriin.

28-vuotias Saarinen matkasi puhelun jälkeen syntikan kanssa Lahteen, jossa oli alkamassa hiihdon maailmanmestaruuskisat. Paikalla oli kirskuva 25 asteen pakkanen.

Ennen kisoja Yleisradion ääniammattilaiset iskivät sauvoja lumeen ja hiihtivät Lahden mäkihyppymontussa. Saarinen nauhoitti kaiken kelanauhuriin.

Kun hiihtokisat alkoivat, muusikko työnsi stadionin kellarissa sijaitsevassa tarkkaamossa korpun syntetisaattoriin, ja tallensi äänet koskettimille. Sitten hän alkoi soittaa hiihtoa kuvan tahtiin, ensimmäisenä maailmassa.

Teknologia on pysynyt hämmentävän samanlaisena vuosikymmenten ajan

Jyrki Saarinen soitti hiihtoa ainoastaan Lahden kisoissa. Hän oli hankkeen alullepanija. Jyrki Ihalainen soittaa nyt syntetisaattorilla, joka näyttää kovin samanlaiselta kuin alkuperäinen hiihtokiippari. Hän on tehnyt tätä vuodesta 1998 satoihin lähetyksiin.

Molemmat ääniteknikot korostavat, että kyse ei ole äänten korvaamisesta. Paikan päältä kuuluvilla äänillä on valtaisa merkitys urheilukisoissa. Hiihtolatujen laidoilla on yhä mikkejä, ääntä vain lisätään niihin kohtiin, joissa se ei oikein kuulu. Tai sitten tunnelmaa tehostetaan lisäämällä ääniä olemassaolevien päälle.

Syntikan vasemmassa alalaidassa on yleisön ääniä, esimerkiksi hurrausta ja taputusta. Alalaidasta soitetaan myös metsän suhinaa. Koskettimiston keskivaiheilla on suksien ja sauvojen ääniä erilaisissa lämpötiloissa: vasemmalla pakkaslumen kirskuntaa, oikealla kuohkeamman lumen ääntä.

– Viime vuosina oli niin lauhoja talvia, että meinasin heittää pakkasäänet pois, Ihalainen sanoo.

Vuosi 2023 on jälleen kylmä, joten Rukan maailmancupissa kuullaan Ihalaisen äänittämiä pakkasääniä.

Ihalainen kaivaa laatikosta teippirullia. Yhdessä lukee Tokio, toisessa Peking. Nimet viittaavat kisoihin, joissa osa tv-katsojien kuulemista hiihtoäänistä on tullut nauhalta. Teknikot teippaavat koskettimien yläpuolelle merkintöjä, jotta tietävät mitä soittavat.

Aivan oikeassa laidassa, koskettimiston yläpäässä, on kosketin, jonka yläpuolella lukee teipissä Dog, Esa. Mitä se tarkoittaa?

– Yksi meidän kameramiehistä on hyvä imitoimaan koiraa, Ihalainen sanoo.

Hän painaa kosketinta, ja kaiuttimista kuuluu koiran haukuntaa. Sitä ei uskoisi ihmisen esittämäksi.

Pöydän alla on kaksi pedaalia. Toisella Ihalainen säätelee äänen sävyä, toisella sen voimakkuutta. Kun hiihtäjä on kauempana, ääni kuuluu tummempana ja hiljaisempana. Läheltä kuvattuna hiihdon äänenvoimakkuus kasvaa, ja ääni kirkastuu.

Äänitehosteita ei käytetä vain hiihdossa

Kun moukari mätkähtää yleisurheilukisassa nurmikkoon, on suuri mahdollisuus, että Ihalainen painaa samalla tarkkaamossa kosketinta. Samoin maratoonareiden juostessa tai kilpakävelijöiden kävellessä Ihalainen soittaa askelia liikkeen rytmissä. Mäkihypyssä käytetään lisä-ääniä, kuten myös muissa mäkikisoissa.

– Hiihto on aika mukavaa. Juoksut on vaikeampia askellusten takia, Ihalainen sanoo.

Jos juoksija on oikein tarkassa lähikuvassa, Ihalainen saattaa laittaa huohotusta mukaan.

Kun hiihtäjät etenevät ladulla joukkiona, ääniteknikon työ helpottuu. Silloin Ihalainen soittaa ryhmäsuhinaa koskettimista. Kun fokus on yhdessä hiihtäjässä, sauvojen ja suksien äänet pitää osata soittaa hiihdon tahdissa.

Teknologia keksittiin ja kehitettiin Suomessa, mutta nykyisin myös ainakin norjalaiset tekevät urheiluun lisä-ääniä. Japanissa kuulemma soitetaan jopa golfiin lyöntien kilahduksia.

– Olen kuunnellut Keski-Euroopan kisoista, että selvästi joku soittelee siellä. Tarkempaa tietoa laajuudesta ei ole.

Moni suuttuu, kun totuus paljastuu

Lahden kisoissa 1989 Jyrki Saarisen urheilusyntikan ympärillä alkoi nopeasti hyöriä kansainvälisiä delegaatioita.

