Vihreän kullan kääntöpuoli: Kun me himoitsemme uusia puhelimia ja sähköautoja, Kiina kasvattaa jalansijaansa Afrikassa
Ulkolinjan 60s-dokumentit kertovat ihmisistä maailmanpolitiikan myllerryksissä. Minuutissa ymmärryksesi maailmasta syvenee ja saat käsityksen aikamme suurista ilmiöstä.
Yllä olevalla videolla kongolainen Donat Kambola Lenge kertoo kiinalaisten kobolttikaivosten pimeästä puolesta: ekologisesta tuhosta ja inhimillisestä kärsimyksestä.
Koboltti on yksi maailman halutuimmista metalleista, jota ilman kännykät tai sähköautot eivät toimi.
Koboltti on myös vihreässä siirtymässä välttämätön metalli, josta suurin osa tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta*. Siellä pääosin kiinalaisten omistamat jättiläiskaivokset pilaavat ympäristöä ja polkevat ihmisoikeuksia.
Yli 70 prosenttia koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta. Mikään muun akkumetallin saanti ei ole niin sidoksissa yhteen maahan kuin koboltin Kongoon.
Kobolttia tarvitaan vihreään siirtymään. Vihreä siirtymä tarkoittaa fossiilisista polttoaineista luopumista ja turvautumista puhtaaseen energiaan. Sähköautot, tuulivoimalat, aurinkopaneelit ja päästötöntä energiaa tallentavat akut tarvitsevat metalleja, kuten kobolttia.
Koboltin maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan nelinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä, mikä johtuu suurelta osin sähköautojen yleistymisestä. Kiina tuottaa tällä hetkellä yli puolet maailmassa myytävistä sähköautoista.
Kiina on viime vuosina lisännyt merkittävästi läsnäoloaan Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Kiinan strategiana on ollut investoida suoraan Kongon kaivossektoriin ja solmia pitkäaikaisia raaka-aineiden hankintasopimuksia.
Tämä on osa Kiinan laajempaa ”Vyö ja tie -hanketta”, jonka tavoitteena on parantaa Kiinan globaaleja kauppasuhteita infrastruktuurihankkeiden avulla. Samalla Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa.
Kiinan investoinnit ja sopimukset ovat johtaneet uudenlaiseen riippuvuuteen, jossa Kongon talous on tullut yhä riippuvaisemmaksi yhdestä raaka-aineesta ja yhdestä ulkomaisesta valtiosta.
Länsimaiset yritykset ostavat Kongosta tulevan akkuraaka-aineensa suurilta teollisilta kaivosyhtiöiltä.
Valtaosa koboltista louhitaan Kongosta ja kuljetetaan Etelä-Afrikkaan Durbanin satamaan ja sieltä Shanghain kautta Kiinaan jalostettavaksi ja edelleen Eurooppaan.
Euroopan ongelma on, että se on riippuvainen muiden maiden mineraalituotannosta. Eurooppa käyttää maailman mineraalivaroista 23 prosenttia, mutta tuottaa niistä vain 3 prosenttia.
Euroopan unioni on herännyt myöhään Kiina-riippuvuuteen. Euroopan komissiossa on laadittu uusi lakipaketti, jonka mukaan jatkossa vähintään 10 prosenttia EU:ssa käytettävistä kriittistä raaka-aineista kuten koboltista on kaivettava EU:n alueella, ja ainakin 40 prosenttia on jalostettava Euroopassa.
Kongossakin suurin osa koboltista louhitaan koneellisissa kaivoksissa, mutta ne työllistävät arviolta viisi kertaa vähemmän kongolaisia kuin käsin kaivuu. Tästä huolimatta Kongossa viidesosa koboltista kaivetaan yhä käsin. Työolot ovat hengenvaarallisia, kuolemantapauksia on säännöllisesti.
Käsinkaivetulla koboltilla on syystäkin huono maine. Suurin osa akkujen ja sähköautojen valmistajista vakuuttaa, etteivät ne käytä sitä – lasten kaivamasta koboltista puhumattakaan. Silti yli 40 000 lapsen arvioidaan työskentelevän kobolttikaivoksilla.
Kongossa lähes seitsemän miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotiseutunsa kaivosteollisuuden takia.
Koboltin tuotantoketjua on hyvin vaikea valvoa. On epätodennäköistä, että suuret teknologiayritykset voisivat aukottomasti varmistaa, että heidän käyttämänsä koboltti tulisi pelkästään teollisista kaivoksista.
Länsimaiden vihreästä siirtymästä kovimman hinnan maksavat kongolaiset. Donat Kambola Lenge sanoo videolla, että länsimaat ovat jättäneet likaisen työn kiinalaisille.
Ironista kyllä vihreään siirtymään tarvittavan koboltin ympäristövaikutukset Kongossa ovat katastrofaaliset.
Kongolaiset kärsivät riistosta, ihmisoikeusrikkomuksista ja saasteista, kun hyvinvoiva länsi siirtyy päästöttömään tulevaisuuteen.
* Käytämme jutussa nimeä Kongo, Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Lähteet:
Amnesty International
Cobalt Institute
Euroopan komissio
Euroopan neuvosto
Euroopan parlamentti
Le Monde
Maailmanpankki
Maailman talousfoorumi
Mining.com
The New York Times
The Washington Post
Unicef
Yle
