Päivän mietelause – sytykkeitä ajattelulle jo 80 vuotta
Päivän mietelause täyttää 16. heinäkuuta 80 vuotta. Yksi Suomen vanhimmista radio-ohjelmista on ajatus, aforismi tai sananparsi, joka luetaan arkisin Yle Radio 1:ssä juuri ennen puoltapäivää.
Radion kuulijat ovat saaneet nauttia mietelauseista jo vuodesta 1944. Yksi Suomen vanhimmista radio-ohjelmista on ajatus, aforismi tai sananparsi, joka luetaan arkisin Yle Radio 1:ssä juuri ennen puoltapäivää, ennen klo 12:n uutisia. Toimittajan valitsema teksti tarjoaa kuuntelijalleen mielleyhtymiä, se koskettaa ja naurattaa, pysähdyttää ja yllättää. Vanhempien tekstien lisäksi Päivän mietelauseessa luetaan uutta suomalaista proosaa ja runoutta.
Radion mietelauseiden alku liittyy jatkosodan ankariin vaiheisiin. Presidentin puoliso Gerda Ryti oli jo jatkosodan alussa vuonna 1941 rohkaissut suomalaisia puhumalla radiossa, ja Kannaksen rajujen taisteluiden aikaan heinäkuussa 1944 hän puhui taas. Ensin suomalaisia rauhoittelevia mietelauseita luettiin radiossa iltauutisten jälkeen. Keskipäivään ne siis siirtyivät 16. heinäkuuta 1944, kun Gerda Ryti liitti keskipäivän kellonlyönteihin kansalle suunnatun rukouksen ja puheen. Silloin syntynyt mietelauseiden perinne jatkuu Yle Radio 1:ssä edelleen.
Nykyään Ylen eri toimitukset valitsevat Päivän mietelauseet, ja niitä luetaan radiossa joka viikko maanantaista lauantaihin juuri ennen keskipäivän kellonlyöntejä ja klo 12:n Yle Uutisia. Mietelauseet esittää aina vuorossa oleva kuuluttaja. Päivän mietelauseen tuottaa Juho-Pekka Rantala.
Tänä kesänä tulee kuluneeksi 80 vuotta myös siitä, kun Turun tuomiokirkon kellot alkoivat soida radiossa aina puoliltapäivin. Päätoimittaja, mesenaatti Amos Anderson julkaisi toukokuussa 1944 Hufvudstadsbladetissa runon Tuomiokirkon kelloista. Andersson toivoi kellojen moikaavan radiossa suomalaisten tueksi ja lohduksi. Runon ajatusten pohjalta Yleisradiossa päätettiin ottaa kellot radion päivittäisiin lähetyksiin 19. kesäkuuta 1944. Myös Turun tuomiokirkon kellot on säilytetty Radio 1:n keskipäivässä.
