Red Nose Companyn Punainen viiva uskoo unelmien voimaan
Punainen viiva ilmestyi 108 vuotta sitten, vuonna 1909. Tammikuussa 2017 teos nähtiin ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa. Punaista viivaa, kuten mitään muutakaan Ilmari Kiannon teosta, ei ollut koskaan esitetty Kansallisteatterin ohjelmistossa.
Hämmentävän asiantilan kertoo ja samalla korjaa kaksi klovnia, nimeltään Mike ja Zin. Punanenät arvelevat, että Kiantoa tosin korpeasi, että häntä näytellään pienellä näyttämöllä, kun samaan aikaan ISOLLA näyttämöllä esitetään komeasti Minna Canthia!
Romaanin tarinaan limittyy kirjailijan elämä – ja jakamamme hetki teatterisalissa, jossa klovnit klassikkoromaania tutkailevat ja tulkitsevat.
Kiantoa korpeasi, että häntä näytellään pienellä näyttämöllä.
Otso Kauton Red Nose Companylle ohjaama Punainen viiva on kiertänyt Suomea vuoden ajan, mutta itse pääsin katsomaan sen vasta nyt. Kansallisteatterista starttasi tammikuun lopussa Punaisen viivan Suomi 100 -kiertue, joka vie esityksen ympäri Suomea ja Tuhkolmaan saakka.
Punainen viiva lähtee liikkeelle samasta tilanteesta kuin saman tiimin edellinen hitti, Juoksuhaudantie. On punainen esirippu, on kaksi klovnia ja muutama soitin. Tuukka Vasaman Mike ja Timo Ruuskasen Zin vievät tarinaa milloin Ilmari Iki-Kiannon Turjanlinnaan Suomussalmelle, Kekkosen kanssa saunaan, karhun talvipesään tai Topin ja Riikan köyhään tölliin, Korpiloukkoon.
Punainen viiva ei ole samalla tavalla hillitön naurattaja kuin Juoksuhaudantie, se on jo aiheeltaan isompi, ankarampi.
Tämä on teatteria politiikasta, ajanjaksosta jolloin järjestettiin Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit. ”Soli-sali-rattien” puhujat kiertävät salomaita ja herättävät köyhässä kansassa toivon paremmasta. Niinpä myös Korpiloukon Topi ja Riika vakuuttuvat, että punaisen viivan vetäminen äänestyslappuun auttaisi heidänkin niukkaa ja tiukkaa eloaan.
Mutta eihän se helpota, ei hetkessä. Riikaa alkaa kaduttaa äänestäminen. Ehkä se oli jumalaton teko, josta seurasi jumalan kosto. Sillä vaalien jälkeen viidestä lapsesta kolme kuolee.
Hurmaavia ovat, nämä klovnit!
Karun tarinan äärellä Mike ja Zin onnistuvat olemaan paitsi vakavia ja tosissaan, myös höpsöjä, itseironisia, kevyitä. He huvittavat ja huvittuvat, improvisoivat, soittavat Iggy ”Iki” Popia, reagoivat yleisön reaktioihin. Hurmaavia ovat, nämä klovnit!
Teatterissa oli mukanani pian 12-vuotias kanssakriitikko, joka tykkäsi kovasti – ikäsuositus on 13-vuotiaasta ylöspäin. Hän antoi klovneille täydet viisi tähteä viidestä. Ennen esitystä kävimme yhdessä läpi Punaisen viivan tapahtumia ja taustaa, ja hyvin lapsi pysyi kärryillä. Vain muutama vitsi piti myöhemmin selittää: kuten sanan ”salolainen” kaksoismerkitys, tai se, mikä on piritori ja kuka on Aulis Sallinen.
Mikä sinun haaveesi voisi olla sadan vuoden päästä totta?
Esitys päättyy kehotukseen haaveilla. Sata vuotta sitten nälkämaan perukoilla Topi ja Riika haaveilivat, että äänestämällä elämä helpottaisi. Ei helpottanut, ei heti. Mutta nyt, sata vuotta myöhemmin, suurin osa heidän unelmistaan on toteutunut.
Mistä sellaisesta sinä voisit unelmoida nyt, joka olisi sadan vuoden päästä totta, kysyvät klovnit.
Minä tajusin haaveilevani äärimmäisestä asiasta: että vielä sadan vuoden kuluttua tämä pieni pallomme olisi elinkelpoinen, kaunis ja vihreä.
Red Nose Company ja Quo Vadis: Punainen viiva. Teksti Ilmari Kianto ja työryhmä. Ohjaus Otso Kautto. Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen, valosuunnittelu Antti Kujala. Näyttämöllä Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 22.1.2016
Suomen kiertue jatkuu 2.2. Pieksämäellä. Tässä linkki esityskalenteriin.
Aiheeseen liittyvät linkit:
Näihin kuviin Ilmari Kiannon Punainen viiva tiivistyy klovnien käsissä!
RedNoseCompanyn klovnit Aamu-tv:ssä
