“Kun on paha tilanne, on hyvä että lapsi syö edes sipsejä”

Tukholmalainen Erika Wentzel nauttii ruuanlaitosta ja uskoo, että hyvä ruoka tekee myös hyvän olon. Erikan 8-vuotias poika ei valitettavasti ole samaa mieltä. Lapsi ei syö juuri mitään.

Kun Erika odotti lastaan, hän maalaili tulevaisuutta kuten kaikki vanhemmat: syötän lapselle vain terveellisiä ja hyviä ruokia. Karu todellisuus iski vastaan heti.

– Ongelmat alkoivat jo vauvana. Hän oli pieni vauva ja söi vain vähän kerrallaan, koska ei malttanut keskittyä syömiseen. Poika ei koskaan tullut kerralla kylläiseksi, joten hänen täytyi syödä usein.

Elämä alkoi pyöriä ruuan ympärillä: oli vaikea lähteä ulos tai sopia leikkitreffejä, kun ei koskaan tiennyt kuinka kauan ruokailuun menee. Se turhautti Erikaa.

Epäonnistuin vanhemman perustehtävässä, lapsen ruokkimisessa.

– Nyt olen jo tottunut siihen, mutta aluksi tunsin itseni riittämättömäksi ja avuttomaksi. Epäonnistuin vanhemman perustehtävässä, lapsen ruokkimisessa.

Edelleen pojan ruokavalio on hyvin yksipuolinen. Tällä hetkellä maistuvat greippi, kurkku, porkkana, vadelmat, herkkusieni-vuohenjuustopitsa ja ranskalaiset perunat. Koulun lounasta poika ei suostu syömään, joten hän väsyy jo alkuiltapäivästä ja äiti hakee hänet kesken päivän kotiin. Menoja ei voi edelleenkään suunnitella, sillä huonona päivänä poika on levoton ja pahalla tuulella.

– Jotkut ihmiset reagoivat todella voimakkaasti, jos lapsi ei syö mitään. Silloin minun täytyy olla tiukkana ja sanoa, että minä ja lapseni päätämme, syökö hän vai ei. Välttelemme tilanteita, joissa täytyy syödä julkisesti. En halua, että poika tuntee itseään painostetuksi.

Välttelemme tilanteita, joissa täytyy syödä julkisesti.

Syömättömyyden taustalla perintötekijät?

Erika on pohtinut paljon sitä, miksi lapsi ei syö. Yhtä vastausta ei ole löytynyt, mutta hän uskoo ongelman olevan pitkälti perinnöllistä. Erika oli myös itse lapsena huono syömään.

– Toki voi olla, että kyseessä on myös lapsen protesti. Kaikki lapset protestoivat jossain asiassa, oli se sitten syöminen, nukkuminen tai potalla käyminen. Mutta on vaikea uskoa, että tämä olisi pelkkää mielenilmausta.

Äidin itsesyytöksetkin ovat vähentyneet viime vuosina, osittain Erikan asiantuntijoilta saaman tuen takia. Pitkän aikaa Erikan oli vaikea saada ongelmiin apua, koska poika kasvoi normaalisti. Neuvolassa syömättömyys kuitattiin toteamalla, että yksikään lapsi ei näännytä itseään nälkään vapaaehtoisesti.

Lopulta Erika kuuli Uppsalassa olevasta lasten syömisongelmiin keskittyvästä klinikasta. Toistaiseksi perhe on vasta jonossa vastaanotolle, mutta jo nyt äiti on saanut paljon apua pelkästä keskustelusta klinikan työntekijöiden kanssa. Keskusteluista hän on saanut vahvistuksen siitä, että jotain on vialla ja lapsi tarvitsee apua.

Kun lapsi keskittyy televisioon, hän huomaamattaan syö jotain.

– He ovat myös tukeneet minua jo kokeilemissani keinoissa saada lapsi syömään. Tunsin esimerkiksi huonoa omaatuntoa, kun annoin lapsen syödä television ääressä. Mutta hoitajat kehottivat tekemään juuri niin. Kun lapsi keskittyy televisioon, hän huomaamattaan syö jotain.

Ensin tulee syömisen ilo, vasta sitten pöytätavat

Ohjeiden mukaan myöskään ruoka-ajoista tai terveellisestä ruokavaliosta ei tarvitse välittää.

– Kun on paha tilanne, on hyvä että lapsi syö edes sipsejä. Tärkeintä on, että hän saa jostain energiaa. Sitten kun syömisen ilo on taas löytynyt, voi miettiä ruuan laatua ja ruokahetkeä.

Vaikka arkea täytyy nyt elää päivä kerrallaan, Erika suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Hänestä itsestään kasvoi ruuasta nauttiva kulinaristi ja terveellisesti syövä aikuinen, vaikka lapsena mikään ei maistunut. Näin hän uskoo pojallekin käyvän.

– Minut tekisi onnelliseksi se, että näkisin lapseni olevan aidosti kiinnostunut ruuasta ja uusien makujen kokeilemisesta.