Paikalla oli Saarisen mukaan ainakin japanilaisia.

– Siellä kävi paljon ulkomaalaisia toimittajia ja urheilualan päättäjiä kummastelemassa, että mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Myös puhelin pirisi. Ääni-ihmiset halusivat tietää, miten suomalaiset saivat suksien äänet kuuluviin, kun täysi stadion huutaa taustalla. Osa aprikoi, että onkohan ladun alle laitettu mikkejä.

Kukaan ei sanonut asiaa ääneen, mutta ärtymyksen näki olemuksessa. Se ei ihan kolahtanut kaikille.

Jyrki Saarinen

Reaktiot olivat monenlaisia, kun äänen lähteeksi paljastui syntetisaattori. Moni oli sitä mieltä, että kyse on huijauksesta. Jotkut puistelivat päätään, toiset lähtivät suutuksissaan pois tarkkaamosta.

– Kukaan ei sanonut asiaa ääneen, mutta ärtymyksen näki olemuksessa. Se ei ihan kolahtanut kaikille, Saarinen kuvailee.

Aiheesta ei ole paljoa kirjoitettu Suomessa. Tekniikan maailma kertoi hiihtoäänistä vuonna 2017 julkaistussa artikkelissa, mutta asia ei ole yleisessä tietoisuudessa.

Edelleen moni suuttuu kuullessaan urheilun äänitehosteista. Ihalaisen mukaan yleinen ensireaktio on se, että kyse on huijauksesta.

Ääniteknikot korostavat, että kyse ei ole heidän mielestään vilpistä.

– Kaikki ajattelevat, että urheiluäänet ovat ihan luonnollisia. Koen äänten lisäämisen hirmu luonnollisena juttuna – emme korvaa mitään, vaan lisäämme tunnelmaa. Urheilutapahtumissa välitetään kokemuksia ja tarinaa, Saarinen summaa.

Harva ehkä ajattelee asiaa, mutta äänten merkitys on valtaisa urheilulle. Moni suomalainen tietää silmät sulkiessaan, miltä kuulostaa mäkihyppääjän suihkaus, tai kellojen kilkatus ladun äärellä.

Marjo Matikaisen tuskastunut ”havuja perkele!”, on yksi suomalaisen urheilun mieleenpainuvimmista hetkistä.

– Kerran näin mäkihyppykisan, jossa oli vain selostus. Kyllä se oli aika ontto kokemus, Ihalainen sanoo.

Usain Boltin juoksuäänetkin Ihalaisen syntikasta

Äänten tekeminen käy kunnon päälle. Ihalainen on tyytyväinen siihen, että miesten 50 kilometrin ja naisten 30 kilometrin hiihtoa ei näytetä enää peräjälkeen. Niiden aikana hänen piti soittaa hiihtoa keskittyneesti tunteja putkeen.

Välillä Ihalainen soittaa lähetyksissä myös musiikkia. Kun hiihtäjä kaatuu hidastuksessa, Ihalainen näppäilee livenä urkumaista äänimaisemaa taustalle, ja painaa napista kun hiihtäjä kellahtaa lumeen.

Silloin yleisölle kuuluu nauhoite siitä, kun Ihalainen itse tömähtää hankeen.

Ihalaisen hiihtoäänistä nautitaan myös kansainvälisesti. Tänä viikonloppuna hän luo hiihdon ääniä paikan päällä Rukan maailmancupissa. Yksi työllistäjä on kansainvälinen olympialaisten lähetyspalvelu. Ihalainen on tehnyt ääniä kolmetoista kertaa olympialaisiin.

Suomalaiset urheiluohjaajat, kuvaajat ja ääniteknikot ovat arvostettuja kansainvälisesti.

Ihalainen on soittanut maailmanlaajuiselle yleisölle esimerkiksi sprintteri Usain Boltin juoksuaskelia. Ne kuuluvat hiihtoa hiljemmin, koska yleisön pauhu on sprinteissä niin voimakasta.

Pekingin olympialaisten avajaisissa 2008 yli kaksi miljardia ihmistä kuuli, kun olympiatuli roihusi ja sihahteli. Ääni oli nauhoite, ja se tuli Jyrki Ihalaisen syntetisaattorin koskettimesta.

Nauhoite on peräisin Ihalaisen mökiltä, mutta sen tarkemmin hän ei halua asiaa avata. Äänen lähde säilyköön viimeisenä salaisuutena.

Ensi vuoden syyskuussa Jyrki Ihalainen jää eläkkeelle, Pariisin kesäolympialaisten jälkeen.

Ne ovat hänen pitkän ja kansainvälisesti merkittävän uransa viimeinen näytös. Työtä jatkaa nuorempi työntekijä Tuomas Kytöniemi, jolle ääniteknikko on opettanut taitonsa. He soittavat nyt yhdessä Rukan maailmancupissa.

Työ on ollut palkitsevaa. Urheilumuusikkoudessa yhdistyy Ihalaisen mukaan tekninen osaaminen ja muusikon luovuus. Ovathan hiihtäjien tasatyöntöjen äänet kuin eräänlainen urheilun rumpukomppi